Munasarjojen monirakkulaoiryhtymään ei ole parannuskeinoa eikä se katoa itsestään.
Muut nimet
Riskit
Naiset, joilla on PCOS, ovat altistuneita seuraaville riskeille:
Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että naiset, joilla on PCOS, saavat todennäköisemmin keskenmenon kuin naiset, joilla ei ole. Sen lisäksi PCOS-potilaiden epäsäännölliset kuukautiskierrot ja munasolun irtoamattomuus vaikeuttavat heidän raskaaksituloaan. Lääkkeillä ja ruokavalion muutoksilla pystytään kuitenkin usein mahdollistamaan normaali raskaus.
Diagnoosi
Tämän sairauden parhaasta diagnosointitavasta kiistellään edelleen, mutta esimerkiksi seuraavia kokeita tehdään:
gynekologinen ultraäänitutkimus
Puuttuviin tai harvakseltaan tuleviin kuukautisiin ja liikakarvoitukseen löytyy myös muita syitä, esimerkiksi synnynnäinen lisämunuaishyperplasia eli CAH, Cushingin oireyhtymä, hyperprolaktinemia ja muita aivolisäke- tai lisämunuaissairauksia. Näitä on suljettava pois ennen kuin diagnoosi tehdään.
Yksi tavallisimpia naisten hormonihäiriöitä on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli PCOS. Hormonihäiriö vaikuttaa noin 5–15 prosenttiin naisista, ja sen yleisimpiä oireita ovat epäsäännölliset ja poisjääneet kuukautiset, pitkittyneet vuodot sekä liiallinen karvojen kasvu.
Tautiin liittyy myös aineenvaihduntaan liittyviä ongelmia, jotka muistuttavat ns. metabolista oireyhtymää. Kudosten herkkyys insuliinille on heikentynyt, ja tästä seuraa, että insuliinipitoisuus veressä suurenee ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu.
Vaara sairastua diabetekseen ja verenpainetautiin myöhemmällä iällä on suurentunut. Laskimotukosriski on PCOS-oireyhtymän omaavilla naisilla 1.5–2-kertainen ja aivohalvausriski 2-kertainen. Heillä on lisäksi suurentunut riski moniin muihin sairauksiin, kuten kilpirauhassairauksiin, masennukseen, ahdistushäiriöihin ja migreeniin.
Taudin toteaminen
Munasarjojen monirakkulatautia voidaan epäillä oireiden ja gynekologisen tutkimuksen perusteella. Monirakkulaiset munasarjat todetaan emättimen kautta tehtävässä kaikututkimuksessa. Perinteisen määritelmän mukaan kriteerinä on ollut vähintään 12 mitaltaan 2–9 mm:n rakkulaa/munasarja, mutta kaikututkimuslaitteiden laadun parantuessa rajaksi on ehdotettu jopa 25 rakkulaa/munasarja. Tarvittaessa laboratoriossa määritetään sekä munasarjojen että lisämunuaisen tuottamien androgeenien (mieshormonien) pitoisuus. Ylipainoisilla kannattaa määrittää verensokeri, ja jos se on koholla, tehdään 2 tunnin sokerirasitus.
Diagnoosi voidaan asettaa, jos vähintään kaksi seuraavista kriteereistä täyttyy:
Itsehoito
Munasarjojen monirakkulataudin keskeisin hoito on ylipainoisilla laihdutus. Erityisdieettiä ei suositella, vaan parasta on monipuolinen ruokavalio, jossa turhia kaloreita vältetään. Muutamilla ruokailutottumusten muutoksilla on mahdollista vähentää satoja kilokaloreita päivässä. Painonlasku voi säännöllistää kierrot, vähentää karvan kasvua ja mahdollistaa raskauden alkamisen ilman muita hoitoja; jopa 5–10 %:n painonpudotus riittää. Painonlasku pienentää alkuraskauden keskenmenovaaraa sekä muita raskauteen ja synnytykseen liittyviä riskejä.
Munasarjojen monirakkulatautiin voi liittyä myöhempää sairastuvuutta, kuten aikuisiän diabetes ja verenpainetauti. Elämäntavoilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa, ja siksi riskistä on hyvä tietää. Liikunta on ruokavalion lisäksi hyvä hoitokeino. Liikunta auttaa, vaikka paino ei laskisikaan, ja toisaalta normaalipainoisenkin kannattaa liikkua riittävästi. Se auttaa painonpudotuksessa ja parantaa insuliinin vaikutusta kudoksissa. Tupakointi lisää merkittävästi sairastumisen vaaraa sydän- ja verisuonitauteihin, ja se kannattaa ehdottomasti lopettaa.
Milloin lääkäriin
Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos kuukautishäiriöt ovat hankalia, erityisesti jos vuodot ovat pitkittyneet tai on ylimääräisiä tiputteluvuotoja. Tutkimuksiin kannattaa myös lähteä, jos karvankasvu on lisääntynyt nopeasti, muutaman kuukauden sisällä. Jos ongelmana on lapsettomuus on hoitoon hakeutuminen paikallaan.
Hoito
Hormonihäiriön hoidossa voidaan käyttää yhdistelmäehkäisypillereitä joilla kierto saadaan
säännölliseksi. Epäsäännöllisiä vuotoja voidaan hoitaa myös ns. jaksoittaisella keltarauhashormonihoidolla tai hormonikierukan avulla. Näin voidaan estää kohdun limakalvon liikakasvu. Tämä on tärkeää, koska pitkäaikainen estrogeenivaikutus yhdessä keltarauhashormonin puutteen kanssa altistaa kohdun limakalvon liikakasvulle ja lisää kohdunrungon syövän riskiä. Lisääntynyttä riskiä munasarjasyöpään tai rintasyöpään ei ole todettu.
Lapsettomuuden hoitoon on käytössä muita hormonihoitoja. Insuliinin vaikutusta parantavia lääkkeitä, kuten metformiinia, on tutkittu monirakkulataudin hoidossa, ja osalle potilaista niistä saattaa olla hyötyä.
Liikakarvoituksen hoitoon käytetään joskus ns. antiandrogeeneja.
Ehkäisy
Munasarjojen rakkulamuodostumiseen ei tunneta ehkäisyä. Sen sijaan siihen liittyviä oireita ja pitkäaikaissairastavuutta voidaan ehkäistä säännöllisellä liikunnalla, laihduttamisella ja painonhallinnalla.
- Vuosien mittaan tätä sairautta on kutsuttu monella eri nimellä, esimerkiksi:
- polykystinen munasarjatauti (tämä ei kuitenkaan ole hyvä nimi sairaudelle, sillä se ei esiinny samantapaisena eri ihmisissä)
- munasarjojen monirakkulaisuus
- PCO (Tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että potilaan munasarjoissa on rakkula/rakkuloita. Jos muut oireet puuttuvat, ei ole PCOS.)
- monirakkulainen munasarjaoireyhtymä
- PCOD (vrt. polykystinen munasarjatauti)
Määritelmä
PCOS:sta käytetään yleisesti kahta määritelmää:
Se että munasarjoissa on kystoja tai rakkuloita ei tarkoita sitä, että naisella olisi PCOS, eikä jo diagnosoiduilla naisilla ole välttämättä monirakkulaisia munasarjoja. Vaikka lantionalueen ultraäänitutkimus on tärkeä diagnostinen keino, se ei ole suinkaan ainut. PCOS:n määrittäminen voi olla vaikeaa, sillä potilailla voi olla hyvinkin erilaisia oireita, jotka esiintyvät eri tavoin. Tästä syystä tätä sairautta pidetään nimenomaan oireyhtymänä eikä tautina, vaikka usein näkee nimitystä “polykystinen munasarjatauti”.
PCOS:sta käytetään yleisesti kahta määritelmää:
- Vuonna 1990 NIH:n/NICHD:n sponsoroima konsensusryhmä ehdotti, että potilaalla on PCOS, jos hänellä on (1) joko kliinisiä tai biokemiallisia hyperandrogenismin merkkejä, (2) oligo-ovulaatio ja (3) on poissuljettu muita sairauksia, jotka aiheuttaisivat monirakkulaisia munasarjoja.
- Vuonna 2003 Rotterdamissa sijaitsevan ESHRE:n/ASRM:n konsensusryhmä päätti, että PCOS-diagnoosia varten riittää, että seuraavista kriteereistä kaksi kolmesta täytetään: (1) joko oligo-ovulaatio tai anovulaatio, (2) hyperandrogenismi ja (3) monirakkulaiset munasarjat näkyvät ultra-äänellä sekä muut sairaudet tai häiriöt, jotka voisivat aiheuttaa PCOS:ää on poissuljettu.
Se että munasarjoissa on kystoja tai rakkuloita ei tarkoita sitä, että naisella olisi PCOS, eikä jo diagnosoiduilla naisilla ole välttämättä monirakkulaisia munasarjoja. Vaikka lantionalueen ultraäänitutkimus on tärkeä diagnostinen keino, se ei ole suinkaan ainut. PCOS:n määrittäminen voi olla vaikeaa, sillä potilailla voi olla hyvinkin erilaisia oireita, jotka esiintyvät eri tavoin. Tästä syystä tätä sairautta pidetään nimenomaan oireyhtymänä eikä tautina, vaikka usein näkee nimitystä “polykystinen munasarjatauti”.
Oireet ja löydökset
Tavallisia oireita:
Tavallisia oireita:
- oligomenorrea, amenorrea eli harvoin tulevat tai niukat kuukautiset tai niiden puuttuminen; menorragiaa eli runsaita ja kestoltaan pidempiä kuukautisia voi myös esiintyä.
- hedelmättömyys, joka johtuu useimmiten kroonisesta anovulaatiosta eli siitä, että munasolu ei irtoa
- veressä on liikaa androgeeneja eli mieshormoneja ja nimenomaan testosteronia, androsteenidionia ja dehydroepiandrosteronisulfaattia (DHEAS), jotka aiheuttavat liikakarvoitusta ja silloin tällöin virilisaatiota
- vatsalihavuus eli ”omenalihavuus”, jolloin rasva kertyy vyötärön seudulle ja sen seudun elinten ympärille
- androgeeninen alopesia eli miestyyppinen kaljuus
- akne, rasvainen iho, seborrooinen dermatiitti eli seborrea
- acanthosis nigricans eli ihossa, yleensä taivepaikoissa, esiintyviä tummia läikkiä
- fibroma pendulans ”skin tags” eli pieniä, ulkonevia, varrellisia luomia
- kestoltaan pidemmät PMS-kaudet oireineen, esimerkiksi (turvotus, mielialavaihtelu, lantiokipuja ja selkäkipuja)
- uniapnea
- Useampi kysta (rakkula) jommassakummassa tai kummassakin munasarjassa. Ultraäänessä nämä rakkulat usein näyttävät helminauhalta.
- rakkuloiden takia suurentuneet munasarjat, jotka ovat yleensä 1,5–3 kertaa isommat kuin normaalit munasarjat
- munasarjojen ulkopinta on paksuuntunut, sileä ja helmenvalkoinen
- Krooninen lantiokipu, joka johtunee ahtaammasta lantioalueesta suurempien munasarjojen takia. Todellista syytä ei kuitenkaan tiedetä
- kuukautiskierron kolmantena päivänä testattu LH:n (luteinisoivan hormonin) ja FSH:n (follikkelia stimuloivan hormonin) välinen suhde on suurempi kuin 1:1
- korkeita testosteroniarvoja
- matalia sukupuolihormoneja sitovan globuliinin arvoja
- hyperinsulinemia eli liikaa insuliinia
Riskit
Naiset, joilla on PCOS, ovat altistuneita seuraaville riskeille:
- kohdun limakalvon hyperplasia ja kohdun limakalvon syöpä, joita saattaa esiintyä limakalvon liiallisen paksuuntumisen ja myös progesteronin puutteen takia kohdun solujen pitkittyneen stimuloinnin johdosta
- insuliiniresistenssi/aikuisiän diabetes, joiden syynä yleensä pidetään hyperinsulinemiaa
- korkea verenpaine
- dyslipidemia eli veren rasva-arvojen poikkeavuuksia, esimerkiksi kolesteroli ja triglyseridit
- sydän- ja verisuonitaudit
Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että naiset, joilla on PCOS, saavat todennäköisemmin keskenmenon kuin naiset, joilla ei ole. Sen lisäksi PCOS-potilaiden epäsäännölliset kuukautiskierrot ja munasolun irtoamattomuus vaikeuttavat heidän raskaaksituloaan. Lääkkeillä ja ruokavalion muutoksilla pystytään kuitenkin usein mahdollistamaan normaali raskaus.Diagnoosi
Tämän sairauden parhaasta diagnosointitavasta kiistellään edelleen, mutta esimerkiksi seuraavia kokeita tehdään:
gynekologinen ultraäänitutkimus
- testosteroni: vapaan testosteronin arvo on tarkempi kuin kokonaistestosteroniarvo
- biokemiallinen seulonta ja lipidiprofiili paaston jälkeen
- Lyhyt glukoosikoe eli kahden tunnin glukoosikoe, jos potilaalla on riskitekijöitä (lihavuus, suvussa esiintyy diabetes, potilaalla on ollut raskaudenaikainen diabetes). Tämä koe on yleensä merkki siitä, että potilaalla on alentunut tai heikentynyt glukoositoleranssi (insuliiniresistenssi), mikä on tavallista 15–30 %:lla PCOS-potilaista. Näistä naisista 6–8 %:lla on jo puhjennut diabetes. Insuliiniresistenssiä näkyy sekä normaali- että ylipainoisissa potilaissa.
- muiden sairauksien poissulkemista varten myös:
- prolaktiini (sulkee pois hyperprolaktinemian)
- tyreotropiini eli TSH (sulkee pois hypotyreoosin eli kilpirauhasen vajaatoiminnan)
- 17-hydroksiprogesteroni (sulkee pois kongenitaalisen lisämunuaishyperplasian)
Yksi tavallisimpia naisten hormonihäiriöitä on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli PCOS. Hormonihäiriö vaikuttaa noin 5–15 prosenttiin naisista, ja sen yleisimpiä oireita ovat epäsäännölliset ja poisjääneet kuukautiset, pitkittyneet vuodot sekä liiallinen karvojen kasvu.
Häiriö voi aiheuttaa lapsettomuutta sekä korkeampaa riskiä metabolisiin ongelmiin.
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (polycystic ovary syndrome, PCOS) on tavallisin naisten hormonihäiriö. Sitä esiintyy 5–15 %:lla naisista. Häiriön perussyytä ei toistaiseksi tunneta, mutta sekä perimällä että ympäristötekijöillä arvellaan olevan yhteyttä asiaan.
Monirakkulaoireyhtymän tunnusmerkkejä ovat liiallinen karvojen kasvu ja epäsäännölliset kuukautiset. Yli puolet potilaista on ylipainoisia, ja heillä on taipumus erityisesti ns. keskivartalolihavuuteen. Oireet voivat myös vaihdella naisen hedelmällisen iän aikana: kuukautiskierrot ovat nuorena kovin epäsäännölliset, mutta toisaalta 40 vuoden iässä monella kierto säännöllistyy.
Monirakkulaoireyhtymän tunnusmerkkejä ovat liiallinen karvojen kasvu ja epäsäännölliset kuukautiset. Yli puolet potilaista on ylipainoisia, ja heillä on taipumus erityisesti ns. keskivartalolihavuuteen. Oireet voivat myös vaihdella naisen hedelmällisen iän aikana: kuukautiskierrot ovat nuorena kovin epäsäännölliset, mutta toisaalta 40 vuoden iässä monella kierto säännöllistyy.
Gynekologisessa kaikututkimuksessa voidaan nähdä monirakkulainen munasarjarakenne (PCO, polykystiset munasarjat) ns. sattumalöydöksenä naisella, jolla ei ole mitään gynekologisia oireita. Tällainen tilanne voi olla jopa 20 %:lla naisista.
Oireet
Munasarjojen monirakkulatauti voi aiheuttaa kuukautisten epäsäännöllisyyttä tai poisjäämistä, pitkittyneitä vuotoja ja lapsettomuutta. Liikakarvoitus on tavallista, ja siihen viittaavat karvoituksen lisääntyminen erityisesti ylähuulessa, leuassa, rintojen välissä, alavatsalla esiliinamaisesti ja selässä. Lisäksi voi olla aknea. Tila alkaa murrosiässä ja oireet lievittyvät yleensä 40 ikävuoden jälkeen. Ongelmia voi tulla myös raskauden aikana: verenpaine voi nousta ja raskausdiabeteksen vaara on suurentunut. Riskin lisääntyminen näyttää liittyvän enemmän ylipainoon kuin PCOS:aan sinänsä.
Tautiin liittyy myös aineenvaihduntaan liittyviä ongelmia, jotka muistuttavat ns. metabolista oireyhtymää. Kudosten herkkyys insuliinille on heikentynyt, ja tästä seuraa, että insuliinipitoisuus veressä suurenee ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu.
Vaara sairastua diabetekseen ja verenpainetautiin myöhemmällä iällä on suurentunut. Laskimotukosriski on PCOS-oireyhtymän omaavilla naisilla 1.5–2-kertainen ja aivohalvausriski 2-kertainen. Heillä on lisäksi suurentunut riski moniin muihin sairauksiin, kuten kilpirauhassairauksiin, masennukseen, ahdistushäiriöihin ja migreeniin.
Munasarjojen monirakkulatautia voidaan epäillä oireiden ja gynekologisen tutkimuksen perusteella. Monirakkulaiset munasarjat todetaan emättimen kautta tehtävässä kaikututkimuksessa. Perinteisen määritelmän mukaan kriteerinä on ollut vähintään 12 mitaltaan 2–9 mm:n rakkulaa/munasarja, mutta kaikututkimuslaitteiden laadun parantuessa rajaksi on ehdotettu jopa 25 rakkulaa/munasarja. Tarvittaessa laboratoriossa määritetään sekä munasarjojen että lisämunuaisen tuottamien androgeenien (mieshormonien) pitoisuus. Ylipainoisilla kannattaa määrittää verensokeri, ja jos se on koholla, tehdään 2 tunnin sokerirasitus.
Diagnoosi voidaan asettaa, jos vähintään kaksi seuraavista kriteereistä täyttyy:
- Epäsäännölliset kuukautiskierrot merkkinä munarakkulakehityksen häiriöstä tai jopa puuttuvasta ovulaatiosta
- Miestyyppisen karvoituksen lisääntyminen tai laboratoriotutkimuksissa todettu biokemiallinen hyperandrogenismi eli mieshormonin liikavaikutus (laboratoriokokeissa veren testosteroni > 2.7 nmol/l tai > 2.3 nmol/l riippuen menetelmästä ja laboratoriosta)
- Kaikututkimuksessa todettu monirakkulainen munasarjarakenne
Itsehoito
Munasarjojen monirakkulataudin keskeisin hoito on ylipainoisilla laihdutus. Erityisdieettiä ei suositella, vaan parasta on monipuolinen ruokavalio, jossa turhia kaloreita vältetään. Muutamilla ruokailutottumusten muutoksilla on mahdollista vähentää satoja kilokaloreita päivässä. Painonlasku voi säännöllistää kierrot, vähentää karvan kasvua ja mahdollistaa raskauden alkamisen ilman muita hoitoja; jopa 5–10 %:n painonpudotus riittää. Painonlasku pienentää alkuraskauden keskenmenovaaraa sekä muita raskauteen ja synnytykseen liittyviä riskejä.
Munasarjojen monirakkulatautiin voi liittyä myöhempää sairastuvuutta, kuten aikuisiän diabetes ja verenpainetauti. Elämäntavoilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa, ja siksi riskistä on hyvä tietää. Liikunta on ruokavalion lisäksi hyvä hoitokeino. Liikunta auttaa, vaikka paino ei laskisikaan, ja toisaalta normaalipainoisenkin kannattaa liikkua riittävästi. Se auttaa painonpudotuksessa ja parantaa insuliinin vaikutusta kudoksissa. Tupakointi lisää merkittävästi sairastumisen vaaraa sydän- ja verisuonitauteihin, ja se kannattaa ehdottomasti lopettaa.
Milloin lääkäriin
Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos kuukautishäiriöt ovat hankalia, erityisesti jos vuodot ovat pitkittyneet tai on ylimääräisiä tiputteluvuotoja. Tutkimuksiin kannattaa myös lähteä, jos karvankasvu on lisääntynyt nopeasti, muutaman kuukauden sisällä. Jos ongelmana on lapsettomuus on hoitoon hakeutuminen paikallaan.
Hoito
Hormonihäiriön hoidossa voidaan käyttää yhdistelmäehkäisypillereitä joilla kierto saadaan
Lapsettomuuden hoitoon on käytössä muita hormonihoitoja. Insuliinin vaikutusta parantavia lääkkeitä, kuten metformiinia, on tutkittu monirakkulataudin hoidossa, ja osalle potilaista niistä saattaa olla hyötyä.
Liikakarvoituksen hoitoon käytetään joskus ns. antiandrogeeneja.
Ehkäisy
Munasarjojen rakkulamuodostumiseen ei tunneta ehkäisyä. Sen sijaan siihen liittyviä oireita ja pitkäaikaissairastavuutta voidaan ehkäistä säännöllisellä liikunnalla, laihduttamisella ja painonhallinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti