keskiviikko 14. elokuuta 2019

Aivoinfarkti/aivoverenkiertohäiriöt

Aivoverenkiertohäiriö (AVH) aiheuttaa aivojen toimintahäiriön, jonka seurauksena ilmenee esimerkiksi motorisia tai kielellisiä vaikeuksia. Aivojen toimintahäiriöitä voivat aiheuttaa myös aivovamma, aivokasvain tai aivotulehdus.

Aivot säätelevät ihmisen toimintaa. Siksi aivoverenkiertohäiriön (AVH) aiheuttama kudosvaurio vaikuttaa monin tavoin sairastaneen toimintakykyyn. Seuraukset ovat yksilölliset ja riippuvat vaurioalueen sijainnista ja laajuudesta.

Aivoverisuonitukos eli aivoinfarkti on sairaus, jossa äkillisesti tukkeutuneen valtimon alueella aivokudos jää ilman verenkiertoa ja happea. Tämän seurauksena paikallinen osa aivokudoksesta menee pysyvään kuolioon. Usein tukkeuma johtuu verihyytymästä ahtautuneessa valtimossa, mutta voi aiheutua myös esimerkiksi sydämestä tai kaulavaltimosta tulleesta hyytymästä.

Aivoverenvuodossa valtimosuoni repeää, jolloin veri vuotaa joko aivoaineeseen (ICH) tai lukinkalvon alaiseen tilaan (SAV). SAV:n aiheuttaa useimmiten aivojen pinnalla olevan valtimon synnynnäisen pullistuman (aneurysman) repeäminen. Vuotanut veri imeytyy vähitellen pois aivoista, mutta verenvuoto aiheuttaa kuitenkin kudosvauriota.

Oireet

Ensimmäisinä oireina havaitaan akuuttia eli äkillistä heikkoutta toispuolisen kasvon tai ylä- tai alaraajan alueella, puutuneisuutta, tunnottomuutta, hämärtymistä näössä, puhekyvyn tai puheenymmärtämisen huonontumista, akuuttia ja kivuliasta päänsärkyä, huimausta sekä kävelyvaikeuksia. Vakavampia oireita ovat toispuolinen raajahalvaus, tuntohäiriö, puhevaikeuksia, näön menettäminen tai hetkellinen toisen silmän pimeneminen.

Jos verenkiertohäiriö on nikamavaltimossa, oireet ovat aivorungossa. Tällaisia oireita ovat huimaus, pahoinvointi, kankeus puheessa, kaksoiskuvat ja raajojen halvaukset eriasteisina.

Verenvuodon ollessa lukinkalvonalaisena ensioireina ovat akuutti päänsärky, tajunnantason aleneminen, niskajäykkyys, oksentaminen sekä mahdolliset, tosin ei kovin yleiset halvaukset. Myös henkinen suorituskyky voi laskea, jolloin on afasiaa eli kielellisiä häiriöitä, muistihäiriöitä, mielialamuutoksia (masennus) sekä tuttujen paikkojen muistamisen ja tahdonalaisten liikkeiden suorittamisen vaikeuksia. 

Hoito

Aivoverenkierron häiriöiden hoidolla pyritään lähinnä välttämään uusien komplikaatioiden syntymistä. Kuntoutuksella pyritään aivokudosvauriosta aiheutuneen toiminnanvajavuuden korjautumiseen.

Aivoinfarktin jälkeen käytetään aivoverisuonen tukoksen liuotushoitoa, jolla pyritään avaamaan tukkeutunut verisuoni. Sairautta hoidetaan myös verenohennuslääkkeillä, jottei uusia verihyytymiä syntyisi. Uusien tukosten syntymistä pyritään välttämään aspiriinilla.

Aivoverenvuodossa syntynyt verenpurkauma voidaan poistaa kirurgisesti. Leikkaus tehdään vain, jos potilaan kunto on riittävän hyvä ja purkauma on sopivassa paikassa. Ennalta ehkäisevä leikkaus voidaan tehdä, jos epäillään aivojen alueella valtimopullistumaa eli aivoaneurysmaa.
Keskeinen sisältö
  1. Aivoinfarkteista suurin osa on ehkäistävissä hoitamalla keskeiset riskitekijät: kohonnut verenpaine, tupakointi, keskivartalolihavuus, vähäinen liikunta, epäterveellinen ruokavalio, diabetes, eteisvärinä ja dyslipidemiat.
  2. Sairastuneiden tutkimisella sairaalapäivystyksessä, tehokkaalla akuuttihoidolla, ilmeisten ja piilevien (erityisesti eteisvärinä ja diabetes) riskitekijöiden tunnistamisella sekä sekundaarisella ehkäisyllä ja kuntoutuksella voidaan huomattavasti vähentää sairauden aiheuttamaa vammaisuutta ja pienentää uusiutuvan aivoverenkiertohäiriön (AVH) riskiä.
  3. Tärkeimmät hoidon lopputulosta parantavat tekijät ovat
  4. ohimenevään AVH:öön viittaavien oireiden viiveetön diagnostiikka ja hoito
  5. liuotushoito ja valtimonsisäinen hoito (trombektomia) siihen soveltuville potilaille
  6. aivoinfarktin varhainen akuuttihoito siihen erikoistuneessa neurologisessa AVH-yksikössä
  7. kaikille sairastuneille kuntoutustarpeen arviointi AVH-yksikössä
  8. soveltuville potilaille kuntoutus, josta huolehtii moniammatilliseen kuntoutukseen erikoistunut yksikkö tai tiimi.

Tavoite
 Suosituksella pyritään
  1. vakiinnuttamaan tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuvia aivoinfarktin ehkäisy-, tutkimus-, hoito- ja kuntoutuskäytäntöjä ja siten vähentämään aivoinfarktin ilmaantuvuutta ja sen aiheuttamaa vammaisuutta sekä inhimillistä ja taloudellista taakkaa
  2. parantamaan ohimenevän iskeemisen AVH:n (TIA, transient ischemic attack) tunnistamista, välitöntä etiologista selvitystä ja prevention aloittamista ja siten ehkäisemään aivoinfarkteja. 

Kohderyhmä

  • Suosituksen kohderyhminä ovat lääkärit, hoitohenkilöstö, hätäkeskuspäivystäjät, ensihoito sekä sosiaali- ja terveydenhuollon muut erityisammattiryhmät, jotka työskentelevät aivoinfarktin ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen parissa.

Määritelmiä ja aiheen rajaus

  1. Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on yhteisnimitys aivoverisuonten tai aivoverenkierron sairauksille.
  2. Aivohalvaus (stroke) on perinteinen kliininen nimitys, joka tarkoittaa aivoinfarktin, aivojensisäisen verenvuodon (ICH), lukinkalvonalaisen verenvuodon (SAV) tai aivolaskimoiden tromboosin (sinustromboosi) aiheuttamaa aivotoimintojen häiriötä.
  3. Aivoinfarkti tarkoittaa puutteellisen verenvirtauksen eli iskemian aiheuttamaa aivokudoksen pysyvää vauriota.
  4. TIA on aivojen tai verkkokalvon verenkiertohäiriöstä johtuva kohtausmainen, ohimenevä oirekuva, jossa ei havaita pysyvää kudosvauriota ja joka kestää yleensä alle tunnin, tyypillisimmin 2–15 minuuttia.
  5. Tässä suosituksessa ei käsitellä aivojensisäistä verenvuotoa, lukinkalvonalaista verenvuotoa eikä sinustromboosia.
  6. Osa viitatuista alkuperäisjulkaisuista perustuu kuitenkin aivohalvauspotilasaineistoihin, joissa aivoverenvuotoja ja aivoinfarkteja ei ole eritelty. Tästä syystä suosituksen tietyissä kohdissa on käytetty vaihtelevasti termejä aivohalvaus ja aivoinfarkti.
Aivoverenkiertohäiriön oireita ovat äkillisesti alkanut
  1. suupielen roikkuminen
  2. toisen käden ja/tai jalan voimattomuus tai tunnottomuus
  3. puheen puuromaisuus tai sanojen löytämisen/ymmärtämisen vaikeus
  4. näköhäiriöt, esimerkiksi kahtena näkeminen tai toispuoleinen sokeus
  5. huimaus/tasapainohäiriö ja kävelyvaikeus.
Oireena voi olla yksi tai useampi näistä.

Jos sinulle tai omaisellesi ilmaantuu äkillisesti aivoverenkiertohäiriön oireita, soita välittömästi hätänumeroon 112.

Aivoinfarkti voidaan estää sairaalassa annettavalla hoidolla, mutta tämä pitää aloittaa mahdollisimman nopeasti, ensi tunteina oireen alkamisen jälkeen.

Vaikka oireet menisivätkin ohi, aivoverenkiertohäiriön syy pitää selvittää nopeasti ja aloittaa ehkäisevä hoito. Näin voidaan estää aivoverenkiertohäiriön uusiutuminen.

Aivoverenkiertohäiriö merkittävimpiä aivosairauksia
Merkittävimmät aivosairaudet Suomessa ovat muistisairaudet kuten Alzheimer, aivoverenkiertohäiriöt sekä tapaturmista ym. iskuista aiheutuvat aivovammat. Aivoverenkiertohäiriö eli AVH ilmenee vuosittain 25 000 suomalaisella. Heistä työikäisiä on joka neljäs, joten vaikutukset väestön työkykyyn ja sitä kautta työelämään ovat huomattavat.

Aivoverenkiertohäiriöt voidaan kahteen eri pääryhmään, aivoverenvuotoihin ja aivoinfarkteihin. Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö eli TIA on lyhytaikainen infarktityyppinen aivojen verenkierohäiriö. Usein ohimeneväkin aivoverenkiertohäiriö on kuitenkin merkki jostakin vakavammasta. Pitkittynyt TIA voi olla pieni aivoinfarkti.

Aivoverenkiertohäiriöissä ongelmana paitsi se, että häiriöt voivat uusiutua, myös se, että jo yhdestäkin kohtauksesta voi jäädä pysyviä vaurioita. Pysyviä haittoja ilmeneekin joka toisella sairastuneella.

Aivoinfarkti johtuu aivoverisuonten tukkeutumisesta


Yleisin aivoverenkiertohäiriö on aivoinfarkti, jonka Suomessa saa noin 14 600 joka vuosi, mikä on reilusti yli puolet kaikista AVHn saaneista. Aivoinfarkti myös uusiutuu usein, lähes joka kuudennella potilaalla jo vuoden sisällä ensimmäisestä kohtauksesta.

Aivoinfarkti voi johtua aivojen pienten tai suurten suonten taudista tai sydänperäisistä syistä. Sydänperäisissä tapauksissa sydämessä muodostunut veritulppa kulkeutuu aivoihin aiheuttaen tukoksen ja näin ollen aivoinfarktin. Aivojen pieniin suoniin tukokset kuitenkin suonten ahtauden vuoksi muodostuvat helpoimmin, joten sitä sairastaa suomessa noin 250 000

Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (TIA)
Ohimenevässä aivoverenkiertohäiriössä eli TIAssa (lyhenne termistä Transient Ischemic Attack) oireet menevät ohitse viimeistään 24 tunnin kuluessa. Useimmilla TIA-oire väistyy kuitenkin jo tunnin sisällä. Ensimmäinen TIA-kohtaus on hyvä varoitussignaali, jolloin päästään nopeasti pureutumaan sen taustalla oleviin riskitekijöihin ja näin toivottavasti estämään varsinaisen aivohalvauksen ilmaantuminen.

Oireiden ohimeneminen ei tarkoita sitä, että tilanne olisi viaton. Melkein yhdellä kymmenestä potilaasta ilmenee aivohalvaus viikon sisällä TIA-oireesta, ja tämän vuoksi TIA vaatiikin kiireellistä selvittelyä ja hoitoa. Jos TIA-oireet ovat kestäneet enemmän kuin 1–2 tuntia, usein todetaan pään kuvauksessa aivoinfarktin eli aivojen hapenpuutteesta aiheutuneen pysyvän kudosvaurion merkkejä. Tällöin kyse ei ole enää TIA:sta vaan aivohalvauksesta.

Ohimeneviä aivoverenkiertohäiriöitä esiintyy yleensä myöhäisessä keski-iässä ja vanhuksilla, vaara suurenee iän mukana. Kuitenkin huomattava osa potilaista on alle 65-vuotiaita. Ohimenevän aivoverenkiertohäiriön syyt ovat samat kuin varsinaisessa aivohalvauksessa.

TIA:n oireet

  • Oireet riippuvat täysin siitä, mihin aivojen valtimoon verenkiertohäiriö kehittyy. Yleensä oireet alkavat äkisti. Niihin ei liity päänsärkyä eikä muitakaan kipuja. Yleisimpiä, ohimeneviä oireita ovat
  • toisen puolen ylä- tai alaraajan ohimenevä heikkous
  • toisen kasvopuoliskon alaosan halvausoire (esimerkiksi toinen suupieli roikkuu)
  • vaikeus puhua tai ymmärtää puhetta
  • toisen silmän näön hämärtyminen
  • huimaus, johon liittyy näkeminen kahtena (kaksoiskuvat), nielemisvaikeus tai vaikeus muodostaa sanoja.
  • Pelkkä äkillinen huimaus ei viittaa verenkiertohäiriöön.
Milloin hoitoon

Jos ilmenee yllä mainittuja oireita, pitää hakeutua välittömästi hoitoon, mielellään päivystävään sairaalaan, vaikka oireet olisivat menneet ohitse. Sairaalassa alkututkimuksiin kuuluu muun muassa pään tietokonekerroskuvaus. Mikäli kuvauksessa nähdään merkkejä aivoverenkiertohäiriöstä, kyse on jo aivoinfarktista. Lisäksi otetaan laajasti verikokeita, virtsanäyte ja sydänfilmi sekä tehdään kaulasuonten ultraäänitutkimus. Näillä tutkimuksilla pyritään löytämään aivoverenkiertohäiriön syyt.

TIA:n hoito


Kaikille potilaille aloitetaan asetyylisalisyylihappo (”aspiriini”), nykyään yhdistettynä toiseen verihiutaleisiin vaikuttavaan lääkkeeseen, vähentämään verihiutaleiden tarttumista toisiinsa. Tällöin uusien veritulppien syntyminen vähentyy. Muu hoito määräytyy sen mukaan, mitä syitä paljastuu verenkiertohäiriön syyksi. Mikäli TIA paljastuu sydänperäiseksi, esimerkiksi eteisvärinä-rytmihäiriöstä johtuvaksi, aloitetaan verenohennuslääke eikä verihiutaleisiin vaikuttavaa hoitoa. Joskus TIA:n syynä on ahtauma kaulavaltimossa, jolloin valtimoahtauman leikkaushoito on mahdollinen.

Hoitoon kuuluu lisäksi lievästikin kohonneen verenpaineen ja kohonneen veren kolesterolin tehokas hoito. Samoin on aika miettiä elämäntapojaan. Tupakointi tulee viimeistään tässä vaiheessa lopettaa. Alkoholin kulutuksen pitäisi olla hyvin maltillista. Mikäli on ylipainoa, laihduttaminen auttaa hoitamaan myös verenpainetta ja kolesteroliarvoja. Liikunnan tiedetään olevan hyväksi aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyssä. Mikäli kyseessä on työikäinen potilas, lyhyt sairausloma on paikallaan. Nykyisin suositellaan myös kuukauden autolla-ajokieltoa.

TIA:n ehkäisy



Ohimeneviä aivojen verenkiertohäiriöitä voidaan tehokkaasti ehkäistä samoilla elämäntapojen muutoksilla kuin varsinaisia aivohalvauksia.


Aivoverenkiertohäiriö (AVH) aiheuttaa aivojen toimintahäiriön, jonka seurauksena ilmenee erilaisia oireita. Ne vaihtelevat riippuen vaurioalueen sijainnista ja laajuudesta.

Aivoverenkiertohäiriöistä (AVH) seuraa usein pitkäaikaisia tai pysyviä oireita. Kuntoutuksen tarve ja pituus vaihtelevat jokaisen sairastuneen kohdalla. Pitkäkestoista kuntoutushoitoa tarvitsee noin 40 % AVH:n sairastaneista.

Kuntoutus on aloitettava varhain

Alkuvaiheen tehokas kuntoutus on erityisen merkittävää. Varhain aloitettu kuntoutus takaa parhaan tuloksen. Jokaiselle potilaalle tehdään jo akuuttisairaalassa arvio kuntoutuksen tarpeesta siinä vaiheessa, kun potilaan tilanne on vakiintunut. Kuntoutusta jatketaan sairaalahoidon jälkeen kunkin potilaan yksilöllisen tilanteen mukaan. Jatkokuntoutuksen tarve arvioidaan säännöllisesti.

Kuntoutujan tukena on moniammatillinen asiantuntijaryhmä; neurologian erikoislääkäri, sairaanhoitaja, fysioterapeutti, puheterapeutti, neuropsykologi, toimintaterapeutti, kuntoutusohjaaja ja sosiaalityöntekijä. Kuntoutussuunnitelma laaditaan yhdessä kuntoutujan, hänen omaistensa ja ammattihenkilöstön kanssa.

Sairaalajakson jälkeen sairastunut voi saada avo- ja laitoskuntoutusta. Kuntoutuksella parannetaan sairastuneen kykyä toimia arjessa. Kuntoutujan oma aktiivisuus ja kiinnostus kuntoutumistaan kohtaan ovat kuntoutumisen avaintekijät.

Yli puolet kuntoutuu omatoimisiksi

Kolmen kuukauden kuluttua sairastumisesta noin 50–70 % on toipunut itsenäiseksi päivittäisissä toimissaan, 15–30 % on jäänyt pysyvästi vammautuneeksi ja noin 20 % tarvitsee laitoshoitoa.

Sairastuminen aiheuttaa useimmiten suuren elämänmuutoksen niin sairastuneelle kuin hänen läheisilleenkin.

AVH-yhdyshenkilöt kuntoutujan tukena
Aivoliitto koordinoi AVH-yhdyshenkilöiden verkostoa. AVH-yhdyshenkilön tehtävänä on toimia AVH-hoitoketjussa aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen ja omaisen hoidon, kuntoutuksen ja palveluiden koordinoijana. Työ on palveluohjausta ja neuvontaa.

AVH-yhdyshenkilön avulla voidaan saada asiakasta tukevat verkostot, kuten vertaistuki ja yhteisön palvelut mukaan tukemaan sairastuneen toimintakykyä. Turhien palveluiden käyttö vähenee, kun on tieto, mistä saa ohjausta. Tämä myös tukee elämäntapamuutoksia terveelliseen
suuntaan ja ennaltaehkäisee sairastumista uudelleen.


Lähde:
https://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio/faktat/
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)