Dissosiatiiviselle muistinmenetykselle eli psykogeeniselle amnesialle (ICD-10-diagnoosikoodi F44.0)
on ominaista yksi tai useampi jakso, jonka aikana henkilö ei kykene palauttamaan mieleensä itselleen tärkeää, usein luonteeltaan traumaattista, häpeän tai stressin sävyttämää tietoa. Muistamattomuus on luonteeltaan liian laajaa ollakseen tavallista unohtelua ja haittaa sosiaalisia tai muita toimintoja.
Psykogeeninen muistamattomuus liittyy usein traumaattisiin tai hyvin stressaaviin elämäntapahtumiin, kuten onnettomuuksiin, sotatapahtumiin, väkivaltaisiin maltin menetyksiin tai itsemurhayrityksiin. Psykogeenisessä muistinmenetyksessä amnesia on lähes aina anterogradinen, eli henkilö ei muista tilannetta ja sen jälkeisiä lähitapahtumia. Joskus muistamattomuus liittyy vain osaan traumaattisen tilanteen yksityiskohdista. Harvinaisemmissa tapauksissa muistinmenetys liittyy koko aikaisempaan elämään tai traumaattisesta tapahtumasta nykyhetkeen. Psykogeeninen muistinmenetys heti auto-onnettomuuden tai muiden vastaavien traumaattisten tapahtumien jälkeen on harvinaista. Yleensä psykogeeninen tai dissosiatiivinen muistinmenetys liittyy erityisesti lapsuuden aikaisiin tai muihin aikaisemman elämän traumaattisiin tapahtumiin, jaksoihin tai niihin liittyviin ihmisiin.
Psykogeenistä muistinmenetystä voi ilmetä sekä lapsilla että aikuisilla. Muistot tapahtuneesta voivat ainakin osin palautua itsestään, tai niiden menetys voi jäädä pysyväksi.
Itsehoito ja hoito
Psykogeeninen muistinmenetys saattaa korjaantua itsestään ainakin osin. Sen toistuessa kannattaa lähiviikkojen kuluessa kääntyä lääkärin tai psykologin puoleen. Muisti voi palautua joskus hypnoosin tai traumaattisia tapahtumia asteittain työstävän psykoterapian myötä. Koska psykogeenistä muistinmenetystä ilmenee yleensä stressaavassa elämäntilanteessa tai traumaattisten tunnemuistojen yhteydessä, elämäntilanteen selvittely ja tilanteeseen sopiva psykoterapeuttinen hoito on usein perusteltua.
Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)
Dissosiaatio tarkoittaa erottumista tai hajoamista. Psykiatriassa sillä tarkoitetaan sitä, että dissosiaation ilmetessä henkilö ei kykene tietoisuudessaan yhdistämään ajatuksiaan, tunteitaan, havaintojaan tai muistojaan mielekkääksi kokonaisuudeksi. Dissosiatiivisia oireita ovat mm. psykogeeninen muistinmenetys (amnesia), oman itsen (depersonalisaatio, tsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio tai tuttujen tai ympäristön kokeminen vieraana tai outona (derealisaatio), ajan ja paikan tajun kadottaminen, havaintojen vääristyminen ja vaikeus erottaa mielikuvia todellisuudesta, joskus näkö- ja kuuloharhat. Dissosiaatio voi joskus ilmetä myös ruumiillisina oireina, kuten dissosiatiivisina kouristuksina, lihasnykäyksinä, äänen katoamisena tai ääntämishäiriönä, tunnottomuutena, särkyinä ja kipuina, sokeutena tai muina aistihäiriöinä ja tajunnan menetyksenä. Dissosiatiivisia ruumiillisia oireita kutsuttiin aikaisemmin hysteerisiksi oireiksi.
Dissosiaatio voidaan ymmärtää psyyken pyrkimyksenä hallita mielen tasapainoa uhkaavilta voimakkailta tunnetiloilta. Tällaisia psyyken tasapainoa järkyttäviä tunnetiloja ovat erilaiset äkilliset traumaattiset kokemukset ja niihin liittyvät pelon, kauhun tai häpeän tunteet. Myöhemmin mikä tahansa alkuperäiseen traumaan liittyvä ärsyke tai pelkkä yritys keskustella traumaan liittyvistä tapahtumista voi laukaista tunnemuistoilta suojaavan dissosiaation. Vaikka dissosiaation pyrkimyksenä onkin suojata mieltä traumaattiseen kokemukseen liittyviltä muistoilta ja ajatuksilta, se samalla herättää ahdistusta ja voi vaikeuttaa monella tavoin vuorovaikutusta ihmisten kanssa.
Toinen tapa ymmärtää dissosiatiiviset häiriöt ja oireet on pitää niitä reaktiona tapahtumille tai ärsykkeille, jotka muistuttavat alkuperäistä traumaattista kokemusta ja jonka tuloksena ihminen muuttuu tai pyrkii muuttumaan tilaan, jossa hän oli alkuperäisessä traumatilanteessaan. Dissosiaatioon liittyvien oireiden luonne riippuu tällöin siitä, mikä persoonan emotionaalinen osa (pelkäävä, puolustautuva, alistuva tai jähmettyvä) aktivoituu kussakin tilanteessa. Näin ymmärrettynä erilaiset dissosiatiiviset oireet eivät ole yksittäisiä oireita vaan traumamuiston aktivoiman persoonan tilaan kuuluvia oireita.
Lievä-asteisena dissosiaatio on tavallinen ja normaali psyyken käytössä oleva reaktiotapa ja
hallintakeino. Hypnoosi perustuu suggestiolla tuotettuun terveen psyyken kykyyn dissosioida erilleen ajatukset, tunteet, muisti ja käytös. Sen sijaan traumaattisten tapahtumien ja muistojen toistuvasti laukaisemia ja toimintakykyä haittaavia dissosiaatiotiloja pidetään mielenterveyden häiriöinä. Tällaisia dissosiaatiohäiriöitä ovat mm. dissosiatiivinen muistinmenetys, dissosiatiivinen pakkovaellus, dissosiatiivinen identiteettihäiriö (sivupersoonahäiriö) ja depersonalisaatiohäiriö. Tällaiset dissosiaatiohäiriöt ilmenevät usein äkillisinä persoonan tilan muutoksina sellaisissa tilanteissa, jotka muistuttavat alkuperäistä ja tietoisuudesta torjuttua traumaattista tilannetta. Tällaiset tietoisuudesta torjuttujen traumatilanteiden aktivoimat ahdistus-, pelko-, kipu- ja väsymystilat voivat myös muodostua pitkäaikaisiksi persoonan tiloiksi.
Dissosiaation aiheuttamat oireet on tärkeätä erottaa myrkytystilojen ja erilaisten ruumiillisten sairauksien ja muiden psykiatristen sairauksien aiheuttamista samankaltaisista oireista. Tällaisia tiloja ovat alkoholin ja huumeen käyttö, lääkkeiden sivuvaikutukset, ohimolohkoepilepsia ja muut neurologiset sairaudet ja psykiatrisista sairauksista erityisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö ja psykoottiset tilat.
Vaikea-asteisempien dissosiaatiohäiriöiden taustalla ovat usein lapsuuden ja nuoruuden aikaiset traumaattiset kokemukset. Toistuvan väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreilla ilmenee usein erilaisia dissosiaatiivisia häiriöitä ja oireita.
Kanssaihmisten ja erityisesti läheisten kanssa käytyjen voimakkaan tunnepitoisten riitojen yhteydessä ilmenevät äkilliset persoonallisuuden muutokset ovat usein luonteeltaan dissosiatiivisia ilmiöitä ja heijastavat traumaperäistä persoonallisuuden rakenteellista dissosiaatiota. Näiden riitojen työstämistä haittaavat usein äkilliseen käytöksen muutokseen liittyvä muistinmenetys sekä dissosiaatioalttiutta lisäävät traumaattiset tunnemuistot.
Itsehoito
Dissosiatiivisten oireiden laukaisijana ja ylläpitäjänä ovat erilaiset traumaattiset voimakasta ahdistusta, pelkoa tai häpeää tuottavat muistikuvat ja tilanteet. Tämän vuoksi sekä itsehoidon että ammatillisen psykoterapian päämäärä on pyrkimys asteittain kohdata nämä traumaattiset tunnemuistot tavalla, joka lopulta mahdollistaa niiden kohtaamisen ilman pakottavaa tarvetta dissosioida tunteet, muistot ja havainnot toisistaan erilleen. Itsehoidossa voidaan hyödyntää erilaisia rentoutusmenetelmiä ja traumaattisen tunnemuistojen kohtaamista rentoutuneessa mielentilassa. Toinen tapa on työstää kipeitä muistoja omassa tahdissa ja asteittain keskusteluissa siihen halukkaan myötäelävän läheisen tai ystävän kanssa.
Milloin hoitoon
Toistuvien ja jokapäiväistä elämää hankaloittavien dissosiatiivistyyppisten oireiden tai persoonan rakenteelliseen dissosiaatioon viittavan käytöksen ilmetessä on aina viisasta hakeutua lähiviikkojen kuluessa lääkäriin oireita mahdollisesti aiheuttavien ruumiillisten sairauksien poissulkemiseksi. Psykoottiseksi tulkittujen oireiden tai erilaisten ahdistusoireiden taustalla saattaa olla traumaperäinen dissosiaatio. Jatkuvien tai usein toistuvien dissosiatiivisten oireiden rakentava työstäminen edellyttää yleensä pitempiaikaista ja tiivistä psyko- tai traumaterapiaa. Psykoterapian päämääränä on asteittain työstää oireita ylläpitäviä traumaattisia tunnemuistoja mielelle siedettävään muotoon.
Dissosiatiivista amnesiaa voidaan kuvailla niin, että sellaiset koetut tapahtumat unohtuvat, jotka ovat täynnä negatiivista latausta.Psykologiassa tätä kutsutaan psykogeeniseksi amnesiaksi tai funktionaaliseksi amnesiaksi. Mikään tunnistettavissa oleva fyysinen patologinen tekijä ei ole unohtamisen syynä. Lisäksi, unohdetun informaation palauttaminen voidaan toteuttaa luonnollisesti tai käyttämällä psykoterapiaa.
On olemassa traumaattisia tilanteita, jotka voivat jättää elinikäisen jäljen. Tuollaiset kokemukset voivat muuttaa monia asioita elämässämme ja suhteissamme. Intensiivinen kärsimys aiheuttaa vahvan vaikutuksen, ja tavoitteenamme suojella itseämme mielemme tekee traumaattisesta tapahtumasta tai siihen liittyvistä piirteistä peruuttamattoman unohduksen muistissamme.On olemassa tiettyjä ihmisiä tai konkreettisia tilanteita, joissa dissosiatiivinen amnesia on yleinen. Ihmiset jotka ovat kokeneet sodan, seksuaalisesta hyväksikäytöstä kärsineet lapset, kotiväkivallan uhrit, luonnonkatastrofeista tai terrori-iskuista kärsineet ihmiset ovat joitakin esimerkkejä.
Dissosiatiivinen amnesia tietynlaisissa tilanteissa
Dissosiatiivinen amnesia vaikuttaa konkreettisiin ajanjaksoihin jotka koetaan traumaattisina, ja sellaisiin tapahtumiin jotka vaikuttavat voimakkaasti henkilöön. Vaikka yksilö ei muistakaan tapahtunutta, vaikuttaa se hänen käyttäytymiseensä. Esimerkiksi, nainen joka on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä hississä, ei välttämättä muista koko tapahtunutta asiaa. Siitä huolimatta sama nainen saattaa ruveta välttämään hissejä, ja ajatus hissin käyttämisestä saa hänet voimaan pahoin.
Muistot tapahtumasta yleensä palautuvat takaisin, mutta on äärettömän vaikea määrittää, kuinka paljon muistoista pitää paikkansa, ja kuinka paljon muistoista on sekaantunut väärän informaation kanssa. Trauman aiheuttama muistinmenetys voi esiintyä eri tavoilla.
Yleisimmissä tapauksissa henkilöllä esiintyy ongelmia käyttäytymisessä, uupumusta, uniongelmia, masennusta sekä päihteiden käyttöä. Itsemurhanriski kasvaa sen jälkeen kun muisti on palautunut, kun henkilö muistaa yhtäkkiä mitä on tapahtunut. Terapian avulla ja perheen tuella uhri pääsee traumaattisen kokemuksen yli. Terapia voi myös auttaa yksilöä kehittämään muita selviytymismekanismeja.
Kliinisiä hypnoositekniikoita voidaan myös käyttää. Rentoutumisen ja keskittymisharjoitusten turvin henkilö voi saavuttaa toisenlaisen tietoisuuden tilan, voiden tutkiskella ajatuksiaan, tunteitaan ja muistiaan, jotka hänen tietoisuutensa on estänyt. Mutta tällainen strategia ei ole täysin riskitön, tässä on olemassa mahdollisuus myös muistaa ns. ”vääristyneitä” muistoja, tai muistaa äärimmäisen traumaattisia tilanteita.
Psykogeeninen muistamattomuus liittyy usein traumaattisiin tai hyvin stressaaviin elämäntapahtumiin, kuten onnettomuuksiin, sotatapahtumiin, väkivaltaisiin maltin menetyksiin tai itsemurhayrityksiin. Psykogeenisessä muistinmenetyksessä amnesia on lähes aina anterogradinen, eli henkilö ei muista tilannetta ja sen jälkeisiä lähitapahtumia. Joskus muistamattomuus liittyy vain osaan traumaattisen tilanteen yksityiskohdista. Harvinaisemmissa tapauksissa muistinmenetys liittyy koko aikaisempaan elämään tai traumaattisesta tapahtumasta nykyhetkeen. Psykogeeninen muistinmenetys heti auto-onnettomuuden tai muiden vastaavien traumaattisten tapahtumien jälkeen on harvinaista. Yleensä psykogeeninen tai dissosiatiivinen muistinmenetys liittyy erityisesti lapsuuden aikaisiin tai muihin aikaisemman elämän traumaattisiin tapahtumiin, jaksoihin tai niihin liittyviin ihmisiin.
Psykogeenistä muistinmenetystä voi ilmetä sekä lapsilla että aikuisilla. Muistot tapahtuneesta voivat ainakin osin palautua itsestään, tai niiden menetys voi jäädä pysyväksi.
- Dissosiatiiviselle muistinmenetykselle on ominaista yksi tai useampi jakso, jonka aikana henkilö ei kykene palauttamaan mieleensä itselleen tärkeää, usein luonteeltaan traumaattista, häpeän tai stressin sävyttämää tietoa.
- Muistamattomuus on liian laajaa ollakseen tavallista unohtelua ja haittaa sosiaalisia tai muita toimintoja.
- Hietasen mukaan muistinmenetys voi liittyä muistin lisäksi omaan identiteettiin ja aistillisuuteen, eli
- siihen, miten omaa ruumistaan ja käytöstään kontrolloi.
- Kun dissosiatiivinen häiriö jatkuu pidempään, usein taustalla on trauma. Tällöin muistamattomuus toimii selviytymiskeinona.
Aivovaurioon liittyvä amnesia on yleensä aina retrogradinen eli liittyy tapahtumaa edeltävään aikaan. Epileptisiin kohtauksiin voi liittyä psykogeenistä amnesiaa muistuttava muistinmenetys. Dementiaan ja deliriumiin liittyvä muistinmenetys on luonteeltaan psykogeenistä muistinmenetystä laaja-alaisempaa. Humalatilaan tai muihin myrkytyksiin liittyvää muistinmenetys ei palaudu.
Psykogeenistä muistinmenetystä voi joskus olla vaikea erottaa tavoitetietoisesta teeskentelystä, jolloin henkilö ei halua muistaa tapahtumia välttääkseen tapahtumaan liittyvää vastuuta, jolla olisi juridisia, taloudellisia tai muita hankalia seuraamuksia. Teeskennelty muistinmenetys on luonteeltaan useimmiten äkillinen ja oirekuvaltaan voimakas, ja amnesia liittyy hiljattain tapahtuneeseen tilanteeseen.
Dissosiaatiohäiriöissä jokin varhaisemmasta traumaattisesta tapahtumasta muistuttava tapahtuma saa aikaan persoonallisuuden tilan äkillisen muutoksen. Tällöin henkilö ei useinkaan muista, ainakaan täysin, käytös- ja kokemistapaansa sen jälkeen, kun hän on rauhoittunut ja palautunut voimakkaan tunteenomaisesta tilasta entiselleen.
Psykogeeninen muistinmenetys saattaa korjaantua itsestään ainakin osin. Sen toistuessa kannattaa lähiviikkojen kuluessa kääntyä lääkärin tai psykologin puoleen. Muisti voi palautua joskus hypnoosin tai traumaattisia tapahtumia asteittain työstävän psykoterapian myötä. Koska psykogeenistä muistinmenetystä ilmenee yleensä stressaavassa elämäntilanteessa tai traumaattisten tunnemuistojen yhteydessä, elämäntilanteen selvittely ja tilanteeseen sopiva psykoterapeuttinen hoito on usein perusteltua.
Dissosiaatio tarkoittaa erottumista tai hajoamista. Psykiatriassa sillä tarkoitetaan sitä, että dissosiaation ilmetessä henkilö ei kykene tietoisuudessaan yhdistämään ajatuksiaan, tunteitaan, havaintojaan tai muistojaan mielekkääksi kokonaisuudeksi. Dissosiatiivisia oireita ovat mm. psykogeeninen muistinmenetys (amnesia), oman itsen (depersonalisaatio, tsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio tai tuttujen tai ympäristön kokeminen vieraana tai outona (derealisaatio), ajan ja paikan tajun kadottaminen, havaintojen vääristyminen ja vaikeus erottaa mielikuvia todellisuudesta, joskus näkö- ja kuuloharhat. Dissosiaatio voi joskus ilmetä myös ruumiillisina oireina, kuten dissosiatiivisina kouristuksina, lihasnykäyksinä, äänen katoamisena tai ääntämishäiriönä, tunnottomuutena, särkyinä ja kipuina, sokeutena tai muina aistihäiriöinä ja tajunnan menetyksenä. Dissosiatiivisia ruumiillisia oireita kutsuttiin aikaisemmin hysteerisiksi oireiksi.
Dissosiaatio voidaan ymmärtää psyyken pyrkimyksenä hallita mielen tasapainoa uhkaavilta voimakkailta tunnetiloilta. Tällaisia psyyken tasapainoa järkyttäviä tunnetiloja ovat erilaiset äkilliset traumaattiset kokemukset ja niihin liittyvät pelon, kauhun tai häpeän tunteet. Myöhemmin mikä tahansa alkuperäiseen traumaan liittyvä ärsyke tai pelkkä yritys keskustella traumaan liittyvistä tapahtumista voi laukaista tunnemuistoilta suojaavan dissosiaation. Vaikka dissosiaation pyrkimyksenä onkin suojata mieltä traumaattiseen kokemukseen liittyviltä muistoilta ja ajatuksilta, se samalla herättää ahdistusta ja voi vaikeuttaa monella tavoin vuorovaikutusta ihmisten kanssa.
Toinen tapa ymmärtää dissosiatiiviset häiriöt ja oireet on pitää niitä reaktiona tapahtumille tai ärsykkeille, jotka muistuttavat alkuperäistä traumaattista kokemusta ja jonka tuloksena ihminen muuttuu tai pyrkii muuttumaan tilaan, jossa hän oli alkuperäisessä traumatilanteessaan. Dissosiaatioon liittyvien oireiden luonne riippuu tällöin siitä, mikä persoonan emotionaalinen osa (pelkäävä, puolustautuva, alistuva tai jähmettyvä) aktivoituu kussakin tilanteessa. Näin ymmärrettynä erilaiset dissosiatiiviset oireet eivät ole yksittäisiä oireita vaan traumamuiston aktivoiman persoonan tilaan kuuluvia oireita.
Lievä-asteisena dissosiaatio on tavallinen ja normaali psyyken käytössä oleva reaktiotapa ja
Dissosiaation aiheuttamat oireet on tärkeätä erottaa myrkytystilojen ja erilaisten ruumiillisten sairauksien ja muiden psykiatristen sairauksien aiheuttamista samankaltaisista oireista. Tällaisia tiloja ovat alkoholin ja huumeen käyttö, lääkkeiden sivuvaikutukset, ohimolohkoepilepsia ja muut neurologiset sairaudet ja psykiatrisista sairauksista erityisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö ja psykoottiset tilat.
Vaikea-asteisempien dissosiaatiohäiriöiden taustalla ovat usein lapsuuden ja nuoruuden aikaiset traumaattiset kokemukset. Toistuvan väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreilla ilmenee usein erilaisia dissosiaatiivisia häiriöitä ja oireita.
Kanssaihmisten ja erityisesti läheisten kanssa käytyjen voimakkaan tunnepitoisten riitojen yhteydessä ilmenevät äkilliset persoonallisuuden muutokset ovat usein luonteeltaan dissosiatiivisia ilmiöitä ja heijastavat traumaperäistä persoonallisuuden rakenteellista dissosiaatiota. Näiden riitojen työstämistä haittaavat usein äkilliseen käytöksen muutokseen liittyvä muistinmenetys sekä dissosiaatioalttiutta lisäävät traumaattiset tunnemuistot.
Itsehoito
Dissosiatiivisten oireiden laukaisijana ja ylläpitäjänä ovat erilaiset traumaattiset voimakasta ahdistusta, pelkoa tai häpeää tuottavat muistikuvat ja tilanteet. Tämän vuoksi sekä itsehoidon että ammatillisen psykoterapian päämäärä on pyrkimys asteittain kohdata nämä traumaattiset tunnemuistot tavalla, joka lopulta mahdollistaa niiden kohtaamisen ilman pakottavaa tarvetta dissosioida tunteet, muistot ja havainnot toisistaan erilleen. Itsehoidossa voidaan hyödyntää erilaisia rentoutusmenetelmiä ja traumaattisen tunnemuistojen kohtaamista rentoutuneessa mielentilassa. Toinen tapa on työstää kipeitä muistoja omassa tahdissa ja asteittain keskusteluissa siihen halukkaan myötäelävän läheisen tai ystävän kanssa.
Toistuvien ja jokapäiväistä elämää hankaloittavien dissosiatiivistyyppisten oireiden tai persoonan rakenteelliseen dissosiaatioon viittavan käytöksen ilmetessä on aina viisasta hakeutua lähiviikkojen kuluessa lääkäriin oireita mahdollisesti aiheuttavien ruumiillisten sairauksien poissulkemiseksi. Psykoottiseksi tulkittujen oireiden tai erilaisten ahdistusoireiden taustalla saattaa olla traumaperäinen dissosiaatio. Jatkuvien tai usein toistuvien dissosiatiivisten oireiden rakentava työstäminen edellyttää yleensä pitempiaikaista ja tiivistä psyko- tai traumaterapiaa. Psykoterapian päämääränä on asteittain työstää oireita ylläpitäviä traumaattisia tunnemuistoja mielelle siedettävään muotoon.
Dissosiatiivinen amnesia: trauman aiheuttama muistihäiriö
Dissosiatiivista amnesiaa voidaan kuvailla niin, että sellaiset koetut tapahtumat unohtuvat, jotka ovat täynnä negatiivista latausta.Psykologiassa tätä kutsutaan psykogeeniseksi amnesiaksi tai funktionaaliseksi amnesiaksi. Mikään tunnistettavissa oleva fyysinen patologinen tekijä ei ole unohtamisen syynä. Lisäksi, unohdetun informaation palauttaminen voidaan toteuttaa luonnollisesti tai käyttämällä psykoterapiaa.
On olemassa traumaattisia tilanteita, jotka voivat jättää elinikäisen jäljen. Tuollaiset kokemukset voivat muuttaa monia asioita elämässämme ja suhteissamme. Intensiivinen kärsimys aiheuttaa vahvan vaikutuksen, ja tavoitteenamme suojella itseämme mielemme tekee traumaattisesta tapahtumasta tai siihen liittyvistä piirteistä peruuttamattoman unohduksen muistissamme.On olemassa tiettyjä ihmisiä tai konkreettisia tilanteita, joissa dissosiatiivinen amnesia on yleinen. Ihmiset jotka ovat kokeneet sodan, seksuaalisesta hyväksikäytöstä kärsineet lapset, kotiväkivallan uhrit, luonnonkatastrofeista tai terrori-iskuista kärsineet ihmiset ovat joitakin esimerkkejä.
Dissosiatiivinen pako: identiteetin menetys stressistä
Ei ole kyse pelkästään konkreettisen tapahtuman unohtamisesta. On myös mahdollista menettää oma identiteetti. Ihmiset, jotka ovat altistuneet yllä mainittujen tyyppisille tapahtumille, voivat kadota asuinpaikkansa ulkopuolelle, hyläten heidän kotikaupunkinsa ja perheensä. Tällainen tilanne voi jatkua muutamasta tunnista jopa vuosiin. Tapauksissa, jossa dissosiatiivinen pako kestää todella kauan, henkilö voi jopa ruveta luomaan täysin uutta identiteettiä itselleen, samalla luoden uutta perhettä ja hankkien uuden työpaikan.Jossain tapauksissa tämä voi tapahtua niin sanotusti salaisena haluna päästä irti haitallisista tilanteista. Täytyy pitää kuitenkin mielessä, että tämäei ole sairaus, vaan oman identiteetin unohtaminen on kuin vastaus äärimmäisen stressaaviin tilanteisiin. Dissosiatiivisen paon aikana henkilö voi vaikuttaa täysin normaalilta ja käyttäytyä tavallisesti.
Kun tilanne on ohi, henkilö löytää itsensä useimmiten hänelle tuntemattomasta paikasta, ymmärtämättä mitä tässä paikassa tekee ja miten sinne joutui. Normaalisti hän ei muista mitä on tapahtunut dissosiatiivisen paon aikana, mutta alkaa hiljalleen muistamaan sitä edeltäneitä tilanteita. Yleensä alkuperäisen identiteetin palautuminen tapahtuu vähitellen, vaikka joskus kaikki oikean identiteetin yksityiskohdat eivät kuitenkaan palaa takaisin.
Ei ole kyse pelkästään konkreettisen tapahtuman unohtamisesta. On myös mahdollista menettää oma identiteetti. Ihmiset, jotka ovat altistuneet yllä mainittujen tyyppisille tapahtumille, voivat kadota asuinpaikkansa ulkopuolelle, hyläten heidän kotikaupunkinsa ja perheensä. Tällainen tilanne voi jatkua muutamasta tunnista jopa vuosiin. Tapauksissa, jossa dissosiatiivinen pako kestää todella kauan, henkilö voi jopa ruveta luomaan täysin uutta identiteettiä itselleen, samalla luoden uutta perhettä ja hankkien uuden työpaikan.Jossain tapauksissa tämä voi tapahtua niin sanotusti salaisena haluna päästä irti haitallisista tilanteista. Täytyy pitää kuitenkin mielessä, että tämäei ole sairaus, vaan oman identiteetin unohtaminen on kuin vastaus äärimmäisen stressaaviin tilanteisiin. Dissosiatiivisen paon aikana henkilö voi vaikuttaa täysin normaalilta ja käyttäytyä tavallisesti.
Kun tilanne on ohi, henkilö löytää itsensä useimmiten hänelle tuntemattomasta paikasta, ymmärtämättä mitä tässä paikassa tekee ja miten sinne joutui. Normaalisti hän ei muista mitä on tapahtunut dissosiatiivisen paon aikana, mutta alkaa hiljalleen muistamaan sitä edeltäneitä tilanteita. Yleensä alkuperäisen identiteetin palautuminen tapahtuu vähitellen, vaikka joskus kaikki oikean identiteetin yksityiskohdat eivät kuitenkaan palaa takaisin.
Dissosiatiivinen amnesia vaikuttaa konkreettisiin ajanjaksoihin jotka koetaan traumaattisina, ja sellaisiin tapahtumiin jotka vaikuttavat voimakkaasti henkilöön. Vaikka yksilö ei muistakaan tapahtunutta, vaikuttaa se hänen käyttäytymiseensä. Esimerkiksi, nainen joka on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä hississä, ei välttämättä muista koko tapahtunutta asiaa. Siitä huolimatta sama nainen saattaa ruveta välttämään hissejä, ja ajatus hissin käyttämisestä saa hänet voimaan pahoin.
Muistot tapahtumasta yleensä palautuvat takaisin, mutta on äärettömän vaikea määrittää, kuinka paljon muistoista pitää paikkansa, ja kuinka paljon muistoista on sekaantunut väärän informaation kanssa. Trauman aiheuttama muistinmenetys voi esiintyä eri tavoilla.
- Lokalisoitu amnesia: Konkreettinen ajanjakso on unohdettu, yleensä traumaattinen tapaus.
- Jatkuva amnesia: Mitään traumaattisesta tapahtumasta ei muisteta, ennen kuin nykyhetki voidaan muistaa.
- Yleistynyt amnesia: Henkilö ei muista mitään omasta identiteetistään, ei muista kuka on tai missä asuu. Tällainen muistinmenetys on harvinainen ja vain äärimmäiset tilanteet kokenut saattaa kärsiä tästä muistinmenetyksestä.
- Valikoiva amnesia: Vain joitain osia kokemuksesta voidaan muistaa.
- Järjestelmällinen amnesia: Tietyn informaation muistin menetys. Uhri ei esimerkiksi muista mitään vaikkapa äidistään.
Hoito ja muistin palautus
Dissosiatiivisen amnesian ei välttämättä ala vaikuttamaan välittömästi stressaavan tilanteen mentyä ohi, vaan muistinmenetys voi alkaa tuntien tai jopa päivienkin jälkeen. Jossain tapauksissa uhri voi kokea takaumia, ns. ”flashbackeja”, aivan kuten post-traumaattisessa stressihäiriössä. Tällaisessa erityisessä tapauksessa uhri ei osaa erottaa nykyhetkeä muistoista.
Yleisimmissä tapauksissa henkilöllä esiintyy ongelmia käyttäytymisessä, uupumusta, uniongelmia, masennusta sekä päihteiden käyttöä. Itsemurhanriski kasvaa sen jälkeen kun muisti on palautunut, kun henkilö muistaa yhtäkkiä mitä on tapahtunut. Terapian avulla ja perheen tuella uhri pääsee traumaattisen kokemuksen yli. Terapia voi myös auttaa yksilöä kehittämään muita selviytymismekanismeja.
Kliinisiä hypnoositekniikoita voidaan myös käyttää. Rentoutumisen ja keskittymisharjoitusten turvin henkilö voi saavuttaa toisenlaisen tietoisuuden tilan, voiden tutkiskella ajatuksiaan, tunteitaan ja muistiaan, jotka hänen tietoisuutensa on estänyt. Mutta tällainen strategia ei ole täysin riskitön, tässä on olemassa mahdollisuus myös muistaa ns. ”vääristyneitä” muistoja, tai muistaa äärimmäisen traumaattisia tilanteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti