lauantai 4. heinäkuuta 2020

Aquagenic urticaria, Vesiallergia

Vesiallergiassa ihoon tulee ihottumaa nopeasti sen jälkeen, kun iho joutuu kosketuksiin veden kanssa. Veden lämpötilalla ei ole väliä. Yhdysvaltain kansallisen terveysviraston mukaan se iskee yleisimmin naisiin ja alkaa usein murrosiässä. Allergian perimmäistä syytä ei tiedetä. Koska se on harvinainen, ei tietoa sairaudesta juuri ole.

Mitä kauemmin iholla on vettä, sitä pahemmaksi ihottuma muuttuu. 

Vesiallergia on erittäin harvinainen nokkosihottumaa aiheuttava sairaus. Nimestään huolimatta se ei ole allergia, koska se ei perustu histamiinin vapautumiseen allergisessa reaktiossa, vaan se on enemmänkin yliherkkyyttä tislaamattomasta vedestä löytyville ioneille. Vesiallergia aiheuttaa kivuliaan reaktion vartaloon sen jouduttua kosketukseen veden kanssa.

Oireet
Vesiallergia aiheuttaa yleensä ihon kutiamista ja polttelemista kaikenlaisen vedelle altistumisen jälkeen. Suihkussa käynti saattaa aiheuttaa erittäin kuivat silmät. Lämpimämpi vesi yleensä pahentaa reaktiota. Vettä juodessa vesiallergikolla saattaa esiintyä hengitysvaikeuksia tai kurkun turpoamista. Kipu yleensä hellittää 10–120 minuutin kuluttua.

Aiheuttajat
Minkä vain veden olomuodon koskettaminen voi aiheuttaa oireiden esiintymisen. Myös oma tai toisen hiki voi aiheuttaa reaktion, joten kesällä on hyvä pysytellä viileässä hikoamisen välttämiseksi. Myös kyyneleet voivat aiheuttaa kipua. Useimmat vesiallergiasta kärsivät pyrkivät välttämään sadetta ja pitämään mukanaan sateenvarjoa kastumisen välttämiseksi. Kehon puhdistus on vaikeaa, koska vesiallergikot saattavat joutua ottamaan hyvin lyhyitä suihkuja vähentääkseen suihkun aiheuttamaa kipua.

Hoito
Vesiallergialle ei ole tunnettua hoitoa. Dermatologit suosittelevat veden välttämistä mahdollisuuksien mukaan: Lyhyitä suihkuja, viileässä pysyttelemistä ja sateen välttelemistä oireiden helpottamiseksi. Lääkäri voi määrätä vesiallergiselle antihistamiinia tai muita lääkkeitä.

maanantai 20. tammikuuta 2020

Lähihoitajan työetiikka

Asiakaslähtöisyys on eettisen toiminnan perusta. Kunnioittava kohtaaminen vaatii lähihoitajalta kykyä kuunnella asiakkaita ja potilaita sekä heidän läheisiään. Kunnioittava kohtaaminen edellyttää hoitajalta hienotunteisuutta.

Lähihoitaja tekee työssään päätöksiä, jotka vaikuttavat asiakkaiden ja potilaiden sekä heidän läheistensä hyvinvointiin. Päätökset ovat usein pieniä ja huomaamattomia valintoja potilaiden ja asiakkaiden puolesta tai heidän kanssaan, mutta niillä voi olla suuri merkitys. Potilaalla ja asiakkaalla on oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa ja lähihoitajan tulee kunnioittaa ja edistää potilaan ja asiakkaan yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta.

Lähihoitajan työssä kohtaamat tilanteet ovat usein haastavia ja monimutkaisia, eikä niihin löydy aina yksiselitteisiä vastauksia. Arjen työssä kohdataan usein kysymyksiä oikeasta ja väärästä. Näissä tilanteissa korostuu ammatillinen ja vastuullinen toiminta. Vastausta etsittäessä on tärkeää tunnistaa toimintaa ohjaavat arvot, periaatteet ja päämäärät. Kaikkiin työelämän ja asiakas- tai potilassuhteiden eettisiin ongelmiin ei löydy valmista ratkaisua. Etiikka antaa välineitä eettiseen pohdintaan ja päätöksentekoon.

Lähihoitajan työ vaatii jatkuvaa halua ja valmiutta tunnistaa, pohtia ja ratkaista työhön liittyviä eettisiä kysymyksiä. Sosiaali- ja terveysalan yhteisten sekä lähihoitajan omien eettisten ohjeiden tarkoituksena on auttaa löytämään yleisesti hyväksyttäviä periaatteita ja oikeita toimintatapoja suhteessa asiakkaaseen. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE (etene.fi) käsittelee sosiaali- ja terveysalaan sekä potilaan ja asiakkaan asemaan liittyviä eettisiä kysymyksiä periaatteelliselta kannalta ja antaa niistä suosituksia.



Sosiaalialan ammattilaisilla on velvollisuus asettua yhteiskunnalliselta asemaltaan heikoimpien ryhmien puolelle, tukea ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa ja tuoda tietoa kohtuuttomista tilanteista ja syrjivistä rakenteista poliittiseen päätöksentekoon. Sosiaalialan työtä säätelee lainsäädäntö, mutta lainmukaisuus ei aina takaa oikeudenmukaisuutta. Siksi arjen valintoja ohjaamaan tarvitaan vahvaa ammattietiikkaa.

Lähihoitajan työ on potilaan ja asiakkaan fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin sekä henkisiin
ja hengellisiin tarpeisiin perustuvaa tukemista, ohjausta, hoitoa, huolenpitoa, kasvatusta
sekä terveyden ja kuntoutumisen edistämistä.

Lähihoitajilta vaaditaan hyviä ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja, rehellisyyttä sekä
kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa. Alan ammattilainen toimii rakentavasti ja
arvostaa omaa ja toisten työtä. Ammatissa toimiminen edellyttää oman ammattitaidon
jatkuvaa ylläpitämistä ja uudistamista. Lähihoitaja sitoutuu yhteisiin alan tavoitteisiin ja
arvoihin sekä hyväksyttyihin työn tekemisen tapoihin.

Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työn taustalla ovat yhteisesti hyväksytyt arvot. Alan
säädökset ja ammattieettiset periaatteet ohjaavat ammattilaisten toimintaa. Ammatti-
eettisen osaamisen avulla varmistetaan ihmisten oikeuksien toteutuminen ja hyvinvointi
mahdollisimman tasapuolisesti asiakkaiden ja asiakasryhmien välillä. Tavoitteena on
hyvän elämän ja oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa.

Työntekijän eettisyys ilmenee kaikessa toiminnassa. Ajattelun tasolla eettinen harkinta on
ammatilliseen toimintaan liittyvien valintojen, valittujen keinojen kohteiden ja keinojen
käytön seurausten tutkimista ja käsittelyä. Puheessa korostuu toisten ihmisten kunnioitus
ja oikeudenmukaisuus. Toiminnan tasolla eettisyys konkretisoituu tekoina ja näkyy luottamuksellisen suhteen rakentumisena asiakkaan ja ammattilaisen välille.

Lähihoitajan työtä säätelevät monet lait ja säädökset, joita tulee noudattaa. Lähihoitajan
tulee kunnioittaa yksilöiden ja perheiden yksilöllisyyttä sekä ryhmien ja yhteisöjen etnistä
ja kulttuurista moninaisuutta. Lähihoitaja kunnioittaa asiakkaan ja potilaan itsemääräämis-
oikeutta ja tuottaa aina hyvää palvelua.

Työntekijän velvollisuus on kohdella kaikkia potilaita ja asiakkaita tasa-arvoisesti riippumatta heidän iästään, kulttuuristaan, sukupuolestaan, siviilisäädystään, kyvyistään, yhteiskunnallisesta tai taloudellisesta asemastaan, poliittisista mielipiteistään, ihonväristään tai muista fyysisistä ominaisuuksistaan, sukupuolisesta suuntautumisestaan, uskonnostaan tai vakaumuksestaan.

Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työ perustuu luottamukseen, sillä potilaat ja asiakkaat
paljastavat yksityisyyttään, perhettään, omaisiaan ja läheisiään sekä työtään koskevia
henkilökohtaisia asioita. Luottamuksellisuus korostuu asiakassuhteissa, mutta se ulottuu
myös työyhteisöön ja työnantajan liikesalaisuuksina pidettäviin tietoihin.

Työntekijöitä sitovat lain edellyttämä salassapitovelvollisuus ja tietosuoja. Salassapitosäädökset
koskevat myös sosiaalista mediaa. On tärkeää tietää, mitä asiakkaisiin ja työhön liittyvää
voi jakaa ja mitkä ovat hyväksytyt sosiaalisen median käyttötavat työaikana. Työnantaja
voi kieltää sosiaalisen median käytön työajalla. Työntekijällä on työnantajaa kohtaan
lojaliteetti- eli uskollisuusvelvoite. Tämä velvoite pitää sisällään julkisesta arvostelusta
pitäytymisen ja salassapitovelvoitteen.

Lakisääteinen ilmoitusvelvollisuus puolestaan edellyttää salassapitosäännösten estämättä ammattihenkilön tekemään tarvittaessa lastensuojeluilmoitus tai ilmoitus sosiaalihuollon
tarpeessa olevasta ja iäkkään palvelun tarpeesta.

Lähihoitajan työtä ohjaavat myös suomalaisen työelämän pelisäännöt. Työntekijät
edustavat eri kulttuuritaustoja, mutta työtä ohjaavat säännöt ovat kaikille samat.
Lähihoitajan työ on luonteeltaan itsenäistä, moniammatillista ja edellyttää verkostoissa
työskentelyä. Työpaikoilla ohjataan opiskelijoita ja arvioidaan heidän ammatillista
osaamistaan. Työpaikkojen ja oppilaitosten työntekijöiltä sekä opiskelijoilta edellytetään sitoutumista yhteisiin ammattieettisiin periaatteisiin.



Lähde:
https://www.superliitto.fi/tyoelamassa/lahihoitajan-tyo/etiikka-hoitotyossa/
https://www.talentia.fi/tyoelamainfo/ammattietiikka/
https://www.superliitto.fi/site/assets/files/4599/superliitto-lahihoitajan-eettiset-ohjeet-2019.pdf