Häiriötä luonnehtivat tavanomaisesta poikkeavat mielialojen vaihtelut: masennus ja maniajaksot sekä niin sanotut sekamuotoiset jaksot vaihtelevat. Välillä sairastuneella voi olla täysin oireettomia jaksoja tai jaksoja, jolloin oireet ovat hyvin lieviä.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla on taipumusta kärsiä alkoholi- tai muusta päihdeongelmasta poikkeuksellisen usein. Runsas juominen voi voimistaa sekä mania- että masennusjaksoja.
Maniajaksojen aikana mieliala kohoaa liiallisesti tai muuttuu kiihtyneeksi
Maniajaksot ovat masennusjaksoja helpompia tunnistaa, koska sairastuneen käyttäytyminen on niin silmiinpistävän aktiivista. Maanisen vaiheen aikana bipolaarihäiriöstä kärsivä voi tuntea erittäin voimakasta ja epärealistista hyvää oloa useita viikkoja ja jopa kuukausia.
Maniajaksoja leimaa usein harkintakyvyn puute. Häiriöstä kärsivä saattaa tehdä asioita, jotka tuottavat hänelle itselleen ja hänen läheisilleen runsaasti vaikeuksia. Hän voi esimerkiksi sotkea raha-asiansa täysin tai käyttäytyä seksuaalisesti riskialttiisti. Seurauksena voi olla ongelmia perheen, työn ja poliisin kanssa.
Maaninen käyttäytyminen ei välttämättä ole iloista, vaan varsinkin nuorella ihmisellä mania saattaa näkyä aggressiivisena kiihtymyksenä. Useimmiten maanista jaksoa elävät eivät koe, että mikään olisi vialla, eivätkä he siten halua ottaa vastaan apua.
Masennusjaksojen aikana sairastunut kokee usein syyllisyyden ja arvottomuuden tunteitaKaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät eivät useinkaan hakeudu hoitoon ensimmäisten oireiden ilmaantuessa. Hoitoon hakeutumisen syy on tavallisesti pitkäkestoinen ja vaikea masennusjakso.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvät masennusjaksot ovat maanisia jaksoja yleisempiä. Masennusjaksot ovat hyvin samantapaisia kuin vakavasta masennuksesta kärsivän ihmisen masennustilat. Masennusjakson aikana kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä kokee syvää väsymystä ja keskittymiskyvyn puutetta, myös unihäiriöt ovat tavallisia.
Häiriöstä kärsivän mielessä voi liikkua arvottomuuden ja syyllisyyden tunteita ja ajatuksia kuolemasta. Maanisten jaksojen seurauksena voi olla vaikeuksia taloudellisten asioiden ja ihmissuhteiden kanssa ja nämä pahentavat entisestään kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivälle erittäin tyypillisiä syyllisyyden tunteita.
Sekamuotoiset jaksot sisältävät sekä masennusta että maniaa
Sairausjaksot voivat olla myös sekamuotoisia, jolloin niissä esiintyy yhtä aikaa sekä masennusta että maniaa. Sekamuotoinen jakso voi olla erityisen tuskallinen, koska sairastuneen ajatustoiminta on hyvin kiihtynyttä, mutta ajatukset masentuneita. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä voi olla aistiharhoja tai harhaluuloja, jotka eivät kuitenkaan ole laadultaan ja selkeydeltään samanlaisia kuin skitsofreniaa sairastavalla.
Tyypin II kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä maniajaksot ovat lievempiä
Tyypin II kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä maniajaksot ovat tasaisempia niin sanottuja hypomaanisia kausia. Hypomaaninen jakso ei ole niin vakava, että se aiheuttaisi merkittäviä vaikeuksia työssä tai sosiaalisissa suhteissa. Kakkostyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät hakeutuvat usein hoitoon vain masennusjaksojen aikana ja siksi häiriö saattaa jäädä kokonaan tunnistamatta.
Lääkityksen noudattaminen ja oireiden tunnistaminen on tärkeää
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan yleensä mielialaa tasaavilla lääkkeillä, niin sanotuilla toisen polven antipsykooteilla, ahdistusta ja unettomuutta lievittävillä lääkkeillä sekä häiriön masennusjaksojen aikana masennuslääkkeillä.
Sopivan lääkityksen löytäminen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön saattaa viedä aikaa, mutta parhaimmillaan lääkityksellä pystytään tehokkaasti estämään tai lievittämään masennus- ja maniajaksoja. Ennen oikean lääkityksen löytymistä, lääkkeitä ja annoskokoja saatetaan joutua vaihtamaan useampaan kertaan. Joskus paras lääkitys on useamman lääkkeen yhdistelmä.
Hoidon onnistumisen kannalta lääkkeiden ohjeenmukainen käyttö on välttämätöntä. Huomattava osa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista ei käytä lääkkeitä ohjeiden mukaan. Syynä saattavat olla esimerkiksi sairaudentunnon puuttuminen maniavaiheessa, haluttomuus hyväksyä häiriötä todeksi, lääkkeen aiheuttamat sivuvaikutukset tai tiedon puute lääkehoidon mahdollisuuksista häiriön lievittämisessä ja oireiden estämisessä.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä lääkehoito saattaa kestää vuosien ajan niin sanottuna ylläpitohoitona. Ainoastaan siinä tapauksessa, että häiriön oireet ovat hyvin lieviä ja häiriötä sairastava osaa hallita niitä hyvin, jatkuva lääkitys ei välttämättä ole tarpeen. Toinen mahdollisuus on estolääkitys, jos sairastunut on oppinut tunnistamaan alkavan maniavaiheen.
Eri sairausjaksoja ennakoivat oireet on hyvä oppia tunnistamaan, jolloin hallinnan tunne lisääntyy ja häiriön kanssa voi elää mahdollisimman hyvää elämää. Sairausjaksojen ehkäisemiseksi on tärkeää välttää liiallista stressiä sekä unenpuutetta.
Kaksisuuntaisille (bipolaarisille) mielialahäiriöille (aiemmin puhuttiin maanis-depressiivisistä häiriöistä; ICD-10-diagnoosikoodi F31) on ominaista toisiaan vaihtelevin välein seuraavat masennus- ja maniajaksot. Sairausjaksojen välillä henkilö voi olla täysin oireeton, mutta saattaa myös kärsiä lievemmistä masennus- tai muista oireista.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksot eivät eroa oirekuvaltaan tavallisista masennustiloista. Ne saattavat kuitenkin olla kestoltaan jonkin verran lyhyempiä, ja niissä esiintyy muita masennustiloja yleisemmin psykoottisia oireita, ajatusten ja liikkeiden hidastumista, liikaunisuutta, ruokahalun kasvua ja lihomista. Masennustilojen lääkehoidon kannalta on tärkeätä tietää, onko kyseessä kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakso vai muu masennustila.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheet ovat yleensä pitempään kestäviä kuin mania- ja hypomaniajaksot. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksot eivät aina ole luonteeltaan lääkehoidosta hyötyviä tiloja. Etenkin pitkittyvä masentuneisuus on seurausta toistuvien sairausjaksojen itsetunnolle kipeistä seurauksista ja vaikutuksista, joiden rakentava työstäminen edellyttää usein tiivistä ja tukevaa psykoterapeuttista suhdetta.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi edellyttää, että ainakin yksi sairausjaksoista on ollut maaninen tai lievästi maaninen (hypomaaninen). Jos mieliala on sairausjakson aikana selvästi maaninen, kyseessä on tyypin I muoto. Jos jakso on luonteeltaan hypomaaninen eli lievästi maaninen, kyse on tyypin II muodosta. Jos sairausjakson aikana ilmenee sekä depression että manian oireita, tilaa kutsutaan sekamuotoiseksi jaksoksi.
Oireet
Manian tyypillisiä piirteitä on vähintään viikon yhtäjaksoisesti kestävä jakso, jona aikana henkilön
Hypomania on maniaa lievempi jakso, jonka oireet muistuttavat maniaa mutta ovat asteeltaan selvästi lievempiä eivätkä koskaan mielisairauteen verrattavissa (psykoottisia). Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kakkostyypille ominaisen hypomaniajakson erottaminen psykologisiin tekijöihin ja persoonallisuuden rakenteeseen liittyvistä mielialan vaihteluista on usein varsin vaikeaa.
Hypomanian erottaminen myönteisestä tai luonteenomaisesta innostumisesta on joskus varsin vaikeaa. Hypomaniassa korostuu innostumisen ohella kuitenkin myös ärtyisyys, lyhytjännittyneisyys, keskittymisvaikeudet, unettomuus ja usein myös lisääntynyt alkoholin käyttö.
Ainakin noin 1 % aikuisista sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Alttius sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on yleensä osin perinnöllistä. Jos toisella identtisellä kaksosella on kaksisuuntainen mielialahäiriö, toinenkin sairastuu samaan häiriöön yli 50 %:n todennäköisyydellä.
Sairauden kulku
Kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on ominaista alttius sairausjaksojen toistumiseen. Eri henkilöillä sairausjaksojen määrä elämän aikana vaihtelee suuresti muutamasta jaksosta jopa useisiin kymmeniin. Yli 90 %:lla ensimmäinen sairausjakso ilmenee nuorella aikuisiällä 15–35 vuoden iässä. Jos ensimmäinen maniajakso ilmenee myöhemmällä iällä, taustalla saattaa olla jokin aivo- tai muu somaattinen sairaus. Ensimmäisen ja toisen sairausjakson väli on keskimäärin 3–4 vuotta; sen jälkeen sairausjaksot toistuvat saattavat toistua 1–3 vuoden välein.
Sairausjaksojen tiheys vaihtelee kuitenkin suuresti eri henkilöillä. Joskus sairausjaksoja ilmenee yli neljä jaksoa vuodessa, jolloin kyse on kaksisuuntaisen mielialahäiriön nopeasyklisestä muodosta. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi lisätä sairausjaksojen tiheyttä. Asianmukaisella lääkehoidolla ja elämäntapojen hallinnalla sairausjaksojen toistumista voidaan vähentää huomattavasti.
Toistuviin sairausjaksoihin liittyy korkea avioerojen, työuran katkeamisen ja työkyvyttömyyden riski. Lisäksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy selväsi kohonnut itsemurhariski.
Erityisesti mania- ja hypomaniajaksoihin liittyy usein jaksoittaista alkoholin runsasta ja pakonomaista käyttöä. Selvästi episodimaisen alkoholin väärinkäytön taustalla voi olla diagnosoimaton ja hoitamaton kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Itsehoito
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallinnan perusedellytys on kyky hyväksyä alttiutensa sairastua toistuviin mania- ja depressiojaksoihin. Sairausjaksojen toistumista voidaan useimpien kohdalla olennaisesti vähentää tai jopa kokonaan estää asianmukaisella lääkityksellä tai elämäntapojen muutoksella.
Keskeisin keino estää toistuvia sairausjaksoja on joko jatkuva tai heti sairausjaksojen esioireiden ilmetessä aloitettu lääkitys. Monet kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuvat suhtautuvat kuitenkin torjuvasti lääkehoitoon tai lopettavat sen manian tai hypomanian alkaessa eli juuri silloin, kun he eniten hyötyisivät lääkkeiden käytöstä. Sairausjaksoja olennaisesti lyhentävän tai niiden toistumista estävän lääkehoidon toteuttaminen on hankalaa, jos henkilö ei psykiatrisiin sairauksiin usein liittyvän häpeän vuoksi tai muista syistä hyväksy sairauttaan.
Monet sairaudesta kärsivät ovat sairausjaksojen välillä täysin oireettomia. Mahdolliset uusiutuvat sairausjaksot ovat olennaisesti helpompia hallita, jos sairastumisalttiudesta kärsivä oppii tunnistamaan uusiutuvalle sairausjaksolle ominaiset varomerkit tai esioireet. Tällaisia uusiutuvan sairausjakson esioireita voivat olla mielialan, unen tarpeen, keskittymiskyvyn, energisyyden, itsetunnon ja seksuaalisen mielenkiinnon pienet muutokset. Varomerkkien tunnistaminen auttaa kääntymään lääkärin puoleen ja estämään vakavan sairausjakson kehittymisen tai pitkittymisen. Tässä mielessä moni sairausalttiudesta kärsivä opettelee pitämään yksinkertaista mieliala- ja oirepäiväkirjaa.
Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivälle on arvokasta, jos hänen puolisonsa, vanhempansa tai ystävänsä voivat tukea häntä sairauden eri vaiheissa. Hyvä ystävä tai puoliso huomaa manian esioireet hoitavaa lääkäriä aikaisemmin. Puolisoiden välisiä suhteita voi kuitenkin kiristää, jos pikkuriidat tai tavanomaiset mielialan vaihtelut nähdään aina sairauden esioireina. Puolison, ystävän ja hoitavan lääkärin kanssa kannattaa tehdä suunnitelma, kuinka toimia sairausjaksojen esioireiden ilmetessä.
Hypomanian tai manian varomerkkien ilmetessä on tärkeää ottaa mahdollisimman nopeasti yhteyttä
hoitavaan lääkäriin, koska aika esioireiden ilmenemistä varsinaisen sairausjakson alkamiseen on monesti varsin lyhyt. Tällöin on myös tärkeää pyrkiä välttämään kaikkea ylimääräistä toimintaa ja fyysistä aktiviteettia, koska toiminta voi pahentaa manian oireita. Alkoholia tai huumeita ei tule tällöin käyttää lainkaan, ja kahvin, teen sekä kofeiinipitoisten virvokkeiden ja energiajuomien käyttöä tulee rajoittaa. Hypomanian tai manian uhatessa virikkeiden määrää tulee rajoittaa. Manian esioireista tai oireista kärsivän tulee etsiytyä rauhalliseen ympäristöön, jossa on vain vähän ihmisiä. Tärkeää on myös säännöllinen univalverytmi ja riittävä unen määrä. Hypomaniaan tai maniaan liittyvä lyhytunisuuden tai unettomuuden hoito edellyttää yleensä asianmukaista lääkehoitoa mielialan tasaajalla tai psykoosilääkkeellä. Pelkkä nukahduslääke ei tällöin ole riittävä. Kokemuksen mukaan stressitilanteet voivat lisätä alttiutta sairastua uuteen jaksoon. Erilaisten stressitilanteiden välttäminen ja hallinnan opettelu voi vähentää sairastumisalttiutta. Erilaiset rentoutumiskeinot ja harrastukset voivat olla arvokkaita stressin hallinnassa. Mahdollisuus puhua avoimesti stressiä aiheuttavista tilanteista ja ristiriidoista joko läheisille, lääkärille tai psykoterapeutille vähentää sairausjaksoja laukaisevia stressitekijöitä.
Pyrkimys säännölliseen univalverytmiin ja riittävään yöuneen myös viikonloppuisin voi olla tärkeä keino vähentää sairastumisalttiutta. Tämä johtuu siitä, että elimistön vuorokausirytmien häiriöt saattavat olla eräs sairausjaksoja laukaiseva tekijä. Univalverytmin pitäminen säännöllisenä edellyttää pitkälti vakiintunutta nukkumaanmenoaikaa ja heräämisaikaa aamuisin. Säännöllinen univalverytmi tulee säilyttää myös viikonloppuisin. Vuorotyö, ylityöt ja vuorokausirytmin jatkuva rikkoontuminen lentomatkojen vuoksi saattavat lisätä sairausjaksojen uusiutumista.
Sairauden hallinnan kannalta on aina eduksi, jos sairausalttiudesta kärsivä voi työpaikallaan avoimesti puhua sairastumisalttiudestaan esimiehensä tai työtovereittensa kanssa. Jääminen riittävän ajoissa sairauslomalle voi olennaisesti lyhentää sairausjaksoa ja estää tarpeettoman ajautumisen ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle.
Alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä kannattaa välttää. Vähänkin suurempi alkoholin käyttö rikkoo helposti univalverytmin altistaen sairausjaksojen uusiutumiselle. Päihdeongelma huonontaa sairauden ennustetta heikentäessään arvostelukykyä ja lisätessään itsetuhokäyttäytymisen riskiä. Kannabiksen käyttö voi pidentää tai tihentää sairausjaksoja sekä lisätä maanisia oireita.
Tärkeitä päätöksiä, kuten ammatin tai työn vaihtamista tai merkittäviä taloudellisia tai seurustelusuhteita koskevia päätöksiä, ei kannata tehdä hypomaniassa tai maanisessa tilassa, ei myöskään masennusjaksojen aikana. Päätösten teko on viisasta siirtää ajankohtaan, jolloin mieliala on tasoittunut. Hypomanian tai manian esioireista tai oireista kärsivän tulee välttää vähänkin suurempia ostoksia ja antaa luottokorttinsa puolisolleen. Toistuvista maniajaksoista kärsivän kannattaa myös harkita edunvalvojan nimeämistä itselleen välttääkseen yletöntä rahojen tuhlaamista maniajaksojen aikana.
Masennusjakson esioireiden ilmetessä on myös tärkeää kääntyä hoitavan lääkärin puoleen. Ellei lääkäri ole aikaisemmin hoitanut potilasta, on tärkeää kertoa hänelle aikaisemmista mania- tai hypomaniajaksoista, jotta masennustilaa ei hoidettaisi tavallisen masennustilan tavoin masennuslääkkeillä. Tavanomaisten masennuslääkkeiden käyttö kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheiden hoidossa voi laukaista manian tai tihentää sairausjaksojen tiheyttä.
Masennusvaiheen esioireiden tai oireiden ilmetessä nukkuminen on rajoitettava korkeintaan kahdeksaan tuntiin vuorokaudessa, koska liiallinen nukkuminen pahentaa masennuksen oireita. Suhteellisen vähäinenkin säännöllinen liikunta lievittää masennusoireita. Alkoholi ja huumeet pahentavat masennusoireita.
Milloin hoitoon
Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivän tai sitä itsessään epäilevän on aina viisasta lähipäivien tai -viikkojen aikana kääntyä psykiatrin tai mielenterveystoimiston puoleen. Manian tai vakava-asteisen masennustilan ilmetessä henkilön tulee hakeutua hoitoon lähivuorokausien aikana. Vakava-asteisessa tai psykoottisessa maniassa oleva ei usein koe olevansa sairas, jolloin hänet tulee toimittaa kiireellisesti tai lähivuorokausien kuluessa tahdonvastaisesti sairaalahoitoon.
Asianmukaisella hoidolla sairausjaksojen kestoa ja toistumista voidaan olennaisesti vähentää.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti erilaisia mielialantasaajia sekä psykoosilääkkeitä. Psykoosilääkkeistä saatava hyöty ei edellytä, että sairauden kuva olisi luonteeltaan psykoottinen.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksojen lääkehoito eroaa muiden masennustilojen hoidosta siinä suhteessa, että lääkehoidossa käytetään masennuslääkkeiden asemasta ensi sijassa ketiapiinia, lurasidonia tai mielialantasaajia. Masennuslääkkeitä voidaan käyttää myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennustilojen hoidossa, mutta tällöin niitä käytetään yleensä yhdessä mielialantasaajien tai psykoosilääkkeiden kanssa. Pelkän masennuslääkkeen käyttö saattaa laukaista maniatilan tai tihentää sairausjaksojen esiintymistä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kognitiivisessa psykoterapiassa keskeistä on sairauden hallinnan opettelu. Sairaudesta kärsivät voivat taustansa ja elämäntilanteensa mukaan kuitenkin hyötyä myös psykodynaamisesta yksilöterapiasta tai pariterapiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti