Sairaana lapsi kaipaa tavallista enemmän vanhempiensa läheisyyttä ja syliä. Lapselle voi laulaa, lukea tai kertoa satuja kun hän haluaa ja jaksaa kuunnella. Useimmat isommatkin lapset nauttivat siitä, että heille luetaan. Jos lapsi on virkeä, hän voi aivan hyvin oleilla myös jalkeilla, kunhan hänelle vain keksitään rauhallista tekemistä. Pieni lapsi voi nukkua päiväunensa ulkona, jos hän on siihen tottunut. Raitis ulkoilma voi jopa alentaa kuumetta ja aukaista tukkoista nenää. Liiallinen television katselu ei ole hyväksi, koska se voi aiheuttaa etenkin kuumeiselle lapselle päänsärkyä.
Kun lapsi
sairastuu,hänen ruokahalunsa usein heikkenee. Vanhemmat huolestuvat
helposti, kun lapsi kieltäytyy syömästä. Kuumeen aikana ei kuitenkaan
ole välttämätöntä syödä. Jos lapsi haluaa syödä, hänelle voidaan tarjota
kevyttä syötävää, kuten jogurttia, muroja tai hedelmiä. Raskaat ateriat
voivat aiheuttaa kuumeiselle vatsakipuja ja huonon olon. Syömisen
sijasta on erittäin tärkeää, että lapsi juo runsaasti. Juotavaksi
tarjotaan tuoremehuja tai muita makeutettuja mehuja. Pelkkä vesi ei
riitä, jos lapsi ei syö mitään, koska tällöin elimistön neste-ja
suolatasapaino häiriintyvät. Hiilihapollisten juomien runsasta käyttöä
tulee välttää, koska ne aiheuttavat sairastuneelle lapselle helposti
vatsavaivoja.
Lapsen nesteentarve määräytyy hänen painonsa mukaan. Yli 6kg painavan lapsen nesteentarve on aina vähintään 1 000 ml/vrk. Kuumeen aikana nesteentarve lisääntyy siten, että yksi aste suurentaa nesteentarvetta 12%. Vanhemmat voivat seurata nesteensaannin riittävyyttä tarkkailemalla lapsen yleisvointia, huulien ja suun limakalvojen kosteutta, ihon kimmoisuutta ja virtsaamistiheyttä. Lisäksi hänen huulensa käyvät kuiviksi ja halkeileviksi, limakalvot katteisiksi ja virtsaamiskerrat harvenevat. Lapsen tulisi virtsata vähintään viisi kertaa vuorokaudessa kuumeisenakin. Kun kuume on laskenut, lapsi alkaa yleensä toipua nopeasti ja ruokahalu palautuu. Toipilasaikana lapselle lapselle on hyvä tarjota vain pieniä annoksia ruoka-aikana ja tarpeen mukaan pieniä välipaloja, jotta normaali ruokarytmi saavutettaisiin mahdollisimman nopeasti.
Myös lapsen ihon hoitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota sairauden aikana. Kuumeinenkin lapsi voi käydä suihkussa tai kylvyssä. Lapsen iho kuivataan nopeasti ja peseytymisen jälkeen hänelle puetaan esimerkiksi oloasu, jottei hän kylmettyisi. Saunan lämpö on liian korkea sairaalle lapselle ja se voi entisestään nostaa kuumetta, joten saunomista tulee sairauden aikana vältää.
Jos lapsen iho tuntuu kuivalta ja karhealta, sille on hyvä laittaa peruvoidetta suihkun jälkeen.
Suun puhtaudesta tulee huolehtia myös silloin, kun lapsi ei syö mitään. Hampaiden harjaaminen ja huuhtominen virkistävät ja raikastavat lapsen oloa.
Tulehdustautien tarttumista perheenjäseniin ei yleensä voida estää sillä taudinaiheuttajat leviävät sisätiloissa kaikkialle. Sairastuminen riippuu kunkin perheenjäsenen vastustuskyvystä. Sekä taudinaiheuttajan voimakkuudesta ja tartuntaherkkyydestä. Lasta hoitavan tulee pestä kätensä mahdollisimman usein koska se vähentää tarttuvuutta jossain määrin.
Lapsella on hengitystietulehdus
Valtaosa lasten tavallisista taudeista muodostavat erilaiset infektiotaudit. Virustaudit ovat bakteeritauteja yleisempieä. Kaikkein tavallisimpia ovat lasten hengitystieinfektiot. Kaikki lapset sairastuvat infektiotauteihin. Virukset ja bakteerit ovat elimistölle vieraita, eikä lapsella ole omaa vastustuskykyä näitä vastaan. Taudin jälkeen täysin sama virus tai bakteeri ei yleensä enää kykene aiheuttamaan uutta tautia lapselle. Lapsi kehittää näin vastustuskyvyn taudinaiheuttajaa vastaan. Sairastuminen infektiotauteihin riippuu iästä. Täysiaikaista vastasyntynyttä suojaavat raskauden loppuvaiheen aikana istukan kautta sikiöön siirtyneet äidin vasta-aineet. Bakteeritulehduksiin sairastuminenonkin ensimmäisten elinkuukausien aikana harvinaista. Esimerkiksi toistuvat korvatulehdukset välikorvatulehdukset ovat tässä iässä harvinaisia. 1-3-vuotiaat lapset taas sairastavat runsaasti infektiotauteja. On yleistä ja täysin normaalia, että tämän ikäinen lapsi sairastaa 3-6 hengitystieinfektiota vuodessa. Kouluikään mennessä lapselle on kehittynyt vastustuskyky useimpia tavallisia taudinaiheuttajia vastaan, jolloin herkkyys sairastua infektiotauteihin on jo selvästi pienempi.
Rokkotaudit
Lapset sairastavat edelleen tiettyjä "lastentauteja", tosin tilanne on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana rokotusten laajentumisen myötä muuttunut. Rokkotauteja tunnetaan kuitenkin monia, ja eräiden kohdalla aiheuttaja on vasta viime vuosina saatu selville ja oireisto tullut paremmin tunnetuksi.
Vesirokko
Suomessa ei toistaiseksi ole yleistä rokotusta vesirokkoa vastaan (joskin rokotteen voi itse ostaa), ja niinpä tauti on edelleen voimissaan. Vesirokko on erittäin tarttuva, oleskelu samassa huoneessa riittää tartuntaan ja esim. perheessä tarttuminen tapahtuu yli 90 %:n todennäköisyydellä. Vesirokon itämisaika on 14-21 vrk. Lapsilla tauti alkaa yleensä ihottuman ilmaantumisella. Tyypillisesti vartaloon ilmestyy punoittavia paukamia, joista osa muuttuu nopeasti rakkuloiksi. Rakkulat samenevat, usein rikkoutuvat tai painuvat keskeltä kasaan ja arpeutuvat parin päivän kuluessa. Uusia paukamia muodostuu yleensä noin 3-4 päivän ajan. Useimmilla lapsilla esiintyy vesirokossa yleisoireita, kuten kuumetta, ruokahaluttomuutta, väsymystä ja kutinaa ihottuman puhjetessa tai jo ihottumaa edeltävänä päivänä. Vesirokko paranee itsestään, yleensä viikossa. Jos ihon kutina aiheuttaa kovaa raapimista tai unihäiriöitä, voidaan hoidoksi määrätä rauhoittavaa suun kautta otettavaa antihistamiini-liuosta. Jälkitaudit ovat erittäin harvinaisia, yleisin ongelma on rakkuloiden raapimisesta seuraava ihon tulehtuminen. Iho alkaa tällöin punoittaa ja märkiä ja hankalissa tapauksissa se tulee hoitaa lääkärin ohjeiden mukaisesti, toisinaan tarvitaan lyhyt antibioottikuuri.
Tulirokko
Tulirokko on streptokokki-bakteerin aiheuttama infektio. Se on ainoa rokkotauti, joka on bakteerin aiheuttama ja vaatii siis antibioottikuurin. Jos herää epäily tulirokosta, on aina käännyttävä lääkärin puoleen. Tulirokko tarttuu melko helposti, lähinnä pisaratartuntana lähietäisyydeltä. Sen itämisaika on vain 1-5 vrk. Tulirokon oireita ovat kuume, päänsärky, nielutulehdus (angiina), punoittava ja turpea kieli sekä ihottuma, joka on yleensä hentoa ihon punoitusta etenkin kasvoilla (ei suun ympäristössä) ja vartalolla. Se näkyy parhaiten päivänvalossa kainaloiden ympäriltä ja vatsan alaosasta. Noin viikon kuluttua taudin alusta alkaa iho hilseillä. Tulirokko on melko usein oireiltaan niin tyypillinen, että antibioottihoito voidaan aloittaa taudinkuvan perusteella. Toisinaan taudin varmistus edellyttää nielusta otettavaa näytettä ja streptokokki-bakteerin osoitusta viljelyllä tai ns. pikakokeella. Tulirokko paranee hyvin antibiooteilla, jälkitaudit ovat erittäin harvinaisia. Muut perheenjäsenet on syytä herkästi tutkia (etenkin jos tauti uusii nielutulehduksena eli angiinana).
Vauvarokko
Vauvarokko on 1/2-2 vuotiaiden virustauti, jonka aiheuttaa herpes-6-virus. Se alkaa 2-4 päivää kestävällä korkealla kuumeella, minkä aikana voi esiintyä lievää yskää ja nuhaa, löysiä ulosteita sekä silmien punoitusta. Usein paikallisoireet ovat kuitenkin vaatimattomat. Kuumeen laskiessa ilmaantuu punaläiskäinen tai - näppyläinen ihottuma, joka alkaa usein korvien seutuvilta ja leviää kasvoihin, niskaan ja vartalolle. Ihottuma vaihtelee voimakkuudeltaan ja kestoltaan muutamasta tunnista pariin päivään. Vauvarokossa kuumeen aikana lapset ovat usein ärtyisiä ja sairaanoloisia eikä taudin erottaminen muista kuumetaudeista ole helppoa. Lääkäri saattaakin tarkistaa veri- ja virtsakokeilla, että kysymyksessä ei ole jokin antibioottihoitoa vaativa sairaus. Vauvarokko paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja.
Enterorokko
Etenkin loppukesällä ja syksyllä lapsilla saattaa esiintyä kuumetautia, johon liittyy rakkuloita ja näppylöitä suussa ja iholla, etenkin käsissä ja jaloissa. Suutulehdusta voi edeltää nielukipu ja vatsavaivat. Kyseessä on enterovirusten aiheuttama rokkotauti, enterorokko, jota kutsutaan myös "käsi- ja suutaudiksi" (hand-and- mouth disease). Suun rakkulat saattavat olla aristavia, niinpä syöminen on ajoittain hankalaa. Tauti kestää yleensä alle viikon, paraneminen tapahtuu itsestään eikä jälkitauteja esiinny.
Parvorokko
Parvorokko eli ns. viidestauti on parvoviruksen aiheuttama rokko, jossa poskiin ilmaantuu voimakas punoittava ihottuma ("slapped cheek"). Sitä seuraa muutamassa päivässä yleistyneempi punoittava ihottuma, joka vähitellen muuttuu verkkomaiseksi kuvioitukseksi etenkin raajoissa. Ihottuma kestää tyypillisesti 3-7 vrk, mutta voi hävitä ja ilmaantua uudestaan viikkojenkin ajan. Lämpötilan vaihtelut, rasitus, auringonvalo ja henkiset syyt voivat pahentaa ihottumaa. Parvorokkoa potevat ovat useimmiten 5-15 vuotiaita ja hyväkuntoisia. Pienellä osalla potilaista esiintyy kuumetta, päänsärkyä ja yskää tai nuhaa. Parvorokko paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja.
Mononukleoosi
Mononukleoosi on EB-viruksen aiheuttama infektio, jossa esiintyy kuumetta, kaulan imusolmukkeiden suurentumista, nielutulehdusta, ihottumaa ja luomiturvotusta. Joskus lääkäri voi todeta maksan ja pernankin suurentuneen. Tästä taudista on aiemmin käytetty nimeä "suutelutauti", koska sen uskottiin vaivaavan vain suuteluintoista nuorisoa. Nyttemmin on opittu, että mononukleoosiin sairastuvat pienetkin lapset ja tällöin sen tunnistaminen ei ole aina helppoa. Mononukleoosissa kuumeilu kestää keskimäärin 8 päivää ja saattaa pahimmillaan vaivata kolmekin viikkoa, mikä asettaa usein potilaan ja perheen sietokyvyn koetukselle. Ongelmana on, että lääkärikin on kuumeilun suhteen voimaton, esim. antibiooteista ei ole apua. Mononukleoosi paranee itsestään, eikä jälkitauteja esiinny.
Muut rokkotaudit
Moniin muihinkin virusinfektioihin saattaa liittyä ihottumaa. Kaiken kaikkiaan yli 50 viruksen tiedetään voivan aiheuttaa kuume-ihottuma-tauteja. Kaikille niille ei toki ole omaa nimeään. Olennaista on se, että ne eivät vaadi mitään erityistä hoitoa vaan paranevat itsestään. Kiusallinen käytännön ongelma on, että jos virusinfektion alussa lapselle määrätään antibioottia esimerkiksi korvatulehduksen vuoksi ja kuurin aikana ilmaantuu alkuperäisen virusinfektion laukaisema ihottuma, se tulee helposti väärin ristityksi "penisilliiniallergiaksi", vaikka kyse onkin itse virustautiin liittyvästä ihottumasta. Monet "penisilliiniallergiset" lapset eivät todellisuudessa olekaan tälle lääkkeelle allergisia. Lääkäri useimmiten kuitenkin on määräämättä penisilliinijohdannaisia, koska täyttä varmuutta ei ole.
Flunssa
Flunssa eli ylähengitysteiden virustulehdus on ylivoimaisesti yleisin ihmisen sairaus, sen oireita ovat yskä, nuha ja kuume (usein virusperäinen keuhkoputkentulehdus). Alle 3-vuotias suomalaislapsi sairastaa keskimäärin noin kymmenen flunssaa vuodessa.
Flunssan aiheuttajaviruksia on yli parisataa, niistä tärkeimmät ovat rinovirukset eli nuhavirukset ja koronavirukset. Flunssaa eivät aiheuta "vaatteiden vähäisyys" kylmällä ilmalla tai muu kylmettyminen. Pienten lasten runsaan sairastelun syynä on runsas tartuntojen määrä ja oman puolustusjärjestelmän kehittymättömyys (useimmat virukset ovat lapselle uusia eli ei ole vielä vastustuskykyä kyseiselle virukselle). Käytännön kannalta kiusallinen tosiseikka on se, että flunssapotilas alkaa tartuttaa toisia jo ennen hänen oireidensa alkamista. Niinpä flunssatartuntoja on käytännössä vaikeata välttää, vaikka varoisikin yskiviä ja nuhaisia kanssaihmisiä. Flunssan itämisaika on yleensä muutama päivä.
Flunssa tarttuu herkästi käsien kautta eli virus kulkeutuu nenäeritteestä ensin potilaan käsiin ja sitä kautta toisen lapsen käsiin ja edelleen nenään. Flunssan leviämisen ehkäisyssä käsien pesu onkin tärkein yksittäinen toimenpide niin kotona kuin päivähoidossa. Flunssa tarttuu myös ilmateitse pisaratartuntana. Reipas niistäminen sisätiloissa aiheuttaa tartuntavaaran 2 metrin säteellä, aivastaminen vielä enemmän. Se riippuu jonkin verran aiheuttajaviruksesta. Eräät virukset häviävät nuhaeritteestä nopeasti, mutta toisia viruksia erittyy lapsen hengitysteistä vielä oireiden loputtuakin. Niinpä sanonta "vanha flunssa ei tartu" ei kaikkien virusten kohdalla pidä paikkaansa. Melko sitkeässä elää usko siitä, että "normaali" flunssa kestää 3-5 päivää. Todellisuudessa esim. rinovirusten aiheuttama flunssa kestää lapsilla keskimäärin 7-12 vrk ja aikuisilla kaksikin viikkoa.
Hengitystieinfektioon liittyvä kuume kestää aiheuttajaviruksesta riippuen 3-6 vrk. Valitettavasti pienet lapset eivät osaa niistää, ja heillä erite valuukin väärään suuntaan eli nieluun, mikä lisää yskimistä. Karstaisen nenän hoitoon hyvä lääke on keittosuolatipat tai keittosuolasumutteet. Isommille lapsille voidaan käyttää nuhatippoja ja -sumutteita. Sumutteiden käyttö on yleensä kätevintä, kuten kaikki 2-3-vuotiaiden lasten vanhemmat tietävät. Nuhatippoja ja -sumutteita tulee käyttää korkeintaan noin viikonverran, sillä ne voivat pitkäaikaisessa käytössä ärsyttää nenän limakalvoa. Ei ole näyttöä siitä, että tavallista flunssaa potevan lapsen tulisi "levätä" eli maata sängyssä, kun lapsen mieli tekee leikkiä. Lapsi saa itse määrätä tahdin. Kylmässä ulkoilmassa ei kuumeisen lapsen tule kuitenkaan rasittaa itseään. Päiväunet saa toki nukkua parvekkeella hyvin puettuna ja kaupassa saa käydä rattaissa. Vanhempien terve harkinta on tässäkin hyväksi.
Korvatulehdus
Välikorvantulehdus eli lyhyemmin korvatulehdus on yleinen pienten lasten tauti. Useimmiten korvatulehduksia sairastavat 1-3 vuotiaat ja yli 90 % tulehduksista ilmenee alle 5 vuotiailla. Välikorvantulehdus syntyy hengitystietulehduksen jälkitautina. Korvatulehdusta edeltää lähes aina limainen hengitystietulehdus (nuha ja yskä). Limakalvojen turvotus ja limaneritys ahtauttavat korvatorvea, jolloin nenänielussa asusteleville bakteereille syntyy otolliset olosuhteet korvatulehduksen aiheuttamiseksi. Välikorvantulehdus ei siis synny tartuntana lapsesta toiseen. Tutkimuksissa on todettu, että tärkein altistava tekijä korvatulehdusten esiintymiselle on lapsen päivähoitomuoto. Päiväkodeissa hengitystieinfektioita on runsaasti tarjolla ja osa niistä johtaa korvatulehdukseen. Muita vaikuttavia taustatekijöitä ovat lapsen ikä, vuodenaika ja tupakointi kotona.
Oireet
Korvatulehdusta potevilla lapsilla esiintyy usein - mutta ei aina - nuhaa ja yskää. Selvä kuume todetaan vain neljäsosalla lapsista. Osalla on myös silmän sidekalvontulehdus (silmätulehdus). Tärkeä oire on korvakipu, jota esiintyy noin 75 %:lla. Isot lapset kertovat korvan särkevän ja usein myös valittavat kuulon huonontumista. Pienillä lapsilla kiputuntemukset ilmenevät ennen kaikkea yölevottomuutena. Neljäsosassa korvatulehduksia ei korvakipua esiinny, vaan oireena on lähinnä pitkittynyt nuhaisuus ja tukkoisuus sekä yskä.
Vaikka korvakipu on tärkein korvatulehduksen oire, se ei merkitse, että kaikilla korvakipuisilla on välikorvantulehdus. Limaisuudesta aiheutuvat painemuutokset voivat myös aiheuttaa korvassa kiputuntemuksia ilman tulehdusta. Pienet lapset voivat myös kertoa korvan olevan kipeä nielutulehduksen yhteydessä. Korvalehden painamisen tai liikuttelun tai minkään muunkaan kotikonstin avulla ei korvatulehdusta voida varmuudella todeta tai poissulkea. Korvatulehduksen toteaminen edellyttää aina lääkärin suorittamaa korvalampun avulla tehtävää tutkimusta. Korvakipu alkaa usein yöllä ja tällöin on päätettävä, lähteäkö lääkäriin heti vai vasta aamulla. Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että tulehduksen menestyksekäs hoito ei edellytä välitöntä lääkäriinlähtöä yöllä, vaan käynti voidaan siirtää aamuun. Korvakipuiselle lapselle on syytä yöllä antaa kipulääkettä (=kuumelääkettä) korvakivun helpottamiseksi. Myös puuduttavat korvatipat ovat hyviä.
Välikorvantulehduksen toteaminen on yleensä helppoa: punertavan, läpinäkyvän tärykalvon takana sijaitseva välikorva on täynnä kellertävää märkää. Joskus korvalöydös on kuitenkin vähemmän selkeä, jolloin jatkomenettely riippuu kokonaistilanteesta. Esim. punertava tärykalvo ilman välikorvassa nähtävää märkää voi aiheutua itse virustulehduksesta tai olla alkavan korvatulehduksen merkki. Niinpä "punoittavaa tärykalvoa" voidaan toisinaan jäädä seuraamaan, mikäli lapsi on korvan suhteen täysin oireeton. Jos löydökseen sen sijaan liittyy korvakipua, päädytään usein hoitoon. Toisinaan välikorvassa voidaan hengitystietulehduksen yhteydessä nähdä eritettä ilman selviä tulehduksen merkkejä, jolloin hoitopäätös jälleen riippuu lapsen kokonaistilanteesta.
Korvaoireet ja korvalöydökset voivat muutaman tunninkin sisällä muuttua huomattavasti, epäselvissä tapauksissa suositellaan korvan tilan seurantaa ja korvan uusintatutkimusta, mikäli oireet jatkuvat. Märkäisen korvatulehduksen aiheuttavat potilaan nenänielusta korvaan joutuneet bakteerit. Niinpä hoidon perustan muodostaa antibioottilääkitys. Antibiootin valintaan vaikuttavat potilaan ikä, aiemmin saadut lääkitykset sekä mahdolliset lääkeallergiat. Mikäli aiheuttajabakteeri on tiedossa, lääkitys valitaan herkkyysmääritysten perusteella. Lääkärin valittavana on useita eri antibioottia, joista on tarjolla lukuisia erinimisiä valmisteita. Lääkkeiden suuresta valikoimasta huolimatta aina voi käydä niin, että kyseinen antibiootti ei tehoa sen kertaiseen tulehduksen aiheuttajaan ja joudutaan jatkolääkitykselle. Kyse ei tällöin ole "huonosta" lääkevalinnasta vaan enemmänkin sattumasta ja huonosta tuurista. Korvatulehduksen aiheuttajat vaihtelevat kerrasta toiseen ja sen vuoksi ei voida sanoa, että vain tietyt antibiootit sopivat tietyille lapsille. Toisin sanoen antibiootti, joka kuukausi aiemmin paransi korvatulehduksen hyvin, saattaa osoittautua uuden korvatulehduksen hoidossa huonoksi ja päinvastoin. Kysymys on siis aiheuttajabakteerin, ei lapsen, antibioottiherkkyydestä.
Tärykalvopisto ja märän imeminen korvasta on eräs eniten keskusteltuja ja ehkä pelätyimpiäkin hoitomuotoja. Tärykalvopistoa on nimenomaan Suomessa käytetty aiemmin runsaasti korvatulehduksen hoidossa (nykyisin varsin vähän). Tärykalvopisto on sinänsä vaaraton toimenpide, jonka avulla korvakipu saadaan hellittämään, ja jonka suorittaminen ei merkitse sitä, että lapselle täytyisi aina jatkossakin suorittaa kyseinen toimenpide. Sen avulla saadaan myös märkänäyte bakteeriviljelyä varten, jolloin tulehduksen aiheuttaja voidaan tunnistaa, tämä on erityisesti pitkittyneissä tulehduksissa tarpeen. Epäselvissä tilanteissa, kun tärykalvo on samea ja läpinäkymätön, tärykalvopisto on lisäksi ainoa keino selvittää, onko välikorvassa eritettä vai ei. Tärykalvopiston ongelma on se, että huolellinenkaan puudutus ei täysin poista toimenpiteeseen liittyvää kipua. Tavallisen korvatulehduksen hoidossa pärjätään yleensä ilman tärykalvopistoa, mutta jos lapsi on erittäin kivulias tai tulehdus on ongelmallinen, tärykalvopisto on lapsen edun mukaista.
Korvatulehduksen paraneminen on aina monivaiheinen prosessi ja kestää usein viikkoja ennenkuin korva on entisensä. Korvatulehduksilla on myös taipumus uusiutua. Näiden syiden vuoksi korvien jälkitarkistus on aina tarpeen. Korvatilanne voi mutkistua kahdella tavalla. Ensinnäkin saattaa kehittyä ns. liimakorva, jolloin välikorvaan jää pysyvästi sitkeää nestettä, mikä häiritsee tärykalvon liikettä, ja tällöin lapsen kuulo huononee. Toinen ongelma ovat toistuvat korvatulehdukset eli hengitystieinfektiot johtavat muutaman viikon välein uusiutuviin tulehduksiin. Jos lapsella on jompi kumpi ongelma, on ilmastointiputkien asettaminen korviin (korvien putkitus) usein tarpeen, ja joskus myös kitarisan poisto samalla. Liimakorvan kehityttyä nämä toimenpiteet ovat aina perusteltuja. Sen sijaan siitä, kuinka monta äkillistä korvatulehdusta lapsen annetaan sairastaa ennen leikkaushoitoa, ei ole tarkkaa sääntöä. Yleisesti katsotaan, että 4-6 tulehdusta puolen vuoden sisällä on riittävä peruste leikkaushoidolle, lisäksi pitää huomioida lapsen ikä sekä allergiat ym.
Virtsatieinfektiot
Virtsatieinfektiot ovat seurausta bakteerien pääsystä "alakautta" virtsaputkeen ja siitä edelleen ylemmäksi virtsateihin. Lasten virtsatietulehdukset edellyttävät aina huolellista antibioottihoitoa ja sen jälkeistä seurantaa.
Oireet
Isoilla lapsilla kirvely virtsatessa ja tihentynyt virtsaamistarve viittaavat tulehdukseen, mutta pienillä lapsilla oireet ovat usein epämääräisiä. Pelkkä kuume, vatsan toiminnan häiriö tai oksentelu saattavat olla virtsatieinfektion oireita. Kuumeiselta lapselta onkin usein syytä tutkia myös virtsanäyte, mikäli kuumeelle ei löydy muuta syytä. Vaippaikäisillä lapsilla virtsan muuttuminen pahanhajuiseksi saattaa viitata virtsatietulehdukseen.
Hoito
Virtsatieinfektion toteaminen edellyttää aina lääkärissäkäyntiä ja virtsakoetta, josta tutkitaan tulehdussolujen ja bakteerien määrä. Tulehdus hoidetaan aina antibiooteilla. Usein pienet lapset- etenkin ne, joilla on kuumetta- otetaan ensipäiviksi sairaalahoitoon. Tällöin voidaan käyttää tehokkaita, suonensisäisesti annettavia antibiootteja.
Joillain lapsilla osasyy tulehdukseen on virtsateiden poikkeava rakenne tai toiminta. Vaikka tällainen vika löytyy vain pieneltä osalta lapsia, tapana on jokaiselle lapselle hoidon jälkeen automaattisesti suorittaa sairaalan poliklinikalla yksinkertaiset röntgentutkimukset rakenteellisten poikkeavuuksien poissulkemiseksi. Näin tehdään sitä herkemmin, mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Virtsatieinfektioilla on kohtuullinen taipumus uusiutua. Niillä lapsilla, joilla esiintyy toistuvia infektioita, voidaan tulehduksia ehkäistä jatkuvalla pienellä antibioottilääkityksellä (estolääkitys). Tällaiset päätökset tehdään aina lastensairaalassa.
Silmätulehdus
Silmäluomien sisäpintaa ja silmän valkoista osaa peittää yhtenäinen ohut kalvo, silmän sidekalvo. Tämä voi ärtyä ja tulehtua useasta syystä, jolloin "silmä alkaa punoittaa". Todellisuudessa siis itse silmä ei ole tulehtunut, vain sen pintakalvo. Sidekalvontulehduksen tärkeimmät syyt ovat virus- ja bakteeritulehdukset, allergia ja mekaaninen ärsytys, kuten roskan joutuminen silmään. Viruksen aiheuttama silmätulehdus. Tavallisten hengitystietulehdusten yhteydessä saattaa esiintyä nuhan ja yskän lisäksi silmän sidekalvon punoitusta ja silmien vetistystä, mutta ei runsasta rähmimistä. Etenkin ns. adenovirukset aiheuttavat toisinaan nielutulehduksen ja voimakkaan silmien punoituksen. Tällainen viruksen aiheuttama silmätulehdus rauhoittuu itsestään muutamassa päivässä eikä vaadi hoitoa. Bakteerin aiheuttama silmätulehdus. Jos silmä alkaa rähmiä, on tämä merkki silmän sidekalvon bakteeritulehduksesta. Tyypillisesti silmien rähmiminen huomataan ensin aamulla lapsen herätessä, jolloin silmäkulmassa on runsaasti kellertävää eritettä ja silmiä on vaikeata avata.
Silmä ei välttämättä punoita. Bakteerin aiheuttama silmätulehdus vaatii lääkehoidon silmätipoilla tai -salvoilla, joten lääkärissäkäynti on aiheellinen. Miksi "silmätulehdus potilaan" korvat tutkitaan? Silmän sidekalvotulehduksen aiheuttavat samat bakteerit kuin korvatulehduksenkin. Useoin silmätulehdus ja korvatulehdus esiintyvätkin samanaikaisesti pienillä lapsilla. Niinpä lääkärikäynnillä korvat tutkitaan erityisen tarkasti. Jos korvasta löytyy tulehdus, aloitetaan korvatulehdus lääkityksen lisäksi antibioottikuuri, joka auttaa myös silmätulehdukseen. Joskus käy niin, että korvatulehdus seuraa silmätulehdusta muutaman päivän sisällä. Jos lapsi siis muuttuu silmätulehduksen hoidon aikana levottomaksi, on paras kääntyä lääkärin puoleen korvien tarkistamiseksi.
Vastasyntyneillä silmätulehdus (sidekalvontulehdus) on yleinen, ja synnytyssairaalasta saadaankin usein mukaan silmätippoja. Normaalisti silmät rauhoittuvat muutamassa päivässä kuten vanhemmillakin lapsilla. Joillakin imeväisillä saattaa kuitenkin esiintyä toistuvaa silmien vuotamista ja ajoittaista rähmimistä, mikä johtuu kyynelkanavien ahtaudesta. Tätä tavataan 2-5 %:lla vastasyntyneistä. Tila ei ole silmille vaarallinen ja valtaosalla se korjaantuu itsestään muutamassa kuukaudessa. Tällaisessa tapauksessa silmien rähmiminen hoidetaan toisinaan silmätipoilla ja silmävoiteilla. Lääkärissäkäynnin yhteydessä voidaan myös opetella kotihoito eli silmän sisänurkan painelu pikkusormella 4-5 kertaa päivässä ja mahdollisen rähmän pois pyyhkimistä vanutukolla. Mikäli oireilu ei helpotu voidaan ahdasta kyynelkanava aukaista nukutuksessa tehtävällä "sondeerauksella". Tämä tehdään normaalisti noin vuoden iässä.
Kaikki silmän ärsytystilat eivät liity infektioihin. Myös ulkoiset mekaaniset tekijät kuten esim. pöly saattavat aiheuttaa silmän punoitusta ja vetistämistä. Tällaisessa tilanteessa ei antibioottitippoja useinkaan tarvita. Voimakkaan ärsytyksen ja kutinan yhteydessä voidaan lyhytaikaisesti käyttää sidekalvon verisuonia supistavia ja kutinaa vähentäviä tippoja.
Silmän sidekalvontulehdus on yksi allergian muoto. Se voi esiintyä yksittäisenä ongelmana tai liittyä allergiseen nuhaan. Siitepölyaikaan kutiava ja punoittava silmä kannattaa hoitaa allergialääkkeillä, joita on sekä silmätippoina että suun kautta otettavina valmisteina (antihistamiinit).
Silloin tällöin silmäluomen reunaan ilmaantuu pieni paise, joka on seurausta silmäluomen rauhasen tukkeutumisesta ja tulehtumisesta. Tällainen näärännäppy rauhoittuu usein itsestään, mutta jos näin ei käy, on syytä hakeutua lääkäriin. Näärännäpyn hoidoksi käytetään antibioottitippoja ja -voidetta. Harvoin näärännäppy kasvaa niin kookkaaksi, että se joudutaan avaamaan, kuten muut paiseet.
Lähde:
http://www.lastenlaakari.com/
Lapsen aika-kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti