Jos kuukautiset jäävät pois ennen 40-vuoden ikää, voi kyseessä olla myös munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen eli POI. Tila on tunnettu aikaisemmin virheellisesti nimellä "ennenaikaiset vaihdevuodet".
Munasarjojen toiminnan hiipumisen oireet muistuttavat tavallisia vaihdevuosien oireita. Yleisin ensioire on juuri kuukautisten poisjääminen, jota ennen ne muuttuvat yleensä epäsäännöllisiksi ja niukoiksi. Syyt POI:hin ovat usein tuntemattomia.
Munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen, POI (primary ovarian insufficiency; aiemmin POF, premature ovarian failure), tarkoittaa munasarjojen toiminnan häiriötä, joka ilmenee puuttuvina kuukautisina tai kuukautisten poisjäämisenä ennen 40 vuoden ikää. Tilasta käytetään – virheellisesti – myös nimeä ennenaikaiset vaihdevuodet. Munasarjojen toiminnan hiipuessa estrogeenieritys vähenee ja ovulaatiot loppuvat.
Munasarjojen toiminnanvajaus johtaa elämänmittaiseen sukupuolihormonien puutokseen. Vaikeimmissa tilanteissa murrosiän kehitys ei lainkaan käynnisty tai kuukautiset eivät ala.
Munasarjojen toiminnan hiipumisen syy jää usein tuntemattomaksi. Ns. autoimmuunitaudit ovat ilmiön taustalla jopa 30 %:ssa tapauksista. X-kromosomiin liittyvät viat ja geenimutaatiot voivat myös olla munasarjojen vajaatoiminnan takana. Lantion alueen kirurginen toimenpide, solunsalpaajahoidot sekä lantion alueelle kohdistuva sädehoito voivat myös aiheuttaa ohimenevän tai pysyvän munasarjojen toiminnanvajauksen. Joskus myös vaikeat infektiot voivat myös olla oireen taustalla. Ympäristötekijöiden vaikutus tunnetaan huonosti. Tupakointi varhentaa menopaussia ja nopeuttaa munasarjojen toiminnan hiipumista.
Oireet
Kuukautisten puuttuminen voi olla primaarista (kuukautiset eivät ala lainkaan) tai sekundaarista (kuukautiset jäävät vähitellen pois). Ensioireina voi esiintyä kiertojen lyhenemistä, kuukautisvuotojen niukentumista tai puuttumista ja hikoilua. Joskus munasarjojen toiminnan hiipuminen todetaan lapsettomuustutkimusten yhteydessä.
Diagnostiikka
Epäiltäessä munasarjojen vajaatoimintaa on sukutaustan selvittely aina aiheellista. Gynekologinen tutkimus ja kaikututkimus ovat aina tarpeelliset. Jos kaikututkimuksessa aiemmin normaaleilta näyttäneet munasarjat ovat muuttuneet pieniksi ja tiiviiksi, löydös tukee munasarjojen vajaatoimintadiagnoosia. Kohdun limakalvo on tällöin varsin ohut, viivamainen. Aluksi määritetään myös tavanomaiset hormonikokeet kuten amenorreassa yleensäkin. Muut tutkimukset suunnitellaan yksilöllisesti taustatietojen perusteella.
Hoito
Hoitamattomana munasarjojen vajaatoimintaan ja estrogeenipuutokseen liittyy terveysriskejä, kuten sydän- ja verisuonisairastavuutta ja osteoporoosia, joiden riski muuten lisääntyy vasta luonnollisen menopaussi-iän jälkeen. Hormonivajaus voidaan korvata korvauslääkityksellä, joka on samantyyppinen kuin vaihdevuosien hormonihoito. Jos tila on todettu ja laboratoriokokeilla varmistettu alle 40-vuotiaana, hormonihoito on Kelan kautta kokonaan korvattu 50-vuotiaaksi saakka.
Lapsettomuuden hoito on hankalampaa. Tutkimusten mukaan 5–10 % munasarjojen vajaatoimintapotilaista voi tulla spontaanisti raskaaksi. Varsinkin taudin alussa hormonitasot ja taudin aktiviteetti voivat vaihdella suuresti ja lapsettomuus voi olla tilapäistä. Sen vuoksi raskauden ehkäisystä on muistettava huolehtia, ellei raskautta toivota. Luonnollista estrogeenia ja keltarauhashormonia sisältävät ehkäisypillerit sopivat myös korvaushoidoksi; niistä ei tosin saa Kela-korvausta. Spontaanisti alkaneita raskauksia on raportoitu myös estrogeeni-progestiinikorvaushoidon käyttäjillä, joten raskautta toivovien ei tarvitse välttää tätä lääkitystä. Jos munasarjojen toiminta on hiipunut pysyvästi, voidaan käyttää koeputkihedelmöitystä luovutetuilla munasoluilla.
Psyykkisen tuen tarve on merkittävä.
Suomalaisten naisten kuukautiset loppuvat keskimäärin 51-vuotiaana, mutta osalla naisista munasarjojen toiminta sammuu jo huomattavasti aiemmin. Munasarjojen toiminnan ennenaikaisesta hiipumisesta (POI, premature ovarian insufficiency; aiemmin POF, premature ovarian failure) puhutaan, kun alle 40-vuotiaalla kuukautiset loppuvat kokonaan tai yli 4-6 kuukaudeksi, follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) pitoisuus suurenee postmenopausaaliselle tasolle (yli 25-40 U/l) kahdessa vähintään kuukauden välein suoritetussa mittauksessa ja estrogeenipitoisuus on pieni. POI:n esiintyvyys 40-vuotiailla on 1/100, 30-vuotiailla 1/1 000 ja 20-vuotiailla 1/10 000. Kiertohäiriöiden lisäksi voi esiintyä vasomotorisia oireita ja hedelmättömyyttä. POI:n aiheuttama hypoestrogenismi altistaa osteoporoosille sekä sydän- ja verisuonisairauksille jo ennen luonnollista menopaussi-ikää ja eliniän ennuste voi olla alentunut (1, 2).
Hedelmällisyys päättyy jo noin kymmenen vuotta ennen munasarjatoiminnan lopullista lakkaamista (3). Hedelmällisyyden varhainen aleneminen on merkityksellistä nykyaikana, jolloin lapsia toivotaan yhä iäkkäämpinä. Kokemus ikään kuulumattomasta, vanhenemiseen liitetystä ilmiöstä aiheuttaa hämmennystä ja altistaa mielialaongelmille ja ahdistuneisuudelle (4). Erityisen ahdistava tilanne on, mikäli potilaalla on vielä raskaustoiveita.
Oireet
Ennen puberteettia kehittyvä POI johtaa vaillinaiseen puberteettikehitykseen tai primaariamenorreaan. Puberteetin jälkeen munasarjojen toiminnan sammumista edeltää vuosien jakso, jolloin munasarjatoiminta heikkenee. Tuolloin POI:n ensimmäinen oire voi olla kuukautiskierron lyheneminen 2-3 päivällä (5), mikä tapahtuu yleensä viimeisinä hedelmällisinä vuosina. Vajaatoiminnan edetessä kierrot pitenevät sekä muuttuvat epäsäännöllisemmiksi ja vuodot niukentuvat. On kuitenkin tavanomaista, että kuukautiset jäävät pois ennakoimatta raskauden tai ehkäisytablettien lopettamisen jälkeen. Noin puolella potilaista esiintyy vasomotorisina oireina
kuumia aaltoja ja hikoilujaksoja. Muita hypoestrogenismiin liittyviä oireita voivat olla emättimen kuivuus, kivuliaat yhdynnät, virtsatieinfektiot tai unihäiriöt.
Etiologia
Muista soluista poiketen munasolut eivät uusiudu elämän aikana, vaan niiden varasto pienenee jatkuvasti jo sikiökaudelta alkaen. Mikäli alkumunarakkuloita on pohjimmiltaan vähän tai niiden hävikki on kiihtynyt, munasarjojen toiminta hiipuu ennenaikaisesti. Tapauksista 20-30 %:ssa POI esiintyy suvuittain ja eroja populaatioissa on kuvattu (6). Syy voi olla geneettinen, autoimmuuniprosessiin liittyvä tai iatrogeeninen (7, 8), mutta 65-90 %:ssa tapauksista etiologia jää avoimeksi.
Geneettiset syyt. Sekä kromosomaaliset että X-kromosomin tai autosomisten geenien virheet voivat aiheuttaa POI:ta. Yleisin on Turnerin oireyhtymä, jossa vain joka viidennellä potilaalla on spontaani menarke ja puberteetin puuttuminen on tyyppioire. Turnerin oireyhtymässä toinen X-kromosomi puuttuu tai on rakenteellisesti poikkeava joko kaikissa tai osassa soluista (mosaikismi). X-kromosomien ylimäärä (47,XXX), muut mosaikismit, deleetiot ja translokaatiot voivat myös vaikuttaa munasarjojen toimintaan (9, 10).
X-kromosomista tunnetaan lukuisia kandidaattigeenejä, joista vahvimmin POI:hin liitetyt ovat BMP15-geenin (bone morphogenetic protein 15) mutaatio ja FMR1 (fragile X mental retardation) -premutaatiokantajuus (10). BMP15 on munasoluspesifinen TGF?-kasvutekijäperheen jäsen, joka ilmentyy munasoluissa varhaisen follikkelikehityksen aikana stimuloiden munarakkulakehitystä. FMR1-geenin mutaatiossa CGG-toistojakson pidentyminen yli 200 jaksoon aiheuttaa miehillä kehitysvammaisuutta, fragiili X -oireyhtymää. Kehitysvammaisuutta ei liity 50-200 jakson premutaatioon, mutta 16?%:lle kantajista kehittyy POI ja osalle fragiili X -esimutaatio-oireyhtymä (FXTAS). Sporadisilta POI-potilailta premutaatio löytyy 0,8-7,5 %:lta, familiaalisilta jopa 13 %:lta (9).
Autosomisista geenivirheistä suomalaiseen tautiperintöön kuuluvat peittyvästi periytyvät FSH-reseptorigeenin mutaatio (11) ja AIRE-geenin mutaatio, joka johtaa APECED-oireyhtymään (APS-1). Muualla hyvin harvinaisen FSH-reseptorimutaation esiintyvyys Suomessa on 1/8 300 vastasyntynyttä tyttöä. Kaikkineen POI:hin on liitetty noin parinkymmenen eri geenin mutaatioita, ja uusia kandidaattigeenejä tutkitaan jatkuvasti (9).
Autoimmuunitaudeissa immuunijärjestelmä tunnistaa oman kudoksen vieraaksi ja käynnistää siihen kohdistuvan immuunivasteen. POI-tapauksista 4-10 % aiheutuu autoimmuuniteetista. Autoimmuuni-POI voidaan jakaa kolmeen tyyppiin: lisämunuaisen vajaatoimintaan (Addisonin tauti) liittyvään munasarjavajaatoimintaan sekä erillisenä tai muiden autoimmuunitautien yhteydessä esiintyvään vajaatoimintaan. Munasarjojen ja lisämunuaisen vajaatoiminta voivat esiintyä osana polyendokrinopatioita (APS I-II). APS I eli APECED on harvinainen, yleensä lapsuusiässä alkava elinspesifisten autoimmuunitautien rypäs, jonka taudinkuvaan kuuluu mukokutaani kandidoosi, hypoparatyreoidismi, lisämunuaisen vajaatoiminta ja POI 40-60 %:lla. APS-II taas periytyy autosomissa dominantisti, puhkeaa yleisimmin aikuisiällä ja taudinkuvaan kuuluu tyypin 1 diabetes, Addisonin tauti ja 10-25 %:lla POI. Munasarjojen vajaatoiminta näyttää liittyvän moneen autoimmuunipohjaiseen sairauteen kuten tyypin 1 diabetekseen, keliakiaan, Crohnin tauti, myastenia gravikseen, nivelreumaan, vitiligoon, lupus erythematosus disseminatukseen ja pernisiöösiin anemiaan (2).
Autoimmuunitaudille tyypillisiä autoreaktiivisia lymfosyyttejä sekä elinspesifisiä ja ei-elinspesifisiä vasta-aineita esiintyy sekä verenkierrossa että kudoksissa. Munasarjavasta-aineet tutkitaan epäsuoralla immunofluoresenssitutkimuksella, joka ei kuitenkaan määritä vasta-aineiden spesifiteettiä. Merkityksellisenä pidetään vasta-aineita steroideja tuottavia soluja kohtaan. Munasarjassa autoimmuniteetti kohdistuu teekasolujen steroidogeenisiin entsyymeihin ja lisämunuaisessa antigeenina on tavallisimmin steroidi-21-hydroksylaasientsyymi. Käytännössä autoimmuniteettia voi epäillä etiologiaksi muiden autoimmuunitautien samanaikaisen esiintymisen tai positiivisen munasarja-, steroidisolu- tai lisämunuaisvasta-ainelöydöksen perusteella.
Iatrogeeniset syyt. Sädehoidon ja sytostaattien vaikutuksista sukupuolirauhasiin on julkaistu hiljattain kattava artikkeli Duodecimin teemanumerossa 8/2012 (12). Lähes mikä tahansa lantion alueelle kohdistuva leikkaus voi vaurioittaa munasarjoja huonontamalla verenkiertoa tai aiheuttamalla tulehdusreaktion. Rutiinileikkauksiin liittyvä riski arvioidaan kuitenkin pieneksi. Kohdunpoisto aikaistaa munasarjatoiminnan loppumista jopa neljällä vuodella (13) ja toispuoleinen munasarjan poisto vuodella (14), mutta sterilisaatiolla ei ole todettu olevan vaikutusta. Kohtuvaltimoiden embolisaatio voi häiritä munasarjojenkin verenkiertoa ja toimintaa (2). Munasarjamuutoksista erityisesti endometrioomien poiston on todettu heikentävän munasarjareserviä (15, 16). Munasarjaan kohdistuvia leikkauksia tulisikin tehdä vain tarkkaan harkiten ja mahdollisimman atraumaattisella tekniikalla.
Ympäristötekijät. Tutkimusten mukaan kemikaaleilla ja infektioilla voi olla vaikutusta munasarjareserviin (2, 17). Tupakoinnilla on havaittu haitallinen vaikutus ainakin kasvaviin munarakkuloihin (18). Tupakoinnin merkitys POI:n kehittymisessä on kuitenkin epäselvä, vaikka tupakoivien vaihdevuosi-ikä onkin 1-2 vuotta tupakoimattomia alhaisempi (18). Raskaana olevan naisen tupakoinnilla ei ole osoitettu olevan yhteyttä syntyvien tyttöjen munasarjareserviin (18, 19) toisin kuin poikasikiöillä, joilla raskauden aikainen tupakka-altistus vähentää aikuisiän siittiötuotantoa (20).
Suomalaiset hankkivat lapsensa yhä vanhempina. Ikä on merkittävä tekijä, sillä naisen hedelmällisyys
laskee iän myötä.
Koska perheellistyminen tapahtuu yhä myöhemmin ja aika on kallista, selvitys kannattaa erityisesti, jos nainen on 35-vuotias tai vanhempi. AMH-mittaus on uusin lisä arvioitaessa munasarjan toiminnallista kapasiteettia. Mittaus ei kerro munasolujen hedelmällisyysominaisuuksista.
– AMH-mittaus kertoo Anti-mullerian -nimisen hormonin tason naisen veressä ja kuvaa, kuinka paljon naisen munasarjoissa on pieniä, varhaisia munarakkuloita, toteaa lääketieteen tohtori ja naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Tarja Olkinuora Felicitas Mehiläisen hedelmällisyysneuvolasta.
Naisen AMH-taso on korkeimmillaan 20–25-vuotiaana. Tämä on yleisesti naisen hedelmällisin ikä.
Lähde:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01119
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/2/duo12054
https://fi.treated.com/blogi/munasarjojen-toiminnan-ennenaikainen-hiipuminen-poi-hyvae-tietaeae
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mita-munasarjasi-viestittavat-nelja-asiaa-jotka-jokaisen-naisen-pitaa-tietaa-poi-sta/6650832#gs.wjdjmy
https://felicitas.mehilainen.fi/hedelmallisyys/hedelmallisyysterveys/
Munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen, POI (primary ovarian insufficiency; aiemmin POF, premature ovarian failure), tarkoittaa munasarjojen toiminnan häiriötä, joka ilmenee puuttuvina kuukautisina tai kuukautisten poisjäämisenä ennen 40 vuoden ikää. Tilasta käytetään – virheellisesti – myös nimeä ennenaikaiset vaihdevuodet. Munasarjojen toiminnan hiipuessa estrogeenieritys vähenee ja ovulaatiot loppuvat.
Munasarjojen toiminnanvajaus johtaa elämänmittaiseen sukupuolihormonien puutokseen. Vaikeimmissa tilanteissa murrosiän kehitys ei lainkaan käynnisty tai kuukautiset eivät ala.
Munasarjojen toiminnan hiipumisen syy jää usein tuntemattomaksi. Ns. autoimmuunitaudit ovat ilmiön taustalla jopa 30 %:ssa tapauksista. X-kromosomiin liittyvät viat ja geenimutaatiot voivat myös olla munasarjojen vajaatoiminnan takana. Lantion alueen kirurginen toimenpide, solunsalpaajahoidot sekä lantion alueelle kohdistuva sädehoito voivat myös aiheuttaa ohimenevän tai pysyvän munasarjojen toiminnanvajauksen. Joskus myös vaikeat infektiot voivat myös olla oireen taustalla. Ympäristötekijöiden vaikutus tunnetaan huonosti. Tupakointi varhentaa menopaussia ja nopeuttaa munasarjojen toiminnan hiipumista.
Oireet
Kuukautisten puuttuminen voi olla primaarista (kuukautiset eivät ala lainkaan) tai sekundaarista (kuukautiset jäävät vähitellen pois). Ensioireina voi esiintyä kiertojen lyhenemistä, kuukautisvuotojen niukentumista tai puuttumista ja hikoilua. Joskus munasarjojen toiminnan hiipuminen todetaan lapsettomuustutkimusten yhteydessä.
Epäiltäessä munasarjojen vajaatoimintaa on sukutaustan selvittely aina aiheellista. Gynekologinen tutkimus ja kaikututkimus ovat aina tarpeelliset. Jos kaikututkimuksessa aiemmin normaaleilta näyttäneet munasarjat ovat muuttuneet pieniksi ja tiiviiksi, löydös tukee munasarjojen vajaatoimintadiagnoosia. Kohdun limakalvo on tällöin varsin ohut, viivamainen. Aluksi määritetään myös tavanomaiset hormonikokeet kuten amenorreassa yleensäkin. Muut tutkimukset suunnitellaan yksilöllisesti taustatietojen perusteella.
Hoito
Hoitamattomana munasarjojen vajaatoimintaan ja estrogeenipuutokseen liittyy terveysriskejä, kuten sydän- ja verisuonisairastavuutta ja osteoporoosia, joiden riski muuten lisääntyy vasta luonnollisen menopaussi-iän jälkeen. Hormonivajaus voidaan korvata korvauslääkityksellä, joka on samantyyppinen kuin vaihdevuosien hormonihoito. Jos tila on todettu ja laboratoriokokeilla varmistettu alle 40-vuotiaana, hormonihoito on Kelan kautta kokonaan korvattu 50-vuotiaaksi saakka.
Lapsettomuuden hoito on hankalampaa. Tutkimusten mukaan 5–10 % munasarjojen vajaatoimintapotilaista voi tulla spontaanisti raskaaksi. Varsinkin taudin alussa hormonitasot ja taudin aktiviteetti voivat vaihdella suuresti ja lapsettomuus voi olla tilapäistä. Sen vuoksi raskauden ehkäisystä on muistettava huolehtia, ellei raskautta toivota. Luonnollista estrogeenia ja keltarauhashormonia sisältävät ehkäisypillerit sopivat myös korvaushoidoksi; niistä ei tosin saa Kela-korvausta. Spontaanisti alkaneita raskauksia on raportoitu myös estrogeeni-progestiinikorvaushoidon käyttäjillä, joten raskautta toivovien ei tarvitse välttää tätä lääkitystä. Jos munasarjojen toiminta on hiipunut pysyvästi, voidaan käyttää koeputkihedelmöitystä luovutetuilla munasoluilla.
Psyykkisen tuen tarve on merkittävä.
Suomalaisten naisten kuukautiset loppuvat keskimäärin 51-vuotiaana, mutta osalla naisista munasarjojen toiminta sammuu jo huomattavasti aiemmin. Munasarjojen toiminnan ennenaikaisesta hiipumisesta (POI, premature ovarian insufficiency; aiemmin POF, premature ovarian failure) puhutaan, kun alle 40-vuotiaalla kuukautiset loppuvat kokonaan tai yli 4-6 kuukaudeksi, follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) pitoisuus suurenee postmenopausaaliselle tasolle (yli 25-40 U/l) kahdessa vähintään kuukauden välein suoritetussa mittauksessa ja estrogeenipitoisuus on pieni. POI:n esiintyvyys 40-vuotiailla on 1/100, 30-vuotiailla 1/1 000 ja 20-vuotiailla 1/10 000. Kiertohäiriöiden lisäksi voi esiintyä vasomotorisia oireita ja hedelmättömyyttä. POI:n aiheuttama hypoestrogenismi altistaa osteoporoosille sekä sydän- ja verisuonisairauksille jo ennen luonnollista menopaussi-ikää ja eliniän ennuste voi olla alentunut (1, 2).
Hedelmällisyys päättyy jo noin kymmenen vuotta ennen munasarjatoiminnan lopullista lakkaamista (3). Hedelmällisyyden varhainen aleneminen on merkityksellistä nykyaikana, jolloin lapsia toivotaan yhä iäkkäämpinä. Kokemus ikään kuulumattomasta, vanhenemiseen liitetystä ilmiöstä aiheuttaa hämmennystä ja altistaa mielialaongelmille ja ahdistuneisuudelle (4). Erityisen ahdistava tilanne on, mikäli potilaalla on vielä raskaustoiveita.
Oireet
Ennen puberteettia kehittyvä POI johtaa vaillinaiseen puberteettikehitykseen tai primaariamenorreaan. Puberteetin jälkeen munasarjojen toiminnan sammumista edeltää vuosien jakso, jolloin munasarjatoiminta heikkenee. Tuolloin POI:n ensimmäinen oire voi olla kuukautiskierron lyheneminen 2-3 päivällä (5), mikä tapahtuu yleensä viimeisinä hedelmällisinä vuosina. Vajaatoiminnan edetessä kierrot pitenevät sekä muuttuvat epäsäännöllisemmiksi ja vuodot niukentuvat. On kuitenkin tavanomaista, että kuukautiset jäävät pois ennakoimatta raskauden tai ehkäisytablettien lopettamisen jälkeen. Noin puolella potilaista esiintyy vasomotorisina oireina
Etiologia
Muista soluista poiketen munasolut eivät uusiudu elämän aikana, vaan niiden varasto pienenee jatkuvasti jo sikiökaudelta alkaen. Mikäli alkumunarakkuloita on pohjimmiltaan vähän tai niiden hävikki on kiihtynyt, munasarjojen toiminta hiipuu ennenaikaisesti. Tapauksista 20-30 %:ssa POI esiintyy suvuittain ja eroja populaatioissa on kuvattu (6). Syy voi olla geneettinen, autoimmuuniprosessiin liittyvä tai iatrogeeninen (7, 8), mutta 65-90 %:ssa tapauksista etiologia jää avoimeksi.
Geneettiset syyt. Sekä kromosomaaliset että X-kromosomin tai autosomisten geenien virheet voivat aiheuttaa POI:ta. Yleisin on Turnerin oireyhtymä, jossa vain joka viidennellä potilaalla on spontaani menarke ja puberteetin puuttuminen on tyyppioire. Turnerin oireyhtymässä toinen X-kromosomi puuttuu tai on rakenteellisesti poikkeava joko kaikissa tai osassa soluista (mosaikismi). X-kromosomien ylimäärä (47,XXX), muut mosaikismit, deleetiot ja translokaatiot voivat myös vaikuttaa munasarjojen toimintaan (9, 10).
X-kromosomista tunnetaan lukuisia kandidaattigeenejä, joista vahvimmin POI:hin liitetyt ovat BMP15-geenin (bone morphogenetic protein 15) mutaatio ja FMR1 (fragile X mental retardation) -premutaatiokantajuus (10). BMP15 on munasoluspesifinen TGF?-kasvutekijäperheen jäsen, joka ilmentyy munasoluissa varhaisen follikkelikehityksen aikana stimuloiden munarakkulakehitystä. FMR1-geenin mutaatiossa CGG-toistojakson pidentyminen yli 200 jaksoon aiheuttaa miehillä kehitysvammaisuutta, fragiili X -oireyhtymää. Kehitysvammaisuutta ei liity 50-200 jakson premutaatioon, mutta 16?%:lle kantajista kehittyy POI ja osalle fragiili X -esimutaatio-oireyhtymä (FXTAS). Sporadisilta POI-potilailta premutaatio löytyy 0,8-7,5 %:lta, familiaalisilta jopa 13 %:lta (9).
Autosomisista geenivirheistä suomalaiseen tautiperintöön kuuluvat peittyvästi periytyvät FSH-reseptorigeenin mutaatio (11) ja AIRE-geenin mutaatio, joka johtaa APECED-oireyhtymään (APS-1). Muualla hyvin harvinaisen FSH-reseptorimutaation esiintyvyys Suomessa on 1/8 300 vastasyntynyttä tyttöä. Kaikkineen POI:hin on liitetty noin parinkymmenen eri geenin mutaatioita, ja uusia kandidaattigeenejä tutkitaan jatkuvasti (9).Autoimmuunitaudeissa immuunijärjestelmä tunnistaa oman kudoksen vieraaksi ja käynnistää siihen kohdistuvan immuunivasteen. POI-tapauksista 4-10 % aiheutuu autoimmuuniteetista. Autoimmuuni-POI voidaan jakaa kolmeen tyyppiin: lisämunuaisen vajaatoimintaan (Addisonin tauti) liittyvään munasarjavajaatoimintaan sekä erillisenä tai muiden autoimmuunitautien yhteydessä esiintyvään vajaatoimintaan. Munasarjojen ja lisämunuaisen vajaatoiminta voivat esiintyä osana polyendokrinopatioita (APS I-II). APS I eli APECED on harvinainen, yleensä lapsuusiässä alkava elinspesifisten autoimmuunitautien rypäs, jonka taudinkuvaan kuuluu mukokutaani kandidoosi, hypoparatyreoidismi, lisämunuaisen vajaatoiminta ja POI 40-60 %:lla. APS-II taas periytyy autosomissa dominantisti, puhkeaa yleisimmin aikuisiällä ja taudinkuvaan kuuluu tyypin 1 diabetes, Addisonin tauti ja 10-25 %:lla POI. Munasarjojen vajaatoiminta näyttää liittyvän moneen autoimmuunipohjaiseen sairauteen kuten tyypin 1 diabetekseen, keliakiaan, Crohnin tauti, myastenia gravikseen, nivelreumaan, vitiligoon, lupus erythematosus disseminatukseen ja pernisiöösiin anemiaan (2).
Autoimmuunitaudille tyypillisiä autoreaktiivisia lymfosyyttejä sekä elinspesifisiä ja ei-elinspesifisiä vasta-aineita esiintyy sekä verenkierrossa että kudoksissa. Munasarjavasta-aineet tutkitaan epäsuoralla immunofluoresenssitutkimuksella, joka ei kuitenkaan määritä vasta-aineiden spesifiteettiä. Merkityksellisenä pidetään vasta-aineita steroideja tuottavia soluja kohtaan. Munasarjassa autoimmuniteetti kohdistuu teekasolujen steroidogeenisiin entsyymeihin ja lisämunuaisessa antigeenina on tavallisimmin steroidi-21-hydroksylaasientsyymi. Käytännössä autoimmuniteettia voi epäillä etiologiaksi muiden autoimmuunitautien samanaikaisen esiintymisen tai positiivisen munasarja-, steroidisolu- tai lisämunuaisvasta-ainelöydöksen perusteella.
Iatrogeeniset syyt. Sädehoidon ja sytostaattien vaikutuksista sukupuolirauhasiin on julkaistu hiljattain kattava artikkeli Duodecimin teemanumerossa 8/2012 (12). Lähes mikä tahansa lantion alueelle kohdistuva leikkaus voi vaurioittaa munasarjoja huonontamalla verenkiertoa tai aiheuttamalla tulehdusreaktion. Rutiinileikkauksiin liittyvä riski arvioidaan kuitenkin pieneksi. Kohdunpoisto aikaistaa munasarjatoiminnan loppumista jopa neljällä vuodella (13) ja toispuoleinen munasarjan poisto vuodella (14), mutta sterilisaatiolla ei ole todettu olevan vaikutusta. Kohtuvaltimoiden embolisaatio voi häiritä munasarjojenkin verenkiertoa ja toimintaa (2). Munasarjamuutoksista erityisesti endometrioomien poiston on todettu heikentävän munasarjareserviä (15, 16). Munasarjaan kohdistuvia leikkauksia tulisikin tehdä vain tarkkaan harkiten ja mahdollisimman atraumaattisella tekniikalla.
Ympäristötekijät. Tutkimusten mukaan kemikaaleilla ja infektioilla voi olla vaikutusta munasarjareserviin (2, 17). Tupakoinnilla on havaittu haitallinen vaikutus ainakin kasvaviin munarakkuloihin (18). Tupakoinnin merkitys POI:n kehittymisessä on kuitenkin epäselvä, vaikka tupakoivien vaihdevuosi-ikä onkin 1-2 vuotta tupakoimattomia alhaisempi (18). Raskaana olevan naisen tupakoinnilla ei ole osoitettu olevan yhteyttä syntyvien tyttöjen munasarjareserviin (18, 19) toisin kuin poikasikiöillä, joilla raskauden aikainen tupakka-altistus vähentää aikuisiän siittiötuotantoa (20).
Suomalaiset hankkivat lapsensa yhä vanhempina. Ikä on merkittävä tekijä, sillä naisen hedelmällisyys
Koska perheellistyminen tapahtuu yhä myöhemmin ja aika on kallista, selvitys kannattaa erityisesti, jos nainen on 35-vuotias tai vanhempi. AMH-mittaus on uusin lisä arvioitaessa munasarjan toiminnallista kapasiteettia. Mittaus ei kerro munasolujen hedelmällisyysominaisuuksista.
– AMH-mittaus kertoo Anti-mullerian -nimisen hormonin tason naisen veressä ja kuvaa, kuinka paljon naisen munasarjoissa on pieniä, varhaisia munarakkuloita, toteaa lääketieteen tohtori ja naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Tarja Olkinuora Felicitas Mehiläisen hedelmällisyysneuvolasta.
Naisen AMH-taso on korkeimmillaan 20–25-vuotiaana. Tämä on yleisesti naisen hedelmällisin ikä.
Iän vaikutus hedelmällisyyteen
Vaihdevuosiksi kutsutaan naisen ikäkautta, jolloin lisääntymiseen liittyvä hormonituotanto vähenee. Samalla myös kuukautiskierto päättyy. Vaihdevuodet alkavat yleensä yksilöllisesti 45-55 vuoden välillä. Perimä vaikuttaa vaihdevuosien alkamisajankohtaan. Munasarjojen toiminnan ennenaikaisesta hiipumisesta (ennenaikaiset vaihdevuodet) puhutaan, kun kuukautiset jäävät pois alle 40-vuotiaana. Usein lapsettomuushoitojen yhteydessä tästä tilanteesta käytetään lyhennettä POF (Premature Ovarian Failure).
Huolta hedelmällisyydestä on vain harvoin, jos ikää on alle 30 vuotta, on perusterve, eikä kärsi piilevistä yleissairauden oireista, kuukautiset ovat säännölliset ja elää terveellisesti ja säännöllisen ja rauhallisen rytmin mukaisesti.
Vaihdevuosiksi kutsutaan naisen ikäkautta, jolloin lisääntymiseen liittyvä hormonituotanto vähenee. Samalla myös kuukautiskierto päättyy. Vaihdevuodet alkavat yleensä yksilöllisesti 45-55 vuoden välillä. Perimä vaikuttaa vaihdevuosien alkamisajankohtaan. Munasarjojen toiminnan ennenaikaisesta hiipumisesta (ennenaikaiset vaihdevuodet) puhutaan, kun kuukautiset jäävät pois alle 40-vuotiaana. Usein lapsettomuushoitojen yhteydessä tästä tilanteesta käytetään lyhennettä POF (Premature Ovarian Failure).
Huolta hedelmällisyydestä on vain harvoin, jos ikää on alle 30 vuotta, on perusterve, eikä kärsi piilevistä yleissairauden oireista, kuukautiset ovat säännölliset ja elää terveellisesti ja säännöllisen ja rauhallisen rytmin mukaisesti.
Lähde:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01119
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/2/duo12054
https://fi.treated.com/blogi/munasarjojen-toiminnan-ennenaikainen-hiipuminen-poi-hyvae-tietaeae
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mita-munasarjasi-viestittavat-nelja-asiaa-jotka-jokaisen-naisen-pitaa-tietaa-poi-sta/6650832#gs.wjdjmy
https://felicitas.mehilainen.fi/hedelmallisyys/hedelmallisyysterveys/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti