Ruusufinniä (acne rosacea) on useimmin 30–50-vuotiailla. Se alkaa harvoin alle 20-vuotiaana.
Ruusufinnin syy on monitekijäinen ja suurelta osin vielä määrittämättä: ihon immuunipuolustuksessa ja tulehduksen säätelyssä on poikkeavuutta. Auringon ultraviolettisäteilyn pitkäaikaisvaikutuksilla on merkitystä taudin synnyssä. Iän myötä ihon normaalikasvustoon ilmaantuvat talipunkit lisääntyvät ruusufinnissä ja saattavat lisätä tulehdusreaktiota ihossa. Talipunkkia ei kuitenkaan pidetä ruusufinnin varsinaisena aiheuttajana.
Suomalaisessa aikuisväestössä ruusufinniä on jopa joka kymmenennellä. Taipumus ruusufinniin kulkee suvussa. Poskiin, joskus nenään, otsaan tai leukaan ilmestyy punoitusta, pieniä hiusverisuonia ja märkäpäitä. Viidesosalla potilaista on myös silmäoireita, kuten kuivasilmäisyyttä ja silmäluomien reunan tulehdusta. Ruusufinni on monivuotinen ja oireilee aaltoillen. Useimmilla pahin vaihe sattuu kevättalveen ja vähäoireisin jakso loppukesään.
Oireet
Ruusufinni alkaa usein poskien punoituksella, joka ilmenee erityisen herkästi lämpötilan vaihtelujen yhteydessä, hikoillessa, alkoholia,ja kuumia juomia nauttiessa sekä sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa. Punoitus rajoittuu kasvoille ja häviää hitaammin kuin tavallisessa punastumisessa. Siihen voi liittyä poskien turvotusta. Toiseksi yleisin oire on hiussuonten laajentuminen poskissa ja nenässä, joskus myös otsassa ja leuassa (ns. couperosa). Ne saavat posket näyttämään punakoilta. Couperosa-iho ärtyy herkästi monista voiteista ja kasvojenhoitotuotteista. Aknen tapaisia märkäpäitä on toisilla potilailla runsaasti. Niitä esiintyy etenkin kasvojen keskiosissa, kuten nenässä, leuassa ja poskilla. Niiden koko vaihtelee nuppineulan pään kokoisista suuriin märkäonteloihin. Aknelle tyypillisiä komedoja tai selän ja rintakehän ihottumaa ei kuitenkaan ole.
Joka viidennellä on ruusufinnin silmäoireita: kuivasilmäisyyttä, luomitulehdusta, näärännäppyjä, silmäluomen luomirakkuloitasekä sidekalvon tulehdusta. Silmäoireita voi olla, vaikka ihomuutokset olisivat hyvin vähäiset.
Ruusufinnin harvinainen muoto on rinofyyma eli muhkuranenä. Sitä esiintyy lähinnä vai miehillä. Nenän talirauhaset suurentuvat ja nenä kasvaa kuhmuraiseksi.
Taudin toteaminen
Ruusufinni-diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Mistään verikokeesta ei ole apua. Koepala on tarpeen silloin, kun halutaan poissulkea punahukkaihottuma. Ruusufinnin taudinkuva voi muistuttaa myös aknea, tali-ihottumaa tai monimuotoista valoihottumaa. Suunympärysihottuma eli perioraalidermatiitti on samaa tautiperhettä kuin ruusufinni. Toiset pitävätkin sitä ruusufinnin yhtenä esiintymismuotona.
Itsehoito
Tärkein hoito on välttää niitä tekijöitä, joiden on huomannut pahentavan tautia. Auringolta suojautuminen on olennainen osa hoitoa. Aurinkosuojavoiteessa on oltava sekä UVB- että UVA-suoja ja suojakerroin 30 tai sitä suurempi. Poskien punoitusta voi vähentää suojautumalla vaatetuksella viimalta ja pakkaselta. Ruokavaliorajoitukset ovat turhia. Alkoholi sen sijaan laajentaa ihoverisuonia, samoin runsas kahvinjuonti ja kuumat ruoat. Peittävää kosmetiikkaa voi käyttää kunhan se ei pahenna oireita.
Hydrokortisoni- tai muita kortisonivoiteita ei pidä käyttää, sillä pitemmässä hoidossa ne vain pahentavat tautia. Takrolimuusivoide saattaa joskus laukaista kasvoilla ruusufinnin kaltaiset oireet. Apteekista voi ostaa itsehoitolääkkeenä metronidatsoligeeliä tai -emulsiovoidetta, jota käytetään pakkausohjeen mukaan yleensä 1–2 kertaa päivässä 1–4 kuukauden ajan.
Milloin hoitoon?
Lääkäriin mennään silloin, kun ruusufinni koetaan ongelmaksi eikä itsehoito ole auttanut riittävästi. Lääkäri voi jatkaa metronidatsoligeelin tai -emusiovoiteen käyttöä tai määrätä paikallishoidoksi atselaiinihappoa sisältävää geeliä tai emulsiovoidetta, ivermektiinivoidetta tai
pimekrolimuusivoidetta. Paikallishoidon teho ilmenee hitaasti, 1–3 kuukauden sisällä. Ylläpitohoito esimerkiksi kaksi kertaa viikossa voi estää pahenemisvaiheita. Hankalaan lehahtelevaan punoitukseen voi lääkäri suositella sisäistä propranololia ja paikallishoidoksi brimonidiinitartraatti-geeliä.
Lääkärin käyttämiä hoitoja ovat myös sisäiset doksisykliini-, lymesykliini- ja tetrasykliinikuurit, joiden kesto on 1–3 kuukautta. Jos hoitovaste on riittämätön, voi ihotautien erikoislääkäri harkita isotretinoiinilääkitystä. Annos on yleensä pienempi kuin tavallisessa aknessa.
Laajentuneita hiussuonia (couperosaa) voi häivyttää laserilla. Hoito on yleensä kustannettava itse. Rinofyyman hoito tapahtuu isotretinoiinilla ja kirurgisin menetelmin.
Ruusufinnin silmäoireisiin käytetään hoitona luomireunan puhdistusta, kostutustippoja, kromoglikaattitippoja ja tarvittaessa antibioottia, kortisonia tai siklosporiinia sisältävää silmävoidetta tai -tippoja ja sisäistä tetrasykliiniä.
Ehkäisy
Taudin puhkeamista ei voi estää, mutta sen oireita voi lieventää ja ehkäistä, kuten edellä on todettu.
Miten ruusufinni eroaa aknesta?
Ruusufinni voi näyttää maallikon silmiin samalta kuin akne, mutta ihotautilääkäri erottaa ne toisistaan. Niiden erottaminen toisistaan on myös tärkeää, sillä akne ja ruusufinni reagoivat eri tavoin aurinkoon ja niiden hoito on osittain erilaista.
Aurinko usein helpottaa aknea, mutta ruusufinniä se yleensä pahentaa. Ruusufinni ei tee mustapäitä, kuten akne, ja se alkaa usein vanhempana kuin akne. Ne voivat oireilla kuitenkin samalla ihmisellä, jopa samanaikaisesti. Toisinaan teini-iän aknesta kärsineelle puhkeaa keski-iässä ruusufinni.
Ruusufinnin hoito
Ruusufinnistä kärsivän kannattaa suojautua hyvin auringolta ja lämpötilanvaihteluilta. Kovalla pakkasella kasvoja kannattaa suojata esimerkiksi huivilla. Koska alkoholi on ruusufinnin merkittävä pahentaja, alkoholin käyttöä kannattaa välttää.
Ihotautilääkäri voi määrätä ruusufinnin hoitoon tehokkaan paikallishoidon. Paikallishoitojen lisäksi ruusufinniä voidaan hoitaa aknen tavoin tetrasykliini-antibiooteilla ja isotretinoiinilla. Ehkäisypillerit eivät sovi ruusufinnin hoitoon. Kortisonivoiteet usein pahentavat ruusufinniä.
Lähde:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00483
https://www.mehilainen.fi/ihotaudit/ruusufinni
Ruusufinnin syy on monitekijäinen ja suurelta osin vielä määrittämättä: ihon immuunipuolustuksessa ja tulehduksen säätelyssä on poikkeavuutta. Auringon ultraviolettisäteilyn pitkäaikaisvaikutuksilla on merkitystä taudin synnyssä. Iän myötä ihon normaalikasvustoon ilmaantuvat talipunkit lisääntyvät ruusufinnissä ja saattavat lisätä tulehdusreaktiota ihossa. Talipunkkia ei kuitenkaan pidetä ruusufinnin varsinaisena aiheuttajana.
Oireet
Ruusufinni alkaa usein poskien punoituksella, joka ilmenee erityisen herkästi lämpötilan vaihtelujen yhteydessä, hikoillessa, alkoholia,ja kuumia juomia nauttiessa sekä sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa. Punoitus rajoittuu kasvoille ja häviää hitaammin kuin tavallisessa punastumisessa. Siihen voi liittyä poskien turvotusta. Toiseksi yleisin oire on hiussuonten laajentuminen poskissa ja nenässä, joskus myös otsassa ja leuassa (ns. couperosa). Ne saavat posket näyttämään punakoilta. Couperosa-iho ärtyy herkästi monista voiteista ja kasvojenhoitotuotteista. Aknen tapaisia märkäpäitä on toisilla potilailla runsaasti. Niitä esiintyy etenkin kasvojen keskiosissa, kuten nenässä, leuassa ja poskilla. Niiden koko vaihtelee nuppineulan pään kokoisista suuriin märkäonteloihin. Aknelle tyypillisiä komedoja tai selän ja rintakehän ihottumaa ei kuitenkaan ole.
Joka viidennellä on ruusufinnin silmäoireita: kuivasilmäisyyttä, luomitulehdusta, näärännäppyjä, silmäluomen luomirakkuloitasekä sidekalvon tulehdusta. Silmäoireita voi olla, vaikka ihomuutokset olisivat hyvin vähäiset.
Ruusufinnin harvinainen muoto on rinofyyma eli muhkuranenä. Sitä esiintyy lähinnä vai miehillä. Nenän talirauhaset suurentuvat ja nenä kasvaa kuhmuraiseksi.
Taudin toteaminen
Ruusufinni-diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Mistään verikokeesta ei ole apua. Koepala on tarpeen silloin, kun halutaan poissulkea punahukkaihottuma. Ruusufinnin taudinkuva voi muistuttaa myös aknea, tali-ihottumaa tai monimuotoista valoihottumaa. Suunympärysihottuma eli perioraalidermatiitti on samaa tautiperhettä kuin ruusufinni. Toiset pitävätkin sitä ruusufinnin yhtenä esiintymismuotona.
Itsehoito
Tärkein hoito on välttää niitä tekijöitä, joiden on huomannut pahentavan tautia. Auringolta suojautuminen on olennainen osa hoitoa. Aurinkosuojavoiteessa on oltava sekä UVB- että UVA-suoja ja suojakerroin 30 tai sitä suurempi. Poskien punoitusta voi vähentää suojautumalla vaatetuksella viimalta ja pakkaselta. Ruokavaliorajoitukset ovat turhia. Alkoholi sen sijaan laajentaa ihoverisuonia, samoin runsas kahvinjuonti ja kuumat ruoat. Peittävää kosmetiikkaa voi käyttää kunhan se ei pahenna oireita.
Hydrokortisoni- tai muita kortisonivoiteita ei pidä käyttää, sillä pitemmässä hoidossa ne vain pahentavat tautia. Takrolimuusivoide saattaa joskus laukaista kasvoilla ruusufinnin kaltaiset oireet. Apteekista voi ostaa itsehoitolääkkeenä metronidatsoligeeliä tai -emulsiovoidetta, jota käytetään pakkausohjeen mukaan yleensä 1–2 kertaa päivässä 1–4 kuukauden ajan.
Milloin hoitoon?
Lääkäriin mennään silloin, kun ruusufinni koetaan ongelmaksi eikä itsehoito ole auttanut riittävästi. Lääkäri voi jatkaa metronidatsoligeelin tai -emusiovoiteen käyttöä tai määrätä paikallishoidoksi atselaiinihappoa sisältävää geeliä tai emulsiovoidetta, ivermektiinivoidetta tai
Lääkärin käyttämiä hoitoja ovat myös sisäiset doksisykliini-, lymesykliini- ja tetrasykliinikuurit, joiden kesto on 1–3 kuukautta. Jos hoitovaste on riittämätön, voi ihotautien erikoislääkäri harkita isotretinoiinilääkitystä. Annos on yleensä pienempi kuin tavallisessa aknessa.
Laajentuneita hiussuonia (couperosaa) voi häivyttää laserilla. Hoito on yleensä kustannettava itse. Rinofyyman hoito tapahtuu isotretinoiinilla ja kirurgisin menetelmin.
Ruusufinnin silmäoireisiin käytetään hoitona luomireunan puhdistusta, kostutustippoja, kromoglikaattitippoja ja tarvittaessa antibioottia, kortisonia tai siklosporiinia sisältävää silmävoidetta tai -tippoja ja sisäistä tetrasykliiniä.
Ehkäisy
Taudin puhkeamista ei voi estää, mutta sen oireita voi lieventää ja ehkäistä, kuten edellä on todettu.
Ruusufinni
on erityisesti poskiin ilmestyvää punoitusta, pieniä hiusverisuonia,
tulehduspaukamia ja märkäpäitä. Oireilua voi tulla myös nenään, otsaan
ja leukaan. Ruusufinni alkaa yleensä keski-iässä 30 ikävuoden jälkeen ja
oireilu jatkuu vuosia. Usein tauti pahenee valon lisääntyessä keväällä.
Alttius ruusufinniin ei häviä ja tauti uusiutuu helposti. Taipumus
ruusufinniin periytyy.
Osalla potilaista on lisäksi silmäoireita, kuten silmän sidekalvon ja silmäluomien reunan tulehdusta.
Ruusufinnin perimmäistä syytä ei tunneta. Sen laukaisevia tekijöitä ovat ultraviolettisäteily, voimakkaat mausteet, alkoholi ja lämpötilan vaihtelut.
Ruusufinnin oireet
Ruusufinni alkaa usein poskien punoituksella erityisesti lämpötilan vaihtelujen yhteydessä, hikoillessa, juodessa alkoholia tai kuumia juomia sekä jännittävissä tilanteissa. Punoitus häviää hitaammin kuin tavallisessa punastumisessa ja siihen voi liittyä poskien turvotusta. Muita oireita ovat pysyvästi laajentuneet hiusverisuonet, tulehduspaukamat ja märkäpäät. Ruusufinni voi tulehduttaa ja arpeuttaa kasvoja. Siksi siihen kannattaa hakea hoitoa.
Osalla potilaista on lisäksi silmäoireita, kuten silmän sidekalvon ja silmäluomien reunan tulehdusta.
Ruusufinnin perimmäistä syytä ei tunneta. Sen laukaisevia tekijöitä ovat ultraviolettisäteily, voimakkaat mausteet, alkoholi ja lämpötilan vaihtelut.
Ruusufinnin oireet
Ruusufinni alkaa usein poskien punoituksella erityisesti lämpötilan vaihtelujen yhteydessä, hikoillessa, juodessa alkoholia tai kuumia juomia sekä jännittävissä tilanteissa. Punoitus häviää hitaammin kuin tavallisessa punastumisessa ja siihen voi liittyä poskien turvotusta. Muita oireita ovat pysyvästi laajentuneet hiusverisuonet, tulehduspaukamat ja märkäpäät. Ruusufinni voi tulehduttaa ja arpeuttaa kasvoja. Siksi siihen kannattaa hakea hoitoa.
Miten ruusufinni eroaa aknesta?
Ruusufinni voi näyttää maallikon silmiin samalta kuin akne, mutta ihotautilääkäri erottaa ne toisistaan. Niiden erottaminen toisistaan on myös tärkeää, sillä akne ja ruusufinni reagoivat eri tavoin aurinkoon ja niiden hoito on osittain erilaista.
Aurinko usein helpottaa aknea, mutta ruusufinniä se yleensä pahentaa. Ruusufinni ei tee mustapäitä, kuten akne, ja se alkaa usein vanhempana kuin akne. Ne voivat oireilla kuitenkin samalla ihmisellä, jopa samanaikaisesti. Toisinaan teini-iän aknesta kärsineelle puhkeaa keski-iässä ruusufinni.
Ruusufinnin hoito
Ruusufinnistä kärsivän kannattaa suojautua hyvin auringolta ja lämpötilanvaihteluilta. Kovalla pakkasella kasvoja kannattaa suojata esimerkiksi huivilla. Koska alkoholi on ruusufinnin merkittävä pahentaja, alkoholin käyttöä kannattaa välttää.
Ihotautilääkäri voi määrätä ruusufinnin hoitoon tehokkaan paikallishoidon. Paikallishoitojen lisäksi ruusufinniä voidaan hoitaa aknen tavoin tetrasykliini-antibiooteilla ja isotretinoiinilla. Ehkäisypillerit eivät sovi ruusufinnin hoitoon. Kortisonivoiteet usein pahentavat ruusufinniä.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00483
https://www.mehilainen.fi/ihotaudit/ruusufinni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti