Hypertrikoosi

Hypertrikoosi on liikakarvaisuutta aiheuttava häiriö, minkä vuoksi se on saanut liikanimen ”ihmissusisyndrooma”.

Hyvin harvinainen sairaus

Hypertrikoosi, tai ”ihmissusisyndrooma”, on hyvin harvinainen perinnöllinen sairaus, joita on todettu koko maailmassa vain viitisenkymmentä tapausta.

Sairauden syy on epäselvä. IFL Science -sivusto kertoo, että ”ihmissusisyndrooman” mahdollisiksi syiksi on arvioitu aiemmin geneettisiä häiriöitä, aliravitsemusta tai pahanlaatuista kasvainta.

 Hypertrikoosi on perinnöllinen liikakarvaisuutta aiheuttava häiriö.

Historiassa esimerkkejä tapauksista on Petrus Gonsalvus (1556–1618), joka oli kokonaan paksun karvoituksen peitossa. Häntä pidettiin villi-ihmisenä ja uskottiin että hänellä on yliluonnollisia kykyjä. Hän oli vielä lapsi kun hänet siepattiin Ranskaan Henrik II:n hoviin.

Nykyaikainen tapaus on meksikolainen Larry Gomez, joka on esiintynyt sirkuksessa ja myös elokuvissa pikku rooleissa. Hänen suvussaan monilla on hypertrikoosi. Koko maailmassa on todettu viitisenkymmentä tapausta.

Hypertrichosis on hiusten liiallinen kasvu missä tahansa kehon osassa, mukaan lukien ne, joissa hiusten kasvua ei aiheuta androgeenien vaikutuksesta. Toisin kuin hirsutismissa, jota havaitaan vain naisilla, hypertrichoosia diagnosoidaan molemmissa sukupuolissa eri ikäryhmissä. Hypertrichoosin syy voi olla synnynnäisiä mutaatioita, jotka johtuvat sikiöön kohdistuvista erilaisista haittavaikutuksista raskauden aikana. Hypertrichosis voi kehittyä tietyillä taudeilla CCT: n seurauksena käyttäen useita lääkkeitä. Hypertriukoosin diagnoosi merkitsee potilaan kokonaisvaltaista dermatologista ja hormonaalista tutkimusta. Hoito riippuu hypertri- roosin etiologiasta. Liiallisen kasvavan karvan poistaminen on mahdollista elektroepilaation avulla.

Hypertrichoosin syyt

Geneettiset mutaatiot, joissa epiteelisolujen rakenne muuttuu ja ne kykenevät muuntumaan

epidermaalisiksi soluiksi, ovat yleinen syy hypertri- roosiin. Mutaatiot johtuvat raskauden virheellisestä kulusta ja infektiosairauksista ensimmäisen kolmanneksen aikana, jolloin mutatoitu geeni on kiinnittynyt genomiin ja siitä tulee tulevien sukupolvien hypertri- roosi.

Modernit havainnot trikologian alalla viittaavat siihen, että hypertrikoosin oireet saattavat ilmetä johtuen karvatupien herättämisestä, mikä on pahanlaatuisten kasvainten puhkeaminen. Joskus hypertrikoosia havaitaan useita vuosia ennen kasvaimen ilmenemistä ja 90% hypertrikoosia sairastavilla potilailla on havaittu erilaisia ​​onkologisia prosesseja ajan myötä.

Lääkkeiden käyttö streptomysiinien, kefalosporiinien, penisilliinien, kortikosteroidien ja psoralenovyylin ryhmässä on sivuvaikutus hypertrichoosin oireiden muodossa. Hypertrichosis on yksi kraniocerebral trauman, dermatomykoosin ja bulloos epidermolyysiin liittyvistä oireista. Hermostunut sammuminen ja anoreksia nervosa, hypertrikoosin oireet voivat olla erityisen voimakkaita.

Loukkaantumisten, mukaan lukien lämpövahingot, paikallisen hypertrikoosi saattaa esiintyä arven alueella. Muulla keholla on normaali päänahka. Traumaattinen hypertrikoosi voi ilmetä, koska hiukset ovat jatkuvasti vetämässä kasvoissa. Tämän seurauksena fleece hiukset karkea, tulee paksumpi ja tummempi, niiden voimakkaampi kasvu on huomattava.

Epämuodostumia luuston, kuten jakamisen selkärangan kaaren viat ja henkiseen kehitykseen ne yhdistetään usein kliinisiä ilmenemismuotoja hypertrikoosi.

Hypertrichoosin kliiniset oireet

Hypertrichosis näyttää liiallisen hiusten kasvun paikoissa, joissa sitä ei pidetä normina ikä, sukupuoli ja etnisyys huomioon ottaen. Joten, karvojen kasvu jalat ja lonkat Välimeren naisilla on normi. Mutta sama ilmentymä tytöistä ja aasialaisten kansojen edustajista on jo hypertrichoosin ilmenemismuoto.
Miehissä hypertrikoosi ilmaantuu liiallisella hiusten kasvulla selässä ja olkapäillä ja on atavirtua oire. Atsovamman muodossa hypertrichosis ilmenee heti syntymän jälkeen. Vauvalla on runsaasti pitkiä tai ase-hiuksia. Tällöin kasvot ja kämmenet voidaan myös peittää hiuksilla. Aikaisemmin nämä lapset kuoli, mutta nyt hypertrikoosia hoidetaan melko menestyksekkäästi.
Lapsilla hypertrikoosia diagnosoidaan useammin nevi-potilailla. Rajallinen hypertrikoosi lapsilla ja aikuisilla voi ilmetä kulmakarvojen fuusiona. Miehet hypertrikoosi ilmentyy liiallinen karvankasvu kasvoissa, selkä ja jalat.

Hypertrichoosin diagnoosi ja hoito

Hypertrichoosin tarkan diagnoosin määrittämiseksi jotkin ilmentymät eivät riitä. On tarpeen sulkea pois taudin hormonaalinen luonne ja hirsutismi. Ihonlääkärin vierailun lisäksi sinun on suoritettava lääkärintarkastus endokrinologin ja gynekologin kanssa. Tämän seurauksena valitaan yksilöllinen järjestelmä hypertri- roosin hoitamiseksi.

Jos hormonaalisia häiriöitä ei tunnisteta, hypertrichoosin hoito on hiusten poisto. Hypertrichoosin itsekorjaus kasvojen pinnalla ja vahalevyillä johtaa lisääntyneisiin oireisiin. Ainoa luotettava menetelmä hypertrikoosiin on sähköinen karvanpoisto.

Erityisesti lapset ennen puberteettia hypertriokooman korjaamiseksi käyttävät valkaisua hiuksiin 3% vetyperoksidilla tai poista ylimääräiset hiukset erikoisvoiteilla.

Hyperrichoosin korjaamiseksi, joka käyttää sähköistä karvojen poistoa, on tarpeen luopua muista karvanpoisto-menetelmistä. Neulas, joka on taivutettu oikeaan kulmaan, työnnetään syvälle follikkeliin ja toimii sähköisesti karvatupen alle. Ne toimivat myös useilla lähellä olevilla karvoilla. Neulan poistamisen jälkeen karvat poistetaan varovasti pinseteillä.

Heidän on mentävä itsenäisesti ilman työtä, muuten menettely on toistettava. Elektrolyysi-istunto hypertrikoosilla kestää noin puoli tuntia. Yhdessä istunnossa poistetaan useita kymmeniä hiuksia riippuen potilaan herkkyydestä menettelyyn. Leuka-hypertriroosilla tehdään vuoden aikana noin 60 toimenpidettä, ylävartalon yläpuolella oleva epilointi kestää kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen, minkä jälkeen hypertrikoosin oireet häviävät kokonaan.


Lähde:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/laakkeen-etiketti-ei-vastannut-sisaltoa-kymmenet-lapset-sairastuivat-ihmissusisyndroomaan-poikani-otsa-posket-kadet-ja-jalat-ovat-taynna-karvaa/7528266#gs.z5ez41

Clostridium botulinum-bakteeri

Epähygieenisesti pakattuihin säilykkeisiin voi kehittyä Clostridium botulinum -bakteerin erittämää botuliini-hermomyrkyä.

Clostridium botulinum on itiöllinen bakteeri, joka kasvaa ainoastaan hapettomissa olosuhteissa. Sen itiöitä on yleisesti maaperässä, vesistöjen pohjalietteessä sekä kalojen ja muiden eläinten suolistossa. C. botulinum tuottaa erittäin vaarallista hermomyrkkyä, botuliinia, jonka aiheuttama vakava halvaustila, botulismi, saattaa johtaa kuolemaan.

Elintarvikeperäistä botulismia on kahta muotoa, klassinen botulismi ja imeväisbotulismi: Klassinen botulismi on C. botulinum -bakteerin aiheuttama ruokamyrkytys, jossa bakteerin jo elintarvikkeessa muodostaman toksiinin nauttiminen aiheuttaa sairastumisen. Imeväisbotulismissa sairastumisen aiheuttaa ruoansulatuskanavaan joutuneet C. botulinum -bakteerin itiöt. Alle yksivuotiaat lapset ovat herkimpiä saamaan imeväisbotulismin, koska heidän kehittymätön suolistomikrobisto sekä ruoansulatuskanavansa aikuisia korkeampi pH-arvo mahdollistavat suolistoon päässeiden itiöiden muuttumisen kasvukykyisiksi ja toksiinia muodostaviksi bakteereiksi.

Tartuntatavat

Ruokamyrkytyksen syntyminen edellyttää, että elintarvikkeen valmistukseen käytettävä raaka-aine sisältää C. botulinum -bakteerieta tai -itiöitä. Klassisessa botulismissa yleisin tartuntalähde on ollut riittämättömästi kuumennettu säilyke. Suomessa riskielintarvikkeita ovat lisäksi vakuumipakatut savukalatuotteet, joita on säilytetty yli +3 celsiusasteessa.

Imeväisikäisten botulismin aiheuttajaksi on toistaiseksi voitu yhdistää vain hunaja, mutta tartunnan välittäjäksi on epäilty myös pölyä. Koska hunajassa voi esiintyä C. botulinum -itiöitä, hunajaa ei suositella annettavaksi alle vuoden ikäiselle. Hunaja-asetuksen (KTMa 447/2003) mukaan kuluttajia on varoitettava hunajan käyttöön liittyvästä botulismiriskistä ja sen vuoksi hunajan vähittäismyyntipakkauksissa on oltava maininta siitä, että hunajaa ei saa antaa alle 1-vuotiaille lapsille.

Itämisaika

Taudin itämisaika tavallisesti 12–36 tuntia, mutta aika saattaa vaihdella 2 tunnista 8 vuorokauteen

(jopa 2 viikkoon).

Oireet

Klassisen botulismin ensimmäiset oireet ovat uupumus ja heikkouden tunne, ja niitä seuraavat puhe- ja nielemisvaikeudet sekä näköhäiriöt. Hengityksen lamaantuminen johtaa kuolemaan, mikäli hoitoa ei aloiteta nopeasti. Toipuminen voi kestää useita viikkoja.

Tartunnan vakavuuden takia yhdenkin henkilön epäilty sairastuminen botulismiin tulee pikaisesti raportoida kuten ruokamyrkytysepäily.

Imeväisbotulismin oireita ovat ummetus, yleinen heikkous ja itkun vaimeus. Tavallisesti imemiskyky heikkenee ja lapsi muuttuu veltoksi. Joskus voi seurauksena olla myös hengityksen pysähtyminen ja kuolema, ellei lasta saada nopeasti tehohoitoon.
Epidemiat

C. botulinum -bakteerin aiheuttamat ruokamyrkytykset ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on kolme henkilöä sairastunut botulismiin. Tartuntalähteinä ovat olleet vakuumipakattu savukala ja mäti. Ruokamyrkytyksien syynä on todennäköisesti ollut elintarvikkeiden liian korkea säilytyslämpötila. Uusimman, vuoden 2011 epidemian välittäjäelintarvikkeena oli säilötyt oliivit. Epidemiassa kaksi henkilöä sairastui vakavasti ja toinen heistä kuoli.

Ehkäisy

1. Raaka-aineiden tulee olla tuoreita, puhtaita ja laadultaan moitteettomia.
2. Valmistushygienian tulee olla hyvä.
3. Ruoka tulee kuumentaa riittävästi ja jäähdyttää nopeasti.
4. Itiöt tuhoutuvat sterilointikuumennuksessa. Teollisessa täyssäilykkeiden valmistuksessa valmiiden suljettujen säilykepurkkien kuumennus tapahtuu erityisessä ”painekattilassa” eli autoklaavissa. Keittäminen ei välttämättä tuhoa itiöitä.
5. Botuliinimyrkky tuhoutuu ruoasta, kun ruokaa kuumennetaan vähintään 20 minuuttia + 80 °C lämpötilassa tai 5 minuuttia 85 °C lämpötilassa.
6. Pullistuneita säilykepurkkeja ei saa käyttää.
7. Pullistuneita liha- ja kalatuotteiden tyhjiöpakkauksia ei tule käyttää.
8. Happamuuden lisääminen estää bakteerien kasvua. (pH < 4,5 estää C. botulinum -bakteerin kasvua)
9. Tyhjiö- ja suojakaasupakattujen kala- ja lihatuotteiden katkeamaton kylmäketju tulee varmistaa.
10. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa eräiden elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta (28/2009) säädetään, että suojakaasu- ja tyhjiöpakatut kalajalosteet, pitää säilyttää 0–+3 celsiusasteessa vähittäismyynnissä.

Lähde:
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a7a0c0a5-67b6-4a17-9c06-04cd7071d449
https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikkeiden-turvallisen-kayton-ohjeet/ruokamyrkytykset/ruokamyrkytyksia-aiheuttavia-bakteereja/clostridium-botulinum/ 

Autismi

Autismi tarkoittaa suomalaisessa lääketieteellisessä diagnostiikassa lapsuusiän autismia, jonka diagnoosinumero on F84.0 vielä toistaiseksi käytössä olevassa Kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10. Suunnitteilla olevassa diagnoosiuudistuksessa, jossa vuonna 2018 käyttöön otetaan ICD-11, autismi on tarkoitus sisällyttää laajempaan autismikirjon häiriöksi nimettyyn käyttäytymispiirteistöön. Lapsuusiän autismi on nimestään huolimatta nykykäsityksen mukaan

elinikäinen tila.

Autismin, kuten useimpien muidenkaan autismikirjon häiriöiden syytä ei tunneta. Tutkijoiden enemmistö kuitenkin pitää geneettistä alttiutta keskeisenä vaikuttavana tekijänä, vaikka muitakin selityshypoteeseja on esitetty. Yksi tällainen on hypoteesi aivojen hermosolujen glutaminergisen viestinvälitysjärjestelmän säätelyhäiriöstä, joka aiheuttaisi aivosoluja tuhoavan autoimmuunityyppisen aivojen tulehdustilan. Autismiin liittyy immuunijärjestelmän häiriöiden lisäksi myös hormonitoiminnan poikkeavuuksia.

Autismi diagnosoidaan käyttäytymisessä havaittavien sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuuksien perusteella. Kielen kehityksen häiriöt ovat tavallisia. Autististen ihmisten hermojärjestelmä kuormittuu yleensä tavallista nopeammin. Lisäksi muiden ihmisten toiminta ja muut ympäristöstä tulevat ärsykkeet koetaan tyypillisesti tavanomaista voimakkaammin, mikä aiheuttaa tarpeen vetäytyä rauhalliseen ympäristöön ja pysytellä omissa oloissa tai laukaista stressiä niin sanotun stimmailun eli toistavan ja erikoiselta näyttävän käyttäytymisen avulla. Autistisilla ihmisillä on usein myös uni-valverytmin häiriöitä.

Lapsuusiän autismi, Aspergerin oireyhtymä ja epätyypillinen autismi muodostavat yhdessä autismikirjon häiriöt, joiden esiintyvyys on 6 - 7/1 000. Pääoireet muodostavat niin sanotun autistisen triadin. Siihen kuuluvat sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation laadulliset poikkeavuudet sekä stereotypiat, joilla tarkoitetaan rajoittuneita, toistavia ja kaavamaisia käyttäytymispiirteitä, kiinnostuksen kohteita ja toimintoja. Lisäksi monilla on aistipoikkeavuuksia, neurologisia poikkeavuuksia, psykiatrista komorbiditeettia sekä näkökyvyn, kuulon tai liikunnan häiriöitä.

Diagnostiikka ja kuntoutus toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä. Aikainen tunnistaminen ja varhaiskuntoutus parantavat autismikirjon häiriöitä sairastavien lasten ennustetta. Neuvoloissa toteutettavaa autismiseulontaa kehitellään.


Esiintyvyys

Kymmeniä artikkeleita käsittävässä katsauksessa viideltä vuosikymmeneltä autismikirjon häiriöiden esiintyvyydeksi arvioitiin 6 - 7/ 1 000 lasta (Fombonne 2009). Myös Suomessa on tutkittu näiden häiriöiden yleisyyttä. Sairauskertomustietoihin perustuvassa Pohjois-Suomea koskevassa tutkimuksessa 1990-luvulla autismin esiintyvyydeksi saatiin 5 - 7-vuotiailla 2,1/1 000 (Kielinen 2005). Myöhemmin rekisteritietoihin perustuvassa, vuosina 1987 - 2005 syntynyttä suomalaista väestöä koskevassa tutkimuksessa autismin esiintyvyydeksi arvioitiin 1/1 000 ja autismikirjon häiriöiden esiintyvyydeksi 4,6/1 000 (Lampi ym. 2011). Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella kahdeksanvuotiaita koskevassa epidemiologisessa tutkimuksessa 2000-luvulla Aspergerin oireyhtymän esiintyvyys oli 1,6 - 2,9/1 000 käytettyjen diagnostisten kriteerien mukaan (Mattila ym. 2007). Saman tutkimuksen mukaan autismin esiintyvyys oli 4,1/1 000 ja koko autismikirjon häiriöiden 8,4/1 000 (Mattila ym. 2011). Autismikirjon häiriöitä esiintyy pojilla 1,8 - 6,5 kertaa useammin kuin tytöillä (Johnson ja Myers 2007, Mattila ym. 2011).

Lähde:
https://www.duodecimlehti.fi/duo10395

ADHD

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö; ICD-10-diagnoosikoodi F90.0) on lapsilla ja nuorilla esiintyvä mutta myös aikuisikään jatkuva häiriö, jolle on ominaista

kehitystasoon sopimaton jatkuva tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus (hyperaktiivisuus) ja impulsiivinen käytös. Ennen kuin tilaa nimitetään varsinaiseksi häiriöksi, oireiden tulee kestää vähintään kuuden kuukauden ajan ja olla suhteellisen riippumattomia olosuhteista ja ajankohtaisesta tilanteesta.

ADHD:n oireet

Tarkkaavuuden ongelmat ilmenevät jatkuvina vaikeuksina keskittyä leikkeihin ja tehtäviin, vaikeutena kuunnella toisen puhetta, vaikeutena seurata ohjeita ja saada koulu- tai työtehtäviä suoritetuiksi, usein toistuvina vaikeuksina tehtävien ja toimien järjestämisessä, pitkäkestoista keskittymistä vaativien tehtävien välttelynä, päivittäisten asioiden jatkuvana unohtamisena, yksityiskohtien huomiotta jättämisenä ja häiriintymisenä pienistäkin ulkopuolisista ärsykkeistä.

Yliaktiivisuus ilmenee jatkuvana hyperaktiivisuutena tai impulsiivisuutena, käsien ja jalkojen hermostuneena liikuttamisena, kiemurteluna paikallaan istuttaessa, toistuvana poistumisena tilanteista, joissa edellytetään paikallaan oloa, ylettömänä juoksenteluna tai kiipeilynä, jatkuvana levottomuuden tunteena, usein toistuvina vaikeuksina leikkiä tai harrastaa rauhallisesti, ylettömänä puhumisena ja jatkuvana "menossa olemisena".

Oireyhtymään usein liittyvä impulsiivisuus ilmenee toistuvina vaikeuksina odottaa vuoroaan, toisten keskeyttämisenä, toistuvana tuppautumisena muiden seuraan, vastauksina kysymyksiin ennen kuin ne on kunnolla edes esitetty.

ADHD:lle ominaisten oireiden ja niiden seurausten tuloksena lasten tai aikuisten itsetunto kärsii, he kokevat itsensä huonoksi ja heidän on vaikea luoda kestäviä kaveri- ja ystävyyssuhteita.

Häiriön diagnoosi edellyttää sekä lapsilla että aikuisilla, että ainakin jotkin oireet ovat ilmenneet ja aiheuttaneen haittaa jo ennen seitsemän vuoden ikää ja että oireista on selvää haittaa kahdella tai useammalla elämän alueella (esimerkiksi kotona ja koulussa).

Eri lapsilla oireet korostuvat eri tavoin. Toisilla ilmenee kaikkia käytösoireita, toisilla lähinnä vain tarkkaamattomuutta ja toisilla enimmäkseen vain yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on varsin yleinen ongelma. Vaikea-asteisista oireista kärsii noin 1–2 % lapsista. Selvästi haitallisista oireista kärsii ehkä noin 5 % lapsista. Oireyhtymää ilmenee sekä pojilla että tytöillä, mutta tytöillä ADHD jää usein diagnosoimatta.

Noin kahdella kolmesta ADHD:stä kärsivästä lapsesta häiriön oireet jatkuvat aikuisiässä. Näin ollen aikuisista ehkä 2–3 % kärsii ainakin lievistä jatkuvista tarkkaavuuden ja yliaktiivisuuden oireista. Aikuisilla ADHD jää helposti diagnosoimatta. Kaikki aikuisiällä ADHD:n oireista kärsivät eivät ole lapsina kärsineet ainakaan selvästä ADHD:stä.

ADHD:n asianmukainen diagnoosi on niin tärkeä lapsen kuin aikuisen itsekuvan ja itsetunnon kannalta, koska erilaiset ongelmat selitetään muuten "huonoksi" käytökseksi, tottelemattomuudeksi, laiskuudeksi, vastuuttomuudeksi, jne.

Tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriöön liittyy usein muita psykiatrisia ongelmia. Monet kärsivät erilaisista käytösongelmista sekä masennus- ja ahdistusoireista. Uhmakkuus-ja käytöshäiriöt ovat varsin tavallisia näiden lasten keskuudessa. Häiriöstä kärsivät lapset ovat usein motorisesti kömpelöitä, ja he ovat oppineet siistiksi tavallista myöhemmin.

Aikuisilla ADHD ilmenee usein vaikeutena opiskella, vaikeutena keskittyä tarkkaavuutta vaativiin tai yksitoikkoisiin tehtäviin, unohteluna, motorisena levottomuutena ja vaikeutena saada tehtävät suoritetuksi loppuun. Myös aikuisilla häiriöön liittyy usein muita ongelmia, kuten masennustiloja ja ahdistuneisuushäiriöitä, impulsiivisuutta, alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä, persoonallisuuden häiriöitä ja asosiaalista käytöstä.

Lasten ja nuorten ongelmat tarkkaavuudessa ja motorinen levottomuus eivät kuitenkaan läheskään aina johdu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä. Oireiden taustalla voivat olla erilaiset oppimishäiriöt, sairaudet, masennustilat, luokan ilmapiiri, koulukiusaaminen tai perheen erilaiset sisäiset ongelmat ja kriisit. Hoidon suunnittelun kannalta on aina tärkeää pyrkiä selvittämään tarkkaamattomuutta ja levottomuutta mahdollisesti muuten aiheuttavat tekijät.

Aikuisten ADHD:n diagnosoinnissa käytetään aikuisille kehitettyä oirekyselyä. Tämä yksinkertainen oirekysely on varsin luotettava keino kartoittaa ADHD:n mahdollinen olemassaolo, mikäli samanlaisia oireita on ilmennyt jo lapsena.

Monilla, ehkä jopa useimmilla, ADHD:stä aikuisiällä kärsivistä ADHD:tä ei ole lapsena diagnosoitu. Vastoin aikaisempia näkemyksiä ADHD voi tuoreiden tutkimusten valossa ilmetä aikuisiällä, vaikka sen oireita ei ole ilmennyt lapsena. Jatkuvien opiskelu- ja työvaikeuksien, päihteiden ongelmakäytön tai monien muiden psykiatristen häiriöiden tai käytösongelmien taustalla voi olla diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD.

ADHD:tä pidetään aivojen tarkkaavuutta säätelevien keskushermoston hermoverkostojen häiriönä. ADHD on kuitenkin taustaltaan monisyinen häiriö. Usein ADHD:sta kärsivien lasten vanhempi tai lähisukulainen on kärsinyt ADHD:sta. Useiden eri geenien onkin arveltu lisäävän alttiutta ADHD:n syntyyn. Sikiökehityksen aikaiset infektiot tai äidin runsas tupakointi tai alkoholin käyttö lisäävät lapsen riskiä ADHD:n ilmenemiseen. Lapsen altistuminen ympäristömyrkyille saattaa myös lisätä lapsen hyperaktiivisuutta. Mitä todennäköisimmin perinnöllisten tekijöiden, aivojen sikiökautiseen kehitykseen vaikuttavien tapahtumien, synnynnäisen temperamentin ja erilaisten ympäristötekijöiden osuus ADHD:n synnyssä vaihtelee eri lapsilla.

ADHD:n itsehoito

Epäiltäessä lapsessa tai itsessä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä on aina ensin syytä pohtia, mitkä muut tekijät saattaisivat olla oireiden taustalla. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriölle on ominaista, että oireet ovat jatkuvia ja suhteellisen riippumattomia ympäristön olosuhteista ja että oireet ovat alkaneet jo ennen kouluikää.

Jos kyseessä on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, on sekä vanhempien että häiriöstä kärsivän tärkeätä ymmärtää, että oireet ovat pitkälti tahdosta riippumattomia ja heijastavat hermoston erilaista toimintatapaa. Ongelmat eivät siten johdu lapsen tai nuoren laiskuudesta tai ilkeydestä eivätkä myöskään vanhemmista. Vanhempien ja oireista kärsivän on hyvä tietää, että tarkkaavuuden ja aktiivisuuden ongelmat ovat luonteeltaan pitkäaikaisia, mutta niitä voi kuitenkin vähitellen oppia ainakin osin hallitsemaan. Tieto ongelmien iän myötä tapahtuvasta lievenemisestä on sekä lapselle että vanhemmille tärkeä, vaikka kaikki oireet eivät välttämättä kokonaan häviäisikään.

Lapsen kärsimästä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden ongelmasta on viisasta kertoa myös lapsen päiväkodin hoitajille ja koulun opettajille, jotta nämä voisivat huomioida ongelman suhteessaan lapseen. Pieni ryhmäkoko ja henkilökohtainen tuki ovat lapsen kehityksen kannalta edullisia. Vanhemmat voivat myös tukea lasten terapeuttien ja opettajien ohjaamia oppimisstrategioita. Lapsen paheksuminen ja rankaisu ovat huonoja keinoja oireiden hallinnan opettelun kannalta, kun taas pienet palkinnot sopivien tavoitteiden saavuttamisesta ovat hyviä keinoja.

ADHD:stä kärsivän lapsen kannalta on hyvä, jos perheen jokapäiväinen elämä on mahdollisimman rauhallista ja siinä pyritään noudattamaan säännöllisiä rutiineja. Odottamattomat tapahtumat ja hälinä vaikeuttavat lapsen kykyä keskittyä lisäten siten lapsen levottomuutta ja impulsiivisuutta. Vanhempien kyky säilyttää rauhallisuutensa antaa ADHD:stä kärsivälle lapselle hyvän käytösmallin. Tätä päämäärää ei kuitenkaan ole kovin helppoa saavuttaa etenkään yksinhuoltajille tai monilapsisissa perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Lapsen kannalta ei ole hyväksi, jos vanhemmat syyllistävät toinen toisiaan lapsen kasvatukseen liittyvissä riidoissa. ADHD:stä kärsivän lapsen kannalta on myös tärkeää, että vanhemmat antavat niin toisilleen kuin itselle riittävästi omaa aikaa.

Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että ADHD:n oireita voidaan lievittää poistamalla dieetistä keinotekoiset lisäaineet tai väriaineet, kahvi, liika sokeri tai vehnävalmisteet, maito tai muna. Ainakaan toistaiseksi tutkimus ei ole kyennyt osoittamaan selvää yhteyttä erilaisten suositeltujen dieettiohjeiden ja ADHD:n oireiden lieventymisen välillä. Tässä suhteessa poikkeuksen saattavat muodostaa omega-3-rasvahapot, joiden lisäys dieettiin on joissakin kontrolloiduissa tutkimuksissa lievittänyt jonkin verran ADHD:n oireita. ADHD:stä kärsivät aikuiset saattavat hyötyä joogasta tai muista meditaation muodoista. Tämä mahdollinen hyöty perustunee säännöllisen meditaation stressiä yleisesti lievittävään vaikutukseen.

Milloin lääkäriin

Jos epäilee lapsensa tai itsensä kärsivän tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriöstä, on aina viisasta lähiviikkojen kuluessa kääntyä lääkärin tai lastenpsykiatrin puoleen. Häiriön oireita ja sen aiheuttamia ongelmia voidaan auttaa monin erilaisin keinoin. Lievempioireisessa ADHD:ssä hyödynnetään ensisijaisesti erityisopetusta ja keskittymistä auttavia menetelmiä. Tämän lisäksi ja etenkin hankalampien oireiden hoidossa lääkkeistä voi olla suurta hyötyä. ADHD:n lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti joko metyylifenidaattia, atomoksetiinia tai guanfasiinia sekä joskus myös modafiniilia, masennuslääkkeitä tai klonidiinia. Lääkkeiden teho, sopiva annos ja mahdolliset haittavaikutukset vaihtelevat suuresti eri lapsilla ja aikuisilla. Vaikka metyylifenidaatti on amfetamiinin tapaan vaikuttava psykostimulantti, ADHD:stä kärsivillä lapsilla ja aikuisilla se on vaikutukseltaan levottomuutta vähentävä ja tarkkaavaisuutta parantava.

ADHD:stä kärsivän lapsen vanhemmat voivat hyötyä sekä valistuksesta ja opastuksesta että erilaisista yksilöllisen tilanteen mukaisesti räätälöidyistä psyko-, pari- tai perheterapioista. Lapset ja heidän vanhempansa, sisaruksensa tai opettajansa voivat hyötyä suuresti hankalien tilanteiden hallintaan tähtäävistä strategioista. Vertaisryhmät tarjoavat osapuolille tukea, tietoa ja hallinnan ohjausta. ADHD:stä kärsivät aikuiset voivat hyötyä pelkästään siitä, että oireiden tausta ymmärretään oikein ja että ne voidaan huomioida työtehtävien järjestelyssä ja suunnittelussa. Lääkehoidon merkitys korostuu etenkin hankalammista oireista kärsivien lasten, nuorten ja aikuisten kohdalla. Onnistunut lääkehoito lisää ADHD:stä kärsivän kykyä hyötyä käytöshallintaan tähtäävistä käyttäytymis- ja psykoterapioista.

Paras hoitotulos saavutetaan, kun hoito voidaan toteuttaa kaikkien osapuolten – vanhempien, puolison, opettajien, terapeuttien ja lääkärin – välisenä yhteistyönä.

ADHD:lla tarkoitetaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä, josta käytetään myös nimitystä tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö. ADHD lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder.

ADHD on yleinen toimintakykyä heikentävä neuropsykiatrinen häiriö. Sen keskeisimpiä oireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Arjessa oireet näkyvät yleensä vaikeutena hallita omaa toimintaa ja sen suunnittelua, impulsiivisena ja motorisesti levottomana käyttäytymisenä sekä tavallista korkeampana häiriöherkkyytenä keskittymistä vaativissa tehtävissä. ADHD:n aiheuttamat haasteet ovat usein tahdosta riippumattomia ja niihin on mahdollista saada apua. ADHD-oireisilla henkilöillä on toisaalta myös monia erityisvahvuuksia, jotka kannattaa tunnistaa ja tukea.

ADHD:n esiintyvyys lapsilla ja nuorilla on noin 5 % ja aikuisilla 2-3 %. Häiriö on yleisempi pojilla kuin tytöillä. Syytä tähän ei tunneta täysin, mutta yhtenä selityksenä pidetään tyttöjen ADHD-oireiden huonompaa tunnistamista. Aikuisiän ADHD:n matalampaa esiintyvyyttä näyttäisi selittävän myös oireiden huonompi tunnistaminen, oireiden parempi hallinta, sekä mahdollinen oireiden lievittyminen, vaikka itse häiriö ei täysin häviäkään iän myötä. ADHD-oireet voivat iän myötä myös vaikeutua.

ADHD:n syyt ovat ensisijaisesti geneettisiä eli perinnöllisiä. Aivojen välittäjäaine dopamiinin säätelyn poikkeavuus on merkittävimpiä syitä häiriön taustalla. ADHD:n selkeä perinnöllinen luonne merkitsee sitä, että jos yhdellä perheenjäsenellä on oireita, on varsin todennäköistä, että muillakin perheenjäsenillä on samankaltaisia oireita. Lähisukulaisilla (vanhemmat, sisarukset, lapset) on 2-8 kertaa muuta väestöä korkeampi todennäköisyys aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön. ADHD:n oirekuvan kehittymiseen voivat vaikuttaa lisäksi raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät, synnynnäiset rakenteelliset ominaisuudet sekä erilaiset psykososiaaliset tekijät.

Mikä on ADD?

ADD:lla tarkoitetaan ADHD:n tarkkaamattomuuspainotteista alatyyppiä eli tarkkaavaisuushäiriötä, jonka yhteydessä ei esiinny lainkaan yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta tai niitä esiintyy vain vähäisessä määrin. ADD lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista Attention Deficit Disorder.

ADD-oireiset henkilöt kärsivät keskittymisvaikeuksista ja tarkkaavuuden säätelyn ongelmista. Arjessa oireet näkyvät esimerkiksi asioiden unohteluna sekä unelmointina ja vaipumisena ”omaan maailmaan”, jolloin henkilö ei juurikaan kiinnitä huomiota ympäristöön. ADD-oireiset henkilöt ovat yleensä myös hyvin hitaita tekemään tehtäviä ja hoitamaan muita asioita toiminnan aloittamisen, ylläpitämisen ja ohjaamisen vaikeuksista johtuen. ADHD:sta poiketen, ADD:ta esiintyy enemmän tytöillä, kuin pojilla.

Edellä mainitut ADHD ja ADD -oireet haittaavat usein toimintakykyä ja esimerkiksi opiskelu- ja työtehtävistä suoriutumista. On melko tavallista, että juuri tarkkaavaisuushäiriö ADD havaitaan oireiden luonteen vuoksi vasta peruskoulun jälkeen, kun enemmän omaa vastuuta vaativa opiskelu tai työ ei sujukaan odotusten mukaisesti. ADHD ja ADD eivät kuitenkaan tarkoita sitä, ettei oireinen henkilö pysty keskittymään lainkaan. ADHD-oireisen on vaikea keskittyä asioihin, jotka eivät kiinnosta, kun taas he saattavat keskittyä hyvinkin pitkään heitä kiinnostaviin asioihin (esim. videopelit).

Lähde:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00353
https://adhdtutuksi.fi/mika-on-adhd/ 

Aspergerin oireyhtymä

Aspergerin oireyhtymä on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita. Monille diagnosoidulle Aspergerin oireyhtymä on myös tärkeä osa heidän identitettiään: Se ei ole tauti tai sairaus, josta pitäisi "parantua." Autismikirjosta puhuttaessa käytetään sanaa "kirjo" kuvaamaan sitä monimuotoisuutta ja yksilöllistä vaihtelua, jota tällä kirjolla esiintyy. Asperger-ihmiset näkevät, kuulevat ja tuntevat ympäröivän maailman eri tavoin kuin muut. Heidän älykkyytensä on keskitasoa tai sen yläpuolella. Aspergerin oireyhtymään ei liity samalla tavoin oppimisvaikeuksia kuten autismiin. Siitä huolimatta Asperger-ihmiset saattavat tarvita erityistä tukea arkeensa. Tämä korostuu etenkin silloin, kun henkilöllä on liitännäisiä diagnooseja. Autismikirjon diagnoosit eivät yleensä näy ulospäin ja ihmisen käyttäytymistä voidaan monesti tulkita väärin. Koko autismikirjolla on havaittavissa joitain yhteisiä tunnistettavia piirteitä, mutta se miten autismi ilmenee on hyvin yksilöllistä.

Sosiaalisessa kommunikaatiossa
Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
Asperger-ihmisten on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita.Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä. Työ- ja opiskeluelämässä varsinkin varsinaisten tehtävien ulkopuolelle jäävän ”vapaa-ajan” käyttö sosiaaliseen kanssakäymiseen on haasteellista.

Sosiaalisessa mielikuvituksessa
Asperger-ihmisillä voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa.Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.
Aistien erityispiirteet

Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mielenkiinnonkohteet
Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnonkohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnonkohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnonkohteet tuotavat iloa ja onnellisuutta Asperger-hihmisen elämään.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit
Asperger-ihminen haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Hän saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä. Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Sosiaalisessa kommunikaatiossa
Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
Asperger-ihmisten on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita.Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä. Työ- ja opiskeluelämässä varsinkin varsinaisten tehtävien ulkopuolelle jäävän ”vapaa-ajan” käyttö sosiaaliseen kanssakäymiseen on haasteellista.

Sosiaalisessa mielikuvituksessa
Asperger-ihmisillä voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa.Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Aistien erityispiirteet
Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mie­len­kiin­non­koh­teet
Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnonkohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnonkohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnonkohteet tuotavat iloa ja onnellisuutta Asperger-hihmisen elämään.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit
Asperger-ihminen haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Hän saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä. Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Kaikilla autismikirjon ihmisillä ilmenee vaikeuksia

Sosiaalisessa kommunikaatiossa

Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

Asperger-ihmisten on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita.Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä. Työ- ja opiskeluelämässä varsinkin varsinaisten tehtävien ulkopuolelle jäävän ”vapaa-ajan” käyttö sosiaaliseen kanssakäymiseen on haasteellista.

Sosiaalisessa mielikuvituksessa

Asperger-ihmisillä voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa.Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Aistien erityispiirteet

Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mielenkiinnonkohteet

Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnonkohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnonkohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnonkohteet tuotavat iloa ja onnellisuutta Asperger-hihmisen elämään.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit

Asperger-ihminen haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Hän saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä.  Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Kaikilla autismikirjon ihmisillä ilmenee vaikeuksia

Sosiaalisessa kommunikaatiossa

Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

Asperger-ihmisten on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita.Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä. Työ- ja opiskeluelämässä varsinkin varsinaisten tehtävien ulkopuolelle jäävän ”vapaa-ajan” käyttö sosiaaliseen kanssakäymiseen on haasteellista.

Sosiaalisessa mielikuvituksessa

Asperger-ihmisillä voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa.Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Aistien erityispiirteet

Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mielenkiinnonkohteet

Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnonkohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnonkohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnonkohteet tuotavat iloa ja onnellisuutta Asperger-hihmisen elämään.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit

Asperger-ihminen haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Hän saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä.  Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Kaikilla autismikirjon ihmisillä ilmenee vaikeuksia

Sosiaalisessa kommunikaatiossa

Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

Asperger-ihmisten on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita.Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä. Työ- ja opiskeluelämässä varsinkin varsinaisten tehtävien ulkopuolelle jäävän ”vapaa-ajan” käyttö sosiaaliseen kanssakäymiseen on haasteellista.

Sosiaalisessa mielikuvituksessa

Asperger-ihmisillä voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa.Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Aistien erityispiirteet

Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mielenkiinnonkohteet

Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnonkohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnonkohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnonkohteet tuotavat iloa ja onnellisuutta Asperger-hihmisen elämään.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit

Asperger-ihminen haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Hän saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä.  Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Kaikilla autismikirjon ihmisillä ilmenee vaikeuksia

Sosiaalisessa kommunikaatiossa

Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

Asperger-ihmisten on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita.Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä. Työ- ja opiskeluelämässä varsinkin varsinaisten tehtävien ulkopuolelle jäävän ”vapaa-ajan” käyttö sosiaaliseen kanssakäymiseen on haasteellista.

Sosiaalisessa mielikuvituksessa

Asperger-ihmisillä voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa.Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Aistien erityispiirteet

Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mielenkiinnonkohteet

Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnonkohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnonkohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnonkohteet tuotavat iloa ja onnellisuutta Asperger-hihmisen elämään.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit

Asperger-ihminen haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Hän saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä.  Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Kaikilla autismikirjon ihmisillä ilmenee vaikeuksia

Sosiaalisessa kommunikaatiossa

Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

Asperger-ihmisten on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita.Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä. Työ- ja opiskeluelämässä varsinkin varsinaisten tehtävien ulkopuolelle jäävän ”vapaa-ajan” käyttö sosiaaliseen kanssakäymiseen on haasteellista.

Sosiaalisessa mielikuvituksessa

Asperger-ihmisillä voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa.Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Aistien erityispiirteet

Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mielenkiinnonkohteet

Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnonkohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnonkohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnonkohteet tuotavat iloa ja onnellisuutta Asperger-hihmisen elämään.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit

Asperger-ihminen haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Hän saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä.  Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Kaikilla autismikirjon ihmisillä ilmenee vaikeuksia

Sosiaalisessa kommunikaatiossa

Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

Asperger-ihmisten on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita.Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä. Työ- ja opiskeluelämässä varsinkin varsinaisten tehtävien ulkopuolelle jäävän ”vapaa-ajan” käyttö sosiaaliseen kanssakäymiseen on haasteellista.

Sosiaalisessa mielikuvituksessa

Asperger-ihmisillä voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa.Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Aistien erityispiirteet

Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mielenkiinnonkohteet

Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnonkohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnonkohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnonkohteet tuotavat iloa ja onnellisuutta Asperger-hihmisen elämään.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit

Asperger-ihminen haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Hän saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä.  Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Kaikilla autismikirjon ihmisillä ilmenee vaikeuksia

Sosiaalisessa kommunikaatiossa

Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

Asperger-ihmisten on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita.Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä. Työ- ja opiskeluelämässä varsinkin varsinaisten tehtävien ulkopuolelle jäävän ”vapaa-ajan” käyttö sosiaaliseen kanssakäymiseen on haasteellista.

Sosiaalisessa mielikuvituksessa

Asperger-ihmisillä voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa.Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Aistien erityispiirteet

Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mielenkiinnonkohteet

Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnonkohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnonkohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnonkohteet tuotavat iloa ja onnellisuutta Asperger-hihmisen elämään.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit

Asperger-ihminen haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Hän saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä.  Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Kaikilla autismikirjon ihmisillä ilmenee vaikeuksia

Sosiaalisessa kommunikaatiossa

Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

Asperger-ihmisten on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita.Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä. Työ- ja opiskeluelämässä varsinkin varsinaisten tehtävien ulkopuolelle jäävän ”vapaa-ajan” käyttö sosiaaliseen kanssakäymiseen on haasteellista.

Sosiaalisessa mielikuvituksessa

Asperger-ihmisillä voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa.Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Aistien erityispiirteet

Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mielenkiinnonkohteet

Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnonkohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnonkohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnonkohteet tuotavat iloa ja onnellisuutta Asperger-hihmisen elämään.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit

Asperger-ihminen haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Hän saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä.  Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Kaikilla autismikirjon ihmisillä ilmenee vaikeuksia

Sosiaalisessa kommunikaatiossa

Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

Asperger-ihmisten on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita.Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä. Työ- ja opiskeluelämässä varsinkin varsinaisten tehtävien ulkopuolelle jäävän ”vapaa-ajan” käyttö sosiaaliseen kanssakäymiseen on haasteellista.

Sosiaalisessa mielikuvituksessa

Asperger-ihmisillä voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa.Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Aistien erityispiirteet

Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mielenkiinnonkohteet

Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnonkohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnonkohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnonkohteet tuotavat iloa ja onnellisuutta Asperger-hihmisen elämään.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit

Asperger-ihminen haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Hän saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä.  Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Lähde:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/netissa-julma-hyokkays-greta-thunbergia-vastaan-aspergerin-oireyhtyma-lyomaaseena-ilmastoaktivistilta-vastaus-siita-tiedat-voittaneesi/7531724#gs.01lsbb
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma 

Psykopatia

Psykopatia on antisosiaalisen käyttäytymisen äärimmäinen ilmenemismuoto.Arviolta yksi prosentti yleisväestöstä ja 10–30 prosenttia rikoksista tuomituista on psykopaatteja.

Psykopatian tiedetään olevan varsin vahvasti perinnöllistä, mutta Koistinahon mukaan tähän asti ei ole tiedetty, liittyykö siihen poikkeavuutta geenien tai proteiinien ilmentymisessä hermosoluissa.

Psykopatia on viralliseen tautiluokitukseen kuulumaton luonnehäiriö, jota voidaan mitata luotettavasti. Sille ominaisia piirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä myötäelämiskyvyn, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute. Psykopaatille tyypillisiä ovat julmuus, epäsosiaaliset teot, alkoholin ja huumeiden käyttö, vastuuttomuus ja moraalittomuus. Kokonaisväestöstä noin yksi prosentti voidaan kategorisoida psykopaateiksi. Psykopatiasta kärsivää henkilöä kutsutaan psykopaatiksi.

Lapsuudessa ja nuoruudessa psykopatiaan usein liittyy eläinten kiduttamista tai pyromaniaa. Alle 18-vuotiasta ei kuitenkaan diagnosoida psykopaatiksi, sillä se voisi vaikuttaa negatiivisesti hänen kehitykseensä. Alle 18-vuotiaita joilla epäillään psykopatiaa, käytetään pehmeämpää diagnoosia käytöshäiriö (engl. conduct disorder). Impulsiivisuus selittää psykopaatin taipumusta väkivaltarikollisuuteen. Päihteiden ongelmakäyttö psykopaateilla liittyy aivojen palkitsevuusmekanismeihin, jotka ovat psykopatiasta kärsivällä erilaiset ja päihteen käytön palkitsevuus lisää todennäköisyyttä tulla päihderiippuvaiseksi.

Lääketieteessä vallitsee konsensus, että psykopatiaa ei voi hoitaa. Sen lisäksi aikuisiän psykopatiaa ei pitäisi ryhtyä hoitamaan, sillä ryhmäterapiassa psykopaatti ammentaa muista informaatiota, jota hän käyttää myöhemmin hyväkseen muille haitallisella tavalla. Hoitomotivaatio myös puuttuu, koska psykopaatti ei koe että hänessä on mitään korjattavaa. Psykopaatit ovat usein vankilassa tai muissa rikosseuraamusmenettelyissä. Naisten psykopatiaan liittyy nuorena harjoitettua prostituutiota.
 

 

”Psykopatian ja epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön suhde on asymmetrinen: vaikka suurin osa psykopaateista täyttääkin antisosiaalisen persoonallisuushäiriön kriteerit, merkittävä osuus antisosiaalisista ei ole psykopaatteja”. Psykopatiaa ja sosiopatiaa käytetään toisinaan synonyymeinä, toisinaan käsitteet erotellaan eri ilmiöiksi sen pohjalta, pidetäänkö tilaa ensisijaisesti sisäsyntyisenä (psykopatia) vai ympäristön vaikutuksesta syntyneenä (sosiopatia).

 

Tutkimuksessa löytyneet geeni-ilmentymät selittävät muun muassa psykopaattien empatiakyvyn puuttumista.
 

Psykopatiaan liittyy muun muassa suuri itsekeskeisyys, myötäelämiskyvyn ja syyllisyydentunnon puute ja impulsiivisuus. Lisäksi tyypillistä on julmuus, epäsosiaaliset teot ja alkoholin sekä huumeiden käyttö. 

Psykopatian on tiedetty olevan vahvasti perinnöllistä, mutta tähän asti on ollut epäselvää, liittyykö siihen poikkeavuutta geenien tai proteiinien ilmentymisessä hermosoluissa.

Tulosten mukaan jotkut geenit psykopaateilla näyttävät olevan todella poikkeuksellisen aktiivisia ja tuottavan epätavallisen suuren määrän aivotoimintaa sääteleviä proteiineja, tai vaihtoehtoisesti vähän proteiinia verrattuna keskivertoväestöön.

Monet näistä geeneistä on aiemmin liitetty myös autismiin. Koistinahon mukaan autismiryhmän taudit ovat kehitysbiologisia sisaruksia, joilla on samankaltaisia geenimuutoksia. Autismi on aiemmin liitetty muun muassa skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

Kelloa taaksepäin

Tutkimukseen osallistui päihderiippuvaisia psykopaattisia väkivaltarikollisia, pelkästään päihderiippuvaisia henkilöitä, ja terveitä verrokkeja.

Tutkittavista otettiin ihonäyte, jonka soluista valmistetuista kantasoluista tehtiin aivosoluja.

 

Nämä hermosolut vastasivat raskauden toisen kolmanneksen kehitysvaihetta. Toisin sanoen potilaiden osalta kelloja käännettiin taaksepäin ja katsottiin, miltä heidän aivonsa näyttivät raskauden aikana.

 

Psykopatian syntyyn voitaisiin siis ehkä vaikuttaa jo lapsuudesta alkaen, jos soluista nähtäisiin, onko henkilölle kehittymässä psykopatia.

 

Tiedetään, että pieni osa ihmisistä on vastuussa isosta osasta henkirikoksia. Aikuisen psykopatiaa on vaikeaa hoitaa, koska aikuiset psykopaatit eivät ole hoitomyönteisiä eikä kovin tehokasta hoitomuotoa ole olemassa. Sen sijaan, jos lapsuudessa voitaisiin kasvatuksellisesti tukea niitä, joilla riski psykopatiaan on, ja aloittaa mahdollinen lääkehoito, saattaisi psykopatian ehkäisy tai sen lieveneminen olla mahdollista.

Lääkehoito suunnattaisiin tutkimuksen perusteella opioidijärjestelmän poikkeavaan toimintaan.
Mahdollinen hoito voisi olla pitkävaikutteinen naltreksoni- tai buprenorfiini-injektio.

Psykopatia on vaikeahoitoinen muun muassa siksi, että psykopaatit eivät ole hoitomyönteisiä. Tämä tyyppiset lääkkeet voisivat kuitenkin auttaa, koska ne kohdistuvat juuri opioidijärjestelmään.

Erilainen järjestelmä

Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, kuinka aivojen opioidijärjestelmä voi säädellä empatiaa, eli kykyämme asettua toisen ihmisen asemaan ja eläytyä esimerkiksi toisten kärsimykseen.
Tutkijan mukaan aivojen opioidijärjestelmää tarvitaan muun muassa suojautumaan stressiltä. Sen toimintahäiriö voi estää myötätunnon ihmisen kivun ja hädän näkemisen yhteydessä.
Opioidien, eli vahvojen keskushermostoon vaikuttavien aineiden väärinkäyttö ja opioidijärjestelmän

suuri aktiivisuus johtavat euforian tunteeseen, jolloin elämä tuntuu huolettomalta.

Psykopaateilla poikkeava järjestelmä voi selittää sen, miksi he haluavat opioidijohdannaisia ja tarvitsevat julmia tekoja.

Psykopatia on antisosiaalisen käyttäytymisen äärimmäinen ilmenemismuoto. Arviolta yksi prosentti yleisväestöstä ja 10–30 prosenttia rikoksista tuomituista on psykopaatteja.

Lähde:
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/f3bb4766-1060-458f-8ddd-af1d56f80778
https://yle.fi/uutiset/3-10945004
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/ba82d316-6354-4e25-bf96-18a11f7ba6f8 

Eläkeikä

Nuoret haluaisivat leikata eläkkeitä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden nimissä. Eläkeläisten

etujärjestö tyrmää hankkeet.
Nuorten eläkeikä nousee, sillä väestöennuste näyttää synkältä. Syntyvyyden laskun uskotaan näkyvän eläkejärjestelmässä viimeistään 2050-luvulla. Vuonna 1965 syntyneen alin vanhuuseläkeikä on hieman yli 65 vuotta, 1975 syntyneen yli 66 vuotta ja vuonna 2000 syntyneen jo reilut 68 vuotta.

Jos eläkerahastojen sijoitustuotot eivät riitä eläkkeisiin, eläkemaksuja on korotettava ja ehkä eläkkeitäkin leikattava.

Mediaanieläke oli vuoden 2018 lopussa bruttona 1 459 euroa kuukaudessa. Puolet eläkkeensaajistamme sai siis eläkettä tuon summan alle. Lähes 40 prosentilla eläke jäi alle 1 250 euron kuukaudessa. Heistä kaksi kolmesta on naisia, hän kertoo.

Esimerkiksi Vihreät nuoret haluaisi leikata työeläkkeitä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden nimissä. Järjestö kertoi asiasta elokuussa 2018.

Nykypäivän eläkeläiset kantavat huolta nuoremmista sukupolvista ja antavat tutkitusti oman panoksensa heidän elämänsä parantamiseksi.

Isovanhemmuuden ketjusta täytyy pitää huolta. Rakennetaan maatamme toinen toistaan tukien ja kannustaen, ei repien ja riidellen. Pidetään yhdessä huolta siitä, että silta yli sukupolvien kantaa nyt ja tulevaisuudessa, 

Vanhuuseläkeiät eri maissa

EU-maissa 65 vuoden eläkeikä on tällä hetkellä yleinen. Espanja, Tanska, Saksa ja Ranska ovat nostamassa vanhuuseläkeiän 65:stä 67 vuoteen. Britanniassa ja Irlannissa tavoitteeksi on asetettu 68 vuoden ikä.

Yhä useammassa maassa eläkeikä on sidottu elinajanodotteen kehitykseen. Suomen lisäksi tällainen mekanismi on käytössä Hollannissa, Italiassa, Kreikassa, Kyproksella, Portugalissa, Slovakiassa, Tanskassa ja Virossa. Myös Isossa-Britanniassa eläkeikää tullaan nostamaan mekaanisten korotusten jälkeen elinajanodote huomioiden.

Eläkeiän muutokset ajoittuvat eri maissa pääosin vuosien 2020 ja 2030 välille.

Joissain maissa on käytössä eri eläkeiät miehille ja naisille. Naisten eläkeikä on tällöin miesten eläkeikää alempi. Eläkeikien nousemisen yhteydessä sukupuolien eroista kuitenkin pääsääntöisesti luovutaan naisten eläkeikien noustessa miehiä vastaaviksi.

Nykyinen vanhuuseläkeikä (2019)

Katso eri maiden eläkeiät ja päätökset eläkeiän nostamisesta tarkemmin seuraavasta vertailutaulukosta. Taulukossa on mainittu ensin työeläkeikä, jonka jälkeen kansaneläkeikä, mikäli se poikkeaa edellisestä. Taulukkoon on merkitty myös miesten ja naisten mahdolliset eri eläkeiät.

Taulukon eläkeikä tarkoittaa alinta ikää, jolloin lakisääteisen eläkkeen voi nostaa vähentämättömänä. Eläkkeen voi useimmiten ottaa maksuun myös ikärajan saavuttamisen jälkeen. Tällöin siihen tehdään yleensä lykkäyskorotus.

Useissa maissa on käytössä myös erilaisia varhaiseläkejärjestelyjä, jolloin eläke voidaan myöntää ennen yleistä vanhuuseläkeikää. Osassa maita varhaiseläke voidaan myöntää myös vähentämättömänä pitkän vakuutusajan perusteella. Nämä erityisjärjestelyt eivät ole merkitty taulukkoon. Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on käytössä joustava eläkeikä. Eläkkeen voi tällöin nostaa halutessaan ikärajojen sisällä.

Lähde:
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006221750.html
https://www.etk.fi/elakejarjestelmat/kansainvalinen-vertailu/elakeiat/