Ahmintahäiriö (englanniksi binge eating disorder eli BED) muistuttaa bulimiaa, mutta siinä ei esiinny ns. kompensaatiokäyttäytymistä, kuten tahallista oksentamista tai ulostus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä, jolla ahmittujen ruokien lihottava vaikutus pyrittäisiin nollaamaan.
BED on psykiatrisessa DSM-5-tautiluokituksessa oma itsenäinen diagnoosinsa. Ahmintahäiriö on yleisin epätyypillinen syömishäiriö. Sitä ilmenee 2–3 %:lla aikuisista, naisilla useammin kuin miehillä. Vaikeassa ja sairaalloisessa lihavuudessa sitä esiintyy paljon enemmän. Arvioidaan, että jopa viidennes vaikean ylipainon vuoksi hoitoa hakevista saattaa kärsiä ahmintahäiriöstä. Ahmiminen satunnaisena oireena on huomattavasti tätä yleisempi ilmiö. Ahmintahäiriötä tavataan kaiken ikäisillä henkilöillä.
FAKTAT
Ahmintahäiriö (binge eating disorder eli BED):
Ahmintahäiriö on mielen sairaus, vaikka se näyttäytyykin tyypillisesti painon ja syömisen ongelmien kautta. Ahmintahäiriön syitä ei tunneta tarkkaan, mutta taustalla saattavat olla esimerkiksi stressitekijät, kuormittava elämäntilanne, tunne-elämän vaikeudet tai itsetunto-ongelmat. Kuurilaihdutteleminen pahentaa ahmintataipumusta. Ahmintahäiriöstä kärsivillä todetaan tavallista enemmän myös muuta psyykkistä oirehtimista. Näitä ovat yleinen alakulo ja masentuneisuus, ahdistuneisuus, mielialan aaltoilu ja psyykkinen haavoittuvuus.
Ahmintahäiriön oireet
Ahminnalla viitataan kohtauksenomaiseen syömiseen, jossa kerralla syödään lyhyessä ajassa selvästi enemmän kuin normaalisti ja enemmän kuin useimmat muut ihmiset söisivät vastaavassa tilanteessa. Lisäksi ahmimiseen liittyy keskeisesti hallinnan menettämisen tunne eli tunne siitä, ettei syömistä voi keskeyttää, kun se on kerran alkanut. Ahmiessa syödään suuria määriä, vaikkei olisi nälkä, syömisnopeus voi olla hyvin suuri ja syöminen on lähes pakonomaista toimintaa. Yleensä ahmiminen tapahtuu yksin muilta salassa, koska ahmitut ruokamäärät ovat joko sisällöllisesti tai määrällisesti hävettäviä.
Ahmiminen voi kohdistua sellaiseen ruokalajiin, esimerkiksi suklaaseen, makeisiin tai jäätelöön, joka tyypillisesti muuten kielletään itseltä. Ahmiminen voi kohdistua myös tavalliseen ruokaan.
Ahminta päättyy ahdistavaan täyden olon tunteeseen, ja vatsassa voi tuntua kipuja. Ahmimisen voi keskeyttää myös jokin muu ulkoinen tekijä, esimerkiksi se, että ahmintaruoat loppuvat tai joku tulee paikalle. Syömisen jälkeinen ähky johtaa usein siihen, että ahminnan päälle vaivutaan uneen. Ahmimisen jälkeen tunnetaan ”henkistä krapulaa”, masentuneisuutta ja itsensä halveksuntaa.
Ahminta johtaa liialliseen kaloreiden saantiin, mikä ajan mittaan ilmenee painonnousuna. Ahmintahäiriöstä kärsivillä on yleensä takanaan useita laihdutusyrityksiä ja suuri painonvaihtelu on tavallista. He hakevat useimmiten apua ensisijaisesti paino-ongelmiinsa.
Ahmintahäiriön määrittely
Lähes kaikki ahmivat silloin tällöin. Tällainen satunnainen ahminta on harmitonta. On paikallaan erottaa ylensyöminen ja ahmiminen toisistaan: ylensyömisen voi halutessaan keskeyttää, kun taas ahmintakohtaukseen kuuluu tunne, ettei ahminnan aikana pysty hallitsemaan syömistään.
Varsinainen ahmintahäiriö on kyseessä vasta silloin, kun huomattavan suurten ruokamäärien ahminta on kohtauksittaista ja se toistuu keskimäärin viikoittain (vähintään kerran viikossa) ja kun sitä on jatkunut useamman kuukauden.
Lisäksi ahmintahäiriödiagnoosiin edellytetään, että siihen liittyy joitakin seuraavista oireista: ahminnan salaaminen muilta tai huomattavan suuri syömisnopeus, syöminen ähkyyn asti, vaikkei ole edes nälkä, sekä voimakasta itseinhoa, masentuneisuutta, syyllisyyttä ja itsensä halveksuntaa. Ahmintaoire aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta.
Ahmintahäiriö on hyvä erottaa tunnesyömisestä, joka on tunteiden säätelyyn tai niiden siedettävämmäksi tekemiseen tähtäävää syömistä.
Ahmintahäiriön itsehoito
Koska toistuva ahmiminen nostaa painoa, ahmintaan taipuvaiset henkilöt pyrkivät säätelemään usein syömistään erilaisilla jyrkillä dieeteillä ja turvautumalla laihduttamiseen painonhallintakeinona. Tämä sekoittaa elimistön nälän ja kylläisyyden säätelyn. Siksi ylipäätään dieetilläolo ja erityisesti aterioiden väliin jättäminen lisäävät selvästi taipumusta ahmintaan.
Ahmimishimo iskee tavallisesti silloin, kun syömistä on pantattu liian pitkään. Sekä ahmintahäiriössä että lievemmässä ahmimistaipumuksessa tärkein yksittäinen hoitotoimenpide on syömisrytmin säännöllistäminen. Ahmintaongelmaa pahentava kuurilaihduttaminen pitää lopettaa, jonka jälkeen opetellaan syömään säännöllisesti ja ennen kaikkea määrällisesti riittävästi. Säännöllisen ateriarytmin mukaan päivän aikana syödään noin 3–4 tunnin välein valveillaoloaikana. Kun päivään kuuluvat aamupala, lounas, päivällinen ja sopivat välipalat, ahmimisen taajuus vähenee jo ihan siitä syystä, että nälkä ei pääse kasvamaan liian suureksi. Myös joustava ja salliva suhtautuminen ruokaan on tärkeää opetella. Ruoka on tavallista monipuolista ruokaa, johon kuuluu runsaasti kasviksia. Tästä syömistavasta käytetään nimitystä täsmäsyöminen.
Lievissä tapauksissa ahmintahäiriö ajan mittaan lievittyy itsestään ja saattaa parantua kokonaan pelkällä itsehoidolla. Kun ahmiminen on saatu hallintaan, vodaan ajatella terveydelle haitallisen ylipainon pudottamista. Se pitää tehdä maltillisesti ilman tiukkoja dieettejä, jotka helposti johtavat ahminnan palaamiseen.
Ahmintahäiriön hoito
Ahmintahäiriön hoito nojaa syömisrytmin säännöllistämiseen ja toistuvan kuurilaihduttamisen lopettamiseen. Potilas ohjataan säännölliseen ateriarytmiin, riittävään syömisen määrään ja monipuoliseen ruokavalioon (= täsmäsyöminen). Täsmäsyömisen avulla ahmintakohtausten ruokamäärät saadaan pienenemään ja ahmintataajuus harvenemaan. Ruokapäiväkirjan tai syömisrytmipäiväkirjan pitäminen auttaa käytännön syömisensäätelyä, ja se myös opettaa toipumisen kannalta tärkeitä itsehavainnointitaitoja.
Jos ateriarytmin säännöllistäminen ei onnistu tai ahmintakohtaukset eivät ponnisteluista huolimatta vähene ja ahmintahäiriö häiritsee elämää, on syytä hakeutua hoitoon. Ahmintahäiriön hoito voidaan usein toteuttaa perusterveydenhuollossa. Tärkeää hoidossa on psykoedukaatio eli potilaan tiedollinen ohjaus, jonka apuna voidaan käyttää erilaisia itsehoito-oppaita ja kuvallisia ateriamalleja. Myös erilaisten ryhmähoitojen ja ohjatun itsehoidon on todettu auttavan monia ahmintahäiriöstä kärsiviä. Mikäli psykoedukaatio, itsehoito ja ravitsemusohjaus eivät riitä, psykoterapeuttisista hoitomuodoista voi olla apua. Kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta, interpersoonallisesta terapiasta ja dialektisesta käyttäytymisterapiasta on tutkimuksellista näyttöä.
Myös joillakin lääkkeillä voidaan ahmimista vähentää. Hoidon tukena voidaan kokeilla esimerkiksi niin sanottuja SSRI-lääkkeitä (selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä) riittävän suurin annoksin.
Toisin kuin ahmimishäiriötä eli bulimiaa sairastava henkilö, ahmintahäiriötä sairastava ei oksenna eikä käytä laksatiiveja tai diureetteja. Tämän vuoksi ahmintahäiriö johtaa usein vaikeaan lihavuuteen ja siihen liittyviin sairauksiin. Myös mielenterveys on vaarassa, sillä ahminta aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää ja ahdistusta.
Koska ahmija häpeää syömistään, hän syö yksin, turvassa tuomitsevilta katseilta. Hän voi elää rankkaa kaksoiselämää: vieraiden läsnäollessa hän syö kohtuudella, yksin rajattomasti.
MONESTI HÄN myös on yksinäinen. Usein syy hallitsemattomaan syömiseen on tunnekuohussa ja kielteisissä tunteissa. Syöminen helpottaa oloa, sillä konkreettisena tekemisenä se vie ajatukset pois kipeistä asioista ja kokemuksista.
Ähky turruttaa ja auttaa nielemään pahan mielen. Vähitellen ahminnasta tulee keino hallinta ahdistusta, sillä muita keinoja ei BED-potilaalla ole.
Kotona salaatin riisin ja kanan jälkeen olosi on taas kylläinen, mutta samalla nuhjuinen, kaikkensa antanut ja epätoivoinen. On yksinkertaisesti paha olla. Sitten homma riistäytyy käsistä.
Lauantain illanistujaisia varten ostetut suklaalevy ja sipsipussi on äkkiä tuhottu. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan pakkasesta löytyy sattumalta puolikas paketti jäätelöä. Viimeisen lusikallisen jälkeen et löydä kaapeista enää mitään himojasi tyydyttävää, joten päätät paistaa baananiletut. Vatsa on jo auttamattoman täynnä, mutta hetken päästä muistat mummilta jouluna saadut kovat paperikäärekaramellit, joista et oikeasti edes pidä. Pian niistäkin on jäljellä vain kahisevat kääreet, jotka kääntelet epätoivoisena perhosen muotoon. Olo on kamala, eikä ähkyn takia unikaan meinaa tulla.
Tällainen syömishäiriö on ahmimishäiriö eli BED (binge eating disorder). Häiriön oire ovat toistuvasti käsistä karkaavat ahmimiskohtaukset, jolloin hallinta ruokaan suhtautumiseen menetetään. Ahmimishäiriö eroaa bulimiasta siinä, että ahmittua ruokaa ei poisteta kehosta oksentamalla.
Tunnollisten ihmisten vaiva
Ahmimishäiriö on hyvin yleinen aikuisiän syömishäiriö, jonka laukaisee usein itsekriittisyys ja suorittamisen paine. Aikuisiällä paineet niin töissä kuin vapaa-ajalla saattavat muodostua
stressitekijöiksi. Herkkä, itsekriittinen ihminen, jolla kaikki suorittaminen tapahtuu 110 % antaumuksella, ajautuu helposti tilanteeseen, jossa ylikuormittumisen tunteeseen haetaan helpotusta ruoasta. Ahmimishäiriöstä kärsivä saattaa syödä pääasiassa hyvin terveellisesti, mutta kun henkinen kuormitus kasautuu ylitsepääsemättömäksi ja pahaa oloa koitetaan kompensoida suurella määrällä herkkuja, joita esimerkiksi illanistujaisissa söisi kohtuudella.
Toisaalta ahmimiskohtaus voi saada alkunsa rankan dieetin seurauksena. Niukka ja rajoitettu ruokavalio johtaa ahmimiseen. Tämä on syy miksi laihdutuskuurit ja dieetit tulisi rakentaa yksilöllisesti ammattilaisen ohjeistuksella. Aliravittu säästöliekillä käyvä keho saa mielen janoamaan kiellettyjä herkkuja. Ruoka on ikään kuin palkinto, josta saatava mielihyvä ei kestä kuitenkaan kuin hetken verran.
Mikä avuksi ahmimishäiriöön?
Yleisesti kaikki syömishäiriöt ovat kehon ja mielen yhteisiä sairauksia, jossa pahaa oloa kompensoidaan häiriintyneellä syömiskäyttäytymisellä. Ahmimiskohtauksen hallitsemisessa tarkka ateriasuunnittelu ei useinkaan auta, sillä hetkellinen tarve nousee tietoisen mielen ja loogisen suunnittelun yläpuolelle. Kun kohtaus saa vallan, järjellä tehdyillä päätöksillä ja valinnoilla ei ole enää väliä.
Tärkeää on ymmärtää tilanne itse, ja tunnistaa kärsivänsä jonkin asteisesta ahmimishäiriöstä. Oireista eroon pääsemiseksi kannattaa koittaa hahmottaa oma elämäntilanne ja erityisesti ne stressitekijät, jotka voivat olla henkisen pahoinvoinnin syynä. Rankka työ, henkinen jaksaminen, fyysinen ylikuormitus ja vaikea tai uusi elämäntilanne ovat kaikki psyykettä kuormittavia tekijöitä. Ensiapuna kannattaa stressitekijöitä koittaa tunnistaa, ja pyrkiä hidastamaan aikatauluja ja poistaa ruokavaliorajoitteita.
Mikäli henkinen pahoinvointi ei helpota ja ahmiminen jatkuu lisääntyvissä määrin, kannattaa ahmimishäiriöön hakea apua psykoterapeutilta. Ahmimishäiriö on yksi yleisimmistä syömishäiriöistä Suomessa, joten häpeän tunne on turhaa.
BED on psykiatrisessa DSM-5-tautiluokituksessa oma itsenäinen diagnoosinsa. Ahmintahäiriö on yleisin epätyypillinen syömishäiriö. Sitä ilmenee 2–3 %:lla aikuisista, naisilla useammin kuin miehillä. Vaikeassa ja sairaalloisessa lihavuudessa sitä esiintyy paljon enemmän. Arvioidaan, että jopa viidennes vaikean ylipainon vuoksi hoitoa hakevista saattaa kärsiä ahmintahäiriöstä. Ahmiminen satunnaisena oireena on huomattavasti tätä yleisempi ilmiö. Ahmintahäiriötä tavataan kaiken ikäisillä henkilöillä.
FAKTAT
Ahmintahäiriö (binge eating disorder eli BED):
- Muistuttaa bulimiaa, mutta ahmintahäiriöön ei liity kompensaatiokäyttäytymistä, kuten tahallista oksennusta
- Kohtauksen omaista syömistä, jossa kerralla syödään lyhyessä ajassa selvästi enemmän kuin muulloin
- Hallinnan menettämisen tunne
- Ilmenee 2-3%:lla aikuisista, naisilla useammin kuin miehillä
- Taustalla saattavat olla esimerkiksi stressi, kuormittava elämäntilanne, tunne-elämän vaikeudet tai itsetunto-ongelmat.
Ahmintahäiriö on mielen sairaus, vaikka se näyttäytyykin tyypillisesti painon ja syömisen ongelmien kautta. Ahmintahäiriön syitä ei tunneta tarkkaan, mutta taustalla saattavat olla esimerkiksi stressitekijät, kuormittava elämäntilanne, tunne-elämän vaikeudet tai itsetunto-ongelmat. Kuurilaihdutteleminen pahentaa ahmintataipumusta. Ahmintahäiriöstä kärsivillä todetaan tavallista enemmän myös muuta psyykkistä oirehtimista. Näitä ovat yleinen alakulo ja masentuneisuus, ahdistuneisuus, mielialan aaltoilu ja psyykkinen haavoittuvuus.
Ahmintahäiriön oireet
Ahminnalla viitataan kohtauksenomaiseen syömiseen, jossa kerralla syödään lyhyessä ajassa selvästi enemmän kuin normaalisti ja enemmän kuin useimmat muut ihmiset söisivät vastaavassa tilanteessa. Lisäksi ahmimiseen liittyy keskeisesti hallinnan menettämisen tunne eli tunne siitä, ettei syömistä voi keskeyttää, kun se on kerran alkanut. Ahmiessa syödään suuria määriä, vaikkei olisi nälkä, syömisnopeus voi olla hyvin suuri ja syöminen on lähes pakonomaista toimintaa. Yleensä ahmiminen tapahtuu yksin muilta salassa, koska ahmitut ruokamäärät ovat joko sisällöllisesti tai määrällisesti hävettäviä.
Ahmiminen voi kohdistua sellaiseen ruokalajiin, esimerkiksi suklaaseen, makeisiin tai jäätelöön, joka tyypillisesti muuten kielletään itseltä. Ahmiminen voi kohdistua myös tavalliseen ruokaan.
Ahminta päättyy ahdistavaan täyden olon tunteeseen, ja vatsassa voi tuntua kipuja. Ahmimisen voi keskeyttää myös jokin muu ulkoinen tekijä, esimerkiksi se, että ahmintaruoat loppuvat tai joku tulee paikalle. Syömisen jälkeinen ähky johtaa usein siihen, että ahminnan päälle vaivutaan uneen. Ahmimisen jälkeen tunnetaan ”henkistä krapulaa”, masentuneisuutta ja itsensä halveksuntaa.
Ahminta johtaa liialliseen kaloreiden saantiin, mikä ajan mittaan ilmenee painonnousuna. Ahmintahäiriöstä kärsivillä on yleensä takanaan useita laihdutusyrityksiä ja suuri painonvaihtelu on tavallista. He hakevat useimmiten apua ensisijaisesti paino-ongelmiinsa.
Ahmintahäiriön määrittely
Lähes kaikki ahmivat silloin tällöin. Tällainen satunnainen ahminta on harmitonta. On paikallaan erottaa ylensyöminen ja ahmiminen toisistaan: ylensyömisen voi halutessaan keskeyttää, kun taas ahmintakohtaukseen kuuluu tunne, ettei ahminnan aikana pysty hallitsemaan syömistään.
Varsinainen ahmintahäiriö on kyseessä vasta silloin, kun huomattavan suurten ruokamäärien ahminta on kohtauksittaista ja se toistuu keskimäärin viikoittain (vähintään kerran viikossa) ja kun sitä on jatkunut useamman kuukauden.
Lisäksi ahmintahäiriödiagnoosiin edellytetään, että siihen liittyy joitakin seuraavista oireista: ahminnan salaaminen muilta tai huomattavan suuri syömisnopeus, syöminen ähkyyn asti, vaikkei ole edes nälkä, sekä voimakasta itseinhoa, masentuneisuutta, syyllisyyttä ja itsensä halveksuntaa. Ahmintaoire aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta.
Ahmintahäiriö on hyvä erottaa tunnesyömisestä, joka on tunteiden säätelyyn tai niiden siedettävämmäksi tekemiseen tähtäävää syömistä.
Ahmintahäiriön itsehoito
Koska toistuva ahmiminen nostaa painoa, ahmintaan taipuvaiset henkilöt pyrkivät säätelemään usein syömistään erilaisilla jyrkillä dieeteillä ja turvautumalla laihduttamiseen painonhallintakeinona. Tämä sekoittaa elimistön nälän ja kylläisyyden säätelyn. Siksi ylipäätään dieetilläolo ja erityisesti aterioiden väliin jättäminen lisäävät selvästi taipumusta ahmintaan.
Ahmimishimo iskee tavallisesti silloin, kun syömistä on pantattu liian pitkään. Sekä ahmintahäiriössä että lievemmässä ahmimistaipumuksessa tärkein yksittäinen hoitotoimenpide on syömisrytmin säännöllistäminen. Ahmintaongelmaa pahentava kuurilaihduttaminen pitää lopettaa, jonka jälkeen opetellaan syömään säännöllisesti ja ennen kaikkea määrällisesti riittävästi. Säännöllisen ateriarytmin mukaan päivän aikana syödään noin 3–4 tunnin välein valveillaoloaikana. Kun päivään kuuluvat aamupala, lounas, päivällinen ja sopivat välipalat, ahmimisen taajuus vähenee jo ihan siitä syystä, että nälkä ei pääse kasvamaan liian suureksi. Myös joustava ja salliva suhtautuminen ruokaan on tärkeää opetella. Ruoka on tavallista monipuolista ruokaa, johon kuuluu runsaasti kasviksia. Tästä syömistavasta käytetään nimitystä täsmäsyöminen.
Lievissä tapauksissa ahmintahäiriö ajan mittaan lievittyy itsestään ja saattaa parantua kokonaan pelkällä itsehoidolla. Kun ahmiminen on saatu hallintaan, vodaan ajatella terveydelle haitallisen ylipainon pudottamista. Se pitää tehdä maltillisesti ilman tiukkoja dieettejä, jotka helposti johtavat ahminnan palaamiseen.
Ahmintahäiriön hoito
Ahmintahäiriön hoito nojaa syömisrytmin säännöllistämiseen ja toistuvan kuurilaihduttamisen lopettamiseen. Potilas ohjataan säännölliseen ateriarytmiin, riittävään syömisen määrään ja monipuoliseen ruokavalioon (= täsmäsyöminen). Täsmäsyömisen avulla ahmintakohtausten ruokamäärät saadaan pienenemään ja ahmintataajuus harvenemaan. Ruokapäiväkirjan tai syömisrytmipäiväkirjan pitäminen auttaa käytännön syömisensäätelyä, ja se myös opettaa toipumisen kannalta tärkeitä itsehavainnointitaitoja.
Jos ateriarytmin säännöllistäminen ei onnistu tai ahmintakohtaukset eivät ponnisteluista huolimatta vähene ja ahmintahäiriö häiritsee elämää, on syytä hakeutua hoitoon. Ahmintahäiriön hoito voidaan usein toteuttaa perusterveydenhuollossa. Tärkeää hoidossa on psykoedukaatio eli potilaan tiedollinen ohjaus, jonka apuna voidaan käyttää erilaisia itsehoito-oppaita ja kuvallisia ateriamalleja. Myös erilaisten ryhmähoitojen ja ohjatun itsehoidon on todettu auttavan monia ahmintahäiriöstä kärsiviä. Mikäli psykoedukaatio, itsehoito ja ravitsemusohjaus eivät riitä, psykoterapeuttisista hoitomuodoista voi olla apua. Kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta, interpersoonallisesta terapiasta ja dialektisesta käyttäytymisterapiasta on tutkimuksellista näyttöä.
Myös joillakin lääkkeillä voidaan ahmimista vähentää. Hoidon tukena voidaan kokeilla esimerkiksi niin sanottuja SSRI-lääkkeitä (selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä) riittävän suurin annoksin.
Toisin kuin ahmimishäiriötä eli bulimiaa sairastava henkilö, ahmintahäiriötä sairastava ei oksenna eikä käytä laksatiiveja tai diureetteja. Tämän vuoksi ahmintahäiriö johtaa usein vaikeaan lihavuuteen ja siihen liittyviin sairauksiin. Myös mielenterveys on vaarassa, sillä ahminta aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää ja ahdistusta.
Koska ahmija häpeää syömistään, hän syö yksin, turvassa tuomitsevilta katseilta. Hän voi elää rankkaa kaksoiselämää: vieraiden läsnäollessa hän syö kohtuudella, yksin rajattomasti.
MONESTI HÄN myös on yksinäinen. Usein syy hallitsemattomaan syömiseen on tunnekuohussa ja kielteisissä tunteissa. Syöminen helpottaa oloa, sillä konkreettisena tekemisenä se vie ajatukset pois kipeistä asioista ja kokemuksista.
Ähky turruttaa ja auttaa nielemään pahan mielen. Vähitellen ahminnasta tulee keino hallinta ahdistusta, sillä muita keinoja ei BED-potilaalla ole.
Ahdistuksen vastustaminen voi olla vaikeaa siksikin, että tapa käsitellä tunteita syömällä on usein lapsuudesta tuttu. Tikkari tyynnyttää itkevän lapsen. Joskus ahminta on keino palkita itseä ja lisätä hyvää oloa.
Ahmija ei välttämättä osaa eritellä tilannetta tai tunnetta syömisensä takana. Kyse voi olla epämääräisestä ahdistuksesta ja vellovasta, selittämättömästä pahasta olosta.
Ahmija ei välttämättä osaa eritellä tilannetta tai tunnetta syömisensä takana. Kyse voi olla epämääräisestä ahdistuksesta ja vellovasta, selittämättömästä pahasta olosta.
Potilaat kuvaavat syömiskohtauksen jälkeistä tilaa nuijanukutukseksi. Menetelmä on siis ilmeisen tehokas. Valitettavasti pahan olon nuijiminen matalaksi auttaa vain hetken. Tunteita ei voi syödä pois, Katarina Meskanen korostaa.
AHMINTAKOUKKU on kavala. Kun ihminen syö toistuvasti yli fysiologisen tarpeensa, elimistön kylläisyysmekanismi häiriintyy ja kyky tuntea nälkää katoaa. Näin syödyn ruoan määrä kasvaa entisestään.
AHMINTAKOUKKU on kavala. Kun ihminen syö toistuvasti yli fysiologisen tarpeensa, elimistön kylläisyysmekanismi häiriintyy ja kyky tuntea nälkää katoaa. Näin syödyn ruoan määrä kasvaa entisestään.
Koska BED lihottaa, sitä potevat ovat jojoilijoita ja kaiken kokeilleita laihduttamisen ammattilaisia.
Kova ja ankara laihduttaminen kuitenkin altistaa ahmimiselle.
Arviolta kolme prosenttia väestöstä sairastaa ahmintahäiriötä. Toisin kuin muut syömishäiriöt, BED on myös aikuisten sairaus. Valtaosa sairastuneista on naisia.
Katarina Meskanen uskoo, että syy ahmintahäiriön yleisyyteen on pitkälti nykyisessä ristiriitaisessa suhtautumistavassa ruokaan.
Ruoka on menettänyt merkityksensä viattomana mahan täytteenä. Samaan aikaan kun siitä on tullut trendikäs harrastus, joka toinen suomalainen on ylipainoinen. Vaikka BED on yleinen sairaus, sen tunnistaminen voi olla vaikeaa.
– Toistuvat laihdutuskuurit ja ankaruus itseä kohtaan voivat kieliä ahmintahäiriöstä. Ulkomuoto ja paino määrittävät ahmijan minäkuvaa.
Ellei suhde omaan kehoon ole vakaa, raskaus voi altistaa ahminnalle kehossa tapahtuvien muutosten vuoksi.
JOS EPÄILY ahmintahäiriöstä herää, asiaa kannattaa kysyä potilaalta suoraan. Kadottaako hän toisinaan syömisen kontrollin tai huolestuttaako häntä syömisessä jokin asia? Paino kannattaa ohittaa puheissa ainakin aluksi, koska ahmintahäiriötä sairastavat kohtaavat turhan usein syyllistäviä ennakkoluuloja ylipainonsa vuoksi.
Mahdollinen ahmintahäiriöepäily vahvistuu BES-syömistapakyselyn (Binge Eating Scale) avulla.
Ahmintahäiriö diagnosoidaan, kun seuraavat kriteerit täyttyvät: Potilaalla on toistuvia ahmintakohtauksia, joiden aikana syödyn ruoan määrä ylittää useimpien ihmisten vastaavassa ajassa syömän ruoan määrän. Hänestä tuntuu, ettei hän hallitse eikä pysty keskeyttämään syömistään.
Lisäksi vähintään kolmen seuraavista on täytyttävä: syöminen on poikkeuksellinen nopeaa, sitä jatkuu epämukavuuteen saakka, määrät ovat suuria ja näläntunne puuttuu, potilas syö häpeän vuoksi yksin ja ylensyöntiä seuraa itseinho.
Ahmintakohtauksia tulee olla vähintään kerran viikossa ja niiden tulee jatkua ainakin kolmen
kuukauden ajan.
Säännöllinen sairaanhoitajan tai ravitsemusterapeutin tuki helpottaa ahminnasta eroon pääsyä.
Katarina Meskanen uskoo, että syy ahmintahäiriön yleisyyteen on pitkälti nykyisessä ristiriitaisessa suhtautumistavassa ruokaan.
Ruoka on menettänyt merkityksensä viattomana mahan täytteenä. Samaan aikaan kun siitä on tullut trendikäs harrastus, joka toinen suomalainen on ylipainoinen. Vaikka BED on yleinen sairaus, sen tunnistaminen voi olla vaikeaa.
– Toistuvat laihdutuskuurit ja ankaruus itseä kohtaan voivat kieliä ahmintahäiriöstä. Ulkomuoto ja paino määrittävät ahmijan minäkuvaa.
Ellei suhde omaan kehoon ole vakaa, raskaus voi altistaa ahminnalle kehossa tapahtuvien muutosten vuoksi.
JOS EPÄILY ahmintahäiriöstä herää, asiaa kannattaa kysyä potilaalta suoraan. Kadottaako hän toisinaan syömisen kontrollin tai huolestuttaako häntä syömisessä jokin asia? Paino kannattaa ohittaa puheissa ainakin aluksi, koska ahmintahäiriötä sairastavat kohtaavat turhan usein syyllistäviä ennakkoluuloja ylipainonsa vuoksi.
Mahdollinen ahmintahäiriöepäily vahvistuu BES-syömistapakyselyn (Binge Eating Scale) avulla.
Ahmintahäiriö diagnosoidaan, kun seuraavat kriteerit täyttyvät: Potilaalla on toistuvia ahmintakohtauksia, joiden aikana syödyn ruoan määrä ylittää useimpien ihmisten vastaavassa ajassa syömän ruoan määrän. Hänestä tuntuu, ettei hän hallitse eikä pysty keskeyttämään syömistään.
Lisäksi vähintään kolmen seuraavista on täytyttävä: syöminen on poikkeuksellinen nopeaa, sitä jatkuu epämukavuuteen saakka, määrät ovat suuria ja näläntunne puuttuu, potilas syö häpeän vuoksi yksin ja ylensyöntiä seuraa itseinho.
Ahmintakohtauksia tulee olla vähintään kerran viikossa ja niiden tulee jatkua ainakin kolmen
Säännöllinen sairaanhoitajan tai ravitsemusterapeutin tuki helpottaa ahminnasta eroon pääsyä.
Kotona salaatin riisin ja kanan jälkeen olosi on taas kylläinen, mutta samalla nuhjuinen, kaikkensa antanut ja epätoivoinen. On yksinkertaisesti paha olla. Sitten homma riistäytyy käsistä.
Lauantain illanistujaisia varten ostetut suklaalevy ja sipsipussi on äkkiä tuhottu. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan pakkasesta löytyy sattumalta puolikas paketti jäätelöä. Viimeisen lusikallisen jälkeen et löydä kaapeista enää mitään himojasi tyydyttävää, joten päätät paistaa baananiletut. Vatsa on jo auttamattoman täynnä, mutta hetken päästä muistat mummilta jouluna saadut kovat paperikäärekaramellit, joista et oikeasti edes pidä. Pian niistäkin on jäljellä vain kahisevat kääreet, jotka kääntelet epätoivoisena perhosen muotoon. Olo on kamala, eikä ähkyn takia unikaan meinaa tulla.
Tällainen syömishäiriö on ahmimishäiriö eli BED (binge eating disorder). Häiriön oire ovat toistuvasti käsistä karkaavat ahmimiskohtaukset, jolloin hallinta ruokaan suhtautumiseen menetetään. Ahmimishäiriö eroaa bulimiasta siinä, että ahmittua ruokaa ei poisteta kehosta oksentamalla.
Tunnollisten ihmisten vaiva
Ahmimishäiriö on hyvin yleinen aikuisiän syömishäiriö, jonka laukaisee usein itsekriittisyys ja suorittamisen paine. Aikuisiällä paineet niin töissä kuin vapaa-ajalla saattavat muodostua
Toisaalta ahmimiskohtaus voi saada alkunsa rankan dieetin seurauksena. Niukka ja rajoitettu ruokavalio johtaa ahmimiseen. Tämä on syy miksi laihdutuskuurit ja dieetit tulisi rakentaa yksilöllisesti ammattilaisen ohjeistuksella. Aliravittu säästöliekillä käyvä keho saa mielen janoamaan kiellettyjä herkkuja. Ruoka on ikään kuin palkinto, josta saatava mielihyvä ei kestä kuitenkaan kuin hetken verran.
Mikä avuksi ahmimishäiriöön?
Yleisesti kaikki syömishäiriöt ovat kehon ja mielen yhteisiä sairauksia, jossa pahaa oloa kompensoidaan häiriintyneellä syömiskäyttäytymisellä. Ahmimiskohtauksen hallitsemisessa tarkka ateriasuunnittelu ei useinkaan auta, sillä hetkellinen tarve nousee tietoisen mielen ja loogisen suunnittelun yläpuolelle. Kun kohtaus saa vallan, järjellä tehdyillä päätöksillä ja valinnoilla ei ole enää väliä.
Tärkeää on ymmärtää tilanne itse, ja tunnistaa kärsivänsä jonkin asteisesta ahmimishäiriöstä. Oireista eroon pääsemiseksi kannattaa koittaa hahmottaa oma elämäntilanne ja erityisesti ne stressitekijät, jotka voivat olla henkisen pahoinvoinnin syynä. Rankka työ, henkinen jaksaminen, fyysinen ylikuormitus ja vaikea tai uusi elämäntilanne ovat kaikki psyykettä kuormittavia tekijöitä. Ensiapuna kannattaa stressitekijöitä koittaa tunnistaa, ja pyrkiä hidastamaan aikatauluja ja poistaa ruokavaliorajoitteita.
Mikäli henkinen pahoinvointi ei helpota ja ahmiminen jatkuu lisääntyvissä määrin, kannattaa ahmimishäiriöön hakea apua psykoterapeutilta. Ahmimishäiriö on yksi yleisimmistä syömishäiriöistä Suomessa, joten häpeän tunne on turhaa.
Ahmintahäiriössä (Binge Eating Disorder eli BED) henkilö kärsii hallitsemattomista ja pakonomaisista ahmintakohtauksista. Ahmintahäiriö on yleinen aikuisilla, mutta sitä esiintyy myös jonkin verran nuorilla. Ahmiminen voi tulla kohtauksittain tai henkilö voi syödä päivän mittaan jatkuvasti, lähes tauotta. Syöminen voi olla nopeaa ja se loppuu tavallisesti vasta vatsan ollessa epämukavan täynnä. Syömisen kimmokkeena ei tavallisesti ole nälkä, vaan esimerkiksi ruoan himo, vaikea tunne tai syötävän näkeminen. Sairastunut usein häpeää runsasta syömistään ja syö tästä syystä mieluiten yksin. Syömisen jälkeen hän tuntee usein itsensä masentuneeksi ja pettyneeksi. Ahmintahäiriössä ei tavallisesti ilmene ahmimishäiriölle eli bulimia nervosalle tyypillistä oksentamista.
Lähde:
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/34dd1cdc-bbe0-47ed-9679-7292c37d91fc
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00819
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/ahmija-elaa-rankkaa-kaksoiselamaa
https://tikis.fi/naisten-ravinto/aikuisten-ahmimishairio/
https://www.syomishairiokeskus.fi/uusi/mita-syomishairiot-ovat/ahmintahairio-bed/
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00819
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/ahmija-elaa-rankkaa-kaksoiselamaa
https://tikis.fi/naisten-ravinto/aikuisten-ahmimishairio/
https://www.syomishairiokeskus.fi/uusi/mita-syomishairiot-ovat/ahmintahairio-bed/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti