Kouluikä

Esiopetuksessa määrittää sama laki(perusopetuslaki) kuin perusopetusta ja siksi esiopetus on käsitelty kouluiän yhteydessä. Lisäksi tekstissä korostetaan esiopetuksen ja perusopetuksen välisen nivelvaiheen tärkeyttä nimenomaan koululaiseksi kasvamisessa.

Kouluiäksi eli oppivelvollisuusiäksi sanotaan sitä ikäkautta, jolloin käydään peruskoulua. Suomessa kouluikäisinä pidetään 7–16-vuotiaita, mutta monissa muissa maissa lapset aloittavat koulun jo alle 5-vuotiaina. Ranskassa, Portugalissa, Espanjassa ja Georgiassa kouluun mennään ja kouluikä alkaa jo 4–5-vuotiaina.

Kouluiässä lapsen aivot kehittyvät ja myös ymmärrys, taidot, motoriikka ja luovuus kehittyvät. Tärkeitä koulussa opittavia taitoja ovat mm. lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen. Kouluiässä myös lapsi voi olla kapinoivampi ja väkivaltaisempi. Kouluiässä myös lapsen keskittymiskyky kasvaa.

Yleisesti kouluiän lopulle tai keskivaiheille osuu kasvupyrähdys, jolloin lapsi kasvaa noin 6–15 cm. Luut lapsella vahvistuvat, pitenevät ja tarvitsevat enemmän kalsiumia. Energia purkautuu joskus varhaisessa kouluiässä villiintymisenä ja yli-innokkaana touhuamisena. Lapsi yleensä syö enemmän ja tarvitsee enemmän ravintoa kuin aikaisemmassa lapsuudessa.
Koululaiset ovat 6-10 vuotiaita. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna kun lapsi täyttää 7 vuotta ka kestää tavallisesti yhdeksän vuotta.
Tässä vaiheessa lapsi kasvaa paljon, myös kognitiivisia ja sosiaalisia muutoksia tapahtuu paljon. Lapsi on utelias ja kokeilunhaluinen, innokas oppimaan ja ahkeroimaan.
Lähihoitaja ohjaa koulussa lapsia koulunkäynnin ohjaajana ja avustajana. Erityistyhmissä joissa on myös hoitoa tarvitsevia lapsia, lähihoitaja huolehtii lapsen perushoidosta ja lääkehoidosta.
Lapsen ajattelussa tapahtuu muutos noi 6-7 vuotiaana. Hänen päättelynsä ei enää ohjaudu välittömistä havainnoista niin kuin aikaisemmin. Hän alkaa ajatella sisäiten representaatioiden(mielen sisältö, joka edustaa mielen ulkopuolista todellisuutta) varassa ja yhdistelee niitä monin eritavoin.
Tässä kehitysvaiheessa lapsi pystyy päättelemään loogisesti kun on kysymys havaittavissa olevista kohteista. Sarjojen muodostaminen tarkoittaa esineiden järjestämistä jonkin ominaisuuden mukaan(esim. koon tai värin mukaan) siten että muodostuu jatkumo.
Vasta n. 6-vuotias osaa järjestää sarjan esineitä, joita on useampia kuin kolme tai neljä ja säilyttää johdonmukaisen järjestelyperusteen.
Luokittelukykyään kouluikäinen lapsi harjoittaa keräilyharrastuksessaan joka kiinnostaa monia tämän ikäisiä. Päättelytehtävät alkavat myös kiinnostaa lasta. Lapset esittävät toisilleen kysymyksiä: "Jos jollakin on hattu ja se pitää sitä aina päässä koko elämänsä ajan, niin onko sillä nyt hattu. jos se elää nyt?" "Jos Kalle on suurempi kuin Matti ja Matti on suurempi kuin Risto, niin kumpi silloin on suurempi, Kalle vai Risto?"

Ennen konkreettisten operaatioiden vaihetta lapsen omaksumat käsitteet jäsentyvät sen perusteella, mitkä seikat kuuluvat toiminnallisesti yhteen tai minkä kesken on olemassa jokin helposti havaittava samanlaisuus. Jos lapselle antaa kuvia, joissa on lintu, kissa ja koira. Ja tehtäväksi ryhmitellä samanlaiset yhteen, hänen mielestään saattavat lintu ja kissa kuulua yhteen, kossa "kisa syö lintuja".
Konkreettisten operaatioiden vaiheessa olevalla koululaisella eläimiä kuvaavat käsitteet ovat rakentuneet hierarkioiksi ja lapsi luokittelee yhteen kissan ja koiran joko kotieläiminä tai nisäkkäinä.
Kun ajattelussa siirrytään seuraavalle tasolle eli formaattisten operaatioiden vaiheeseen, tulee mahdolliseksi ajatella abstraktisti ja pohtia myös omaa ajatteluaan. Tämän siirtymisen tapahtumisaika on yksilöllinen niin kuin muidenkin vaiheiden kanssa. Nopeimmin kehittyvät lapset saavuttavat tämän tason 10-vuotiaina. Pääosa ikäluokasta ei saavuta tätä tasoa peruskoulun aikana.
Kouluikäisellä sanavaraston ja lauseenmuodostuksen tulisi olla niin kehittynyttä, että ajattelu-ja päättelytehtävät onnistuvat. Kouluikäiselle puhutun kielen kielen lisäksi tärkeäksi tulee kirjoitettu kieli: lukeminen ja kirjoittaminen. Samanikäisten ryhmässä eli vertaisryhmässä tarvitaan tehokasta viestintää ja oikeanlaisen kielimuodon esimerkiksi slangin osaamista. Vieraan kielen oppimiseen on useiden tutkimusten mukaan otollinen aika kouluiän alussa. Kyky ymäärtää kieltä kehittyy nopeammin kuin aktiivinen sanavarasto. Kielen opettelun vaijeissa on tyypillistä käyttää opittuja sanoja sellaisissa yhteyksissä, mihin ne eivät sovi.
Koulukaksikielisyys tarkoittaa sitä, että oman äidinkielen oppimisen jälkeen opitaan esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa käyttämään muuta kieltä. Maahanmuuttajat ovat usein tilanteessa jossa lapsen on pakko tulla kaksikieliseksi. Myös viittomakieltä pidetään kaksikielisenä: kuuron tai kuulovammaisen on opittava viittomakielen lisäksi suomen kieli.

 Psykosiaalisen kehityksen aikan lapsen elämänpiiri laajenee. Hän liikkuu laajemmalla alueella ja kykenee olemaan erossa perheestään. N. 8-9 vuotiaalle lapselle kaverisuhteen muodostaminen on tärkeää.
Ryhmän sääntöjen oppiminen on tärkeää, samoin pettymysten sietokyky. Alakoululaiset leikkivät mielellään tyttö-ja poikaporukoissa. Mutta yhteistoimintakin sujuu. Oppilaana lapsi vielä ihailee koulun aikuisia ja tässä iässä onkin helppo antaa kaikenlaista valistusta, koska lapsi uskoo ja luottaa aikuisen sanomiseen.
Tunteiden käsittely, itsetunnon kehittyminen ja oman koulumenestyksen arvostaminen ovat asioita, joita koululaisen on hyvä opetella tutussa turvallisessa ryhmässä.

Kouluvalmiudella voidaan tarkoittaa joko lapsen valmiutta aloittaa koulunkäynti tai  koulun valmiutta ottaa vastaan eri kehitysvaiheissa olevia ja eri kulttuureista tulevia lapsia ja mahdollisuutta tukea heidän oppimistaan. Koulun aloittamisen ajankohdasta päätettäessä asiaa tarkastellaan tulevan oppilaan valmiuksien kannalta.

Osa-alueet:

• Somaattinen ja motorinen valmius tarkoittaa lapsen elimistön kestävyyttä jaksaa koulumatka ja koulupäivän aiheuttama rasitus ilman päivälepoa. Lapsen tulee kyetä istua paikoillaan noin puolen tunnin jakso kerrallaan. Jotta hän kykenisi keskittymään ja seuraamaan opetusta. Käden ja silmän koordinaation on oltava sillä tasolla, että lukeminen ja kirjoittaminen mahdollistuvat. Lapsen tulee kyetä huolehtimaan itsenäisesti pukeutumisesta, ruokailusta ja WC-käynneistä.
• Älyllinen ja emotionaalinen valmius tarkoittaa älylliseltä puolelta lapsen kykyä luokitella esineitä, yhdistellä asioita ja suorittaa peruslaskutoimituksia. Lapsen tekemät havainnoinnit ovat pysyvämpiä ja vakiintuneempia kuin leikki-iässä. Lapsella on syyn ja seurauksen yhteyden tajua. Keskittymiskyky ja muisti ovat riittävän kehittyneitä. Lapsella tulee olla riittävän kattava sanavarasto, kyky ymmärtää puhetta, taitoa kertoa kuvasta ja taitoa keskustella. Emotionaalinen valmius on kykyä irrottautua kodista tai hoitopaikasta koulun vaatimaksi ajaksi. Samoin lapsen tulisi kyetä kohtamaan pettymyksiä menettämättä itsehillintäänsä. Myös minäkeskeisyyden pitäisi alkaa vähetä niin, että lapsi kykenee ottamaan toisia huomioon.
• Sosiaalinen valmius tarkoittaa, että lapsi osaa yleisesti hyväksyttäviä käytösmalleja, kykenee toimimaan ryhmässä, odottamaan vuoroaan ja kykenee jakamaan aikuisen huomion muiden lasten kanssa.

Nykyisin kouluvalmiuden ongelmat eivät ole niinkään kognitiivisia vaan tunne-elämän, oman toiminnan ohjaukseen ja itsesäätelyyn liittyviä.

Esiopetuksessa ja alkuopetuksessa lapsi oppii koululaiseksi. Lapsen käsitys itsestä oppijana kehittyy esiopetusvuoden ja alkuopetuksen aikana. Tällöin toimintaa ohjaava puhe vakiintuu ja lapsi on tietoinen ajattelustaan ja oppimisestaan. Hän kykenee ilmasemaan esimerkiksi tuen tarpeen. Lapsi oppii helposti ulkoa. Tätä opetusmuotoa kannattaakin suosia, koska se edesauttaa aivojen kehittymistä. Muistaminen onkin tämän iän vahvuus ja lapsi oppii helposti erilaisia muistisääntöjä ja-strategioita. Asioiden syvällisempi ymmärtäminen ja pohdinta ovat vasta aluillaan. Akateemisten taitojen lisäksi koulussa opitaan ihmisenä olemisen taitoja. Koulussa lasta kannustetaan ilmaisussa ja sosiaalisessa aktiivisuidessa.

Lapsen oppimista ja itseluottamusta vahvistavat selkeät ja realistinen palaute. Tässä iässä lapsi on haavoittuvainen ja kuuntelee tarkkaan kaikki häntä koskevat viestit ja palautteet.  Lapsi tulisi nähdä ainutkertaisena yksilönä ja kilpailu sekä vertailu tulisi olla kohtuullista.

Esiopetus ja sen järjestäminen

Esiopetus on varhaiskasvatuskäsitteen alle kuuluva, vuoden ennen oppivelvollisuutta alkava, lapsen kasvun ja oppimispolun osa. Esiopetusta määrittää perusopetuslaki ja opetushallituksen laatima esiopetuksen opetussuunnitelma. Näiden määräysten pohjalta perusopetus on perheille velvoittava (01.08.2015 alkaen) ja kunnan tulee toteuttaa esiopetusta vähintään 700 tuntia vuodessa.
Esiopetus on perheille maksutonta ja vanhempien velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi osallistuu esiopetukseen (kuten oppivelvollisuuskin).
Esiopetuksen toiminta-aika on tavallisesti 4/h päivässä ja se ajoittuu noin 08:30-13:00.
Kunnissa on erilaisia hallinnollisia ratkaisuja siitä, onko esiopetus varhaiskasvatuksen vai perusopetuksen hallinnoimaa. Tämä voi käytännössä näkyä muun muassa siinä, toimiiko esiopetuksen henkilökunnan esimiehenä rehtori vai päiväkodinjohtaja. Riippumatta esiopetuksen hallinnointitavasta, esiopetuksen ryhmät voivat toimia joko päiväkotien yhteydessä tai koulun tiloissa.

Esiopetusikäiset lapset ja heidän perheensä ovat oikeutettuja päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen. Tällöin puhutaan esiopetuksesta täydentävästä päivähoidosta. Joka on perheille maksullista ja tavallisimmin järjestetään esiopetuksen kanssa samassa tiloissa. Näin lapsella on mahdollisuus tulla esiopetusryhmään jo aamulla kun vanhemmat lähtevät töihin. Vastaavasti vanhemmat voivat hakea lapsen työn päätyttyä. Esiopetusikäiselle lapselle on tärkeää että vanhemmat ja esiopetuksen sekä varhaiskasvatuksen henkilöstö voivat lähes päivittäin vaihtaa kuulumisia. Toki esiopetuksessa tarjotaan lapselle lisääntyvissä määrin tilaiuuksia itse välittää tietoa esimerkiksi tulevista tapahtumista. Nämä voivat toimia esiopetuksessa niin sanottuina kotitehtävinä.

Kasvu, kehitys ja oppiminen esiopetuksessa

Esiopetuksessa toiminnan kannalta keskeinen opetusta ohjaava normi on Opetusjallituksen määräämät esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Perusteiden pohjalta kunnassa laaditaan paikallinen opetussuunnitelma. Tällä hetkellä voimassa olevat perusteet ovat vuodelta 2011 ja uudet astuvat voimaan 01.08.2016.

Esiopetuksessa hyödynnetään varhaiskasvatuksen pedagokiikkaa ja opetus on kokonaan eheytettyä. Tällöin voidaan puhua myös kokonaisopetuksesta, jossa eri tiedonalojen tavoitteet ja sisällöt ovat mukana kaikessa esiopetuksen toiminnassa. Kok esiopetusaika tukee kasvatustavoitteiden ja -sisältöjen toteutumista. Näin myös päivittäin toistuvat tilanteet kuten ruokailut ovat oppimistilanteita (kuten varhaiskasvatuksessakin).

Vuoteen 2015 saakka on käytetty esiopetuksen oppiaineista (esimerkiksi kieli ja vuorovaikutus, etiikka ja karsomus, ympäristö-ja luonnontieto) termiä sisältöalue. Opetussuunnitelmauudistuksen myötä (uudet suunnitelmat voimaan 01.08.2016) sisältöalueet muuttuvat oppimiskokonaisuuksiksi, jotka tukevat vahvemmin kokonaisopetuksen toteutumista. Esiopetuksessa oppimisen perusta on lapsen toimiminen pääosin tutussa ympäristössä omien kiinnostuksen kohteidensa parissa. Eri tiedon-, taiteen-ja taidonalojen näkökulmien avulla lapsi oppii ymmärtämään ympäröivää maailmaa yhä enemmän ja oppii myös itsestään oppijana. Opetus muotoutuu kokonaisuuksista, jotka liittyvät toisaalta lapsen elämänpiiriin ja toisaalta lapsen maailmankuvaa laajentaviin ja jäsentäviin sisältöihin. Käytännössä sisältöalueiden tietoaines jäsennetään lapselle merkityksellisten teemojen ympärille. Lapset voivat osallistua teemojen valintaan ja projektien suunnitteluun.

Eheytetyt kokonaisuudet ja oppimisprosessi ovat tärkeämpiä kuin yksittäiset asiat. Lasten omakohtaisia ja esiopetuksessa yhdessä saatuja kokemuksia sekä tietoa käsitellään vuorovaikutuksessa toisten lasten ja aikuisten kanssa. Taito kysyä, etsiä, arvioida ja soveltaa tietoa ovat oleellisia.

Alkuopetus, alakoulu ja yläkoulu

Perusopetus jäsentyy vuosiluokkien 1-2, 3-6 sekä 7-9 muodostamiin jaksoihin (valtioneuvoston asetus). Tavallisesti vuosiluokkien 1-6 kohdalla puhutaan alakouluista vastaavasti vuosiluokkien 7-9 kohdalla yläkouluista. Vuosiluokkajaksoista huolimatta opetuksen tulisi muodostaa eheä kokonaisuus ja kasvatuksen jatkua johdonmukaisesti vuosiluokalta toiseen. Lisäksi esiopetuksen kanssa tehtävä yhteistyö vahvistaa koulutyön pitkäjänteisyyttä.
Alkuopetukseksi kutsutaan ensimmäisen ja toisen vuosiluokan opetusta. Se eroaa muusta perusopetuksen opetuksesta mm. siinä, että näillä vuosiluokilla opetus on laajimmin eheytettyä. Tämä voi toteutua niin, että tietyn teeman kautta opiskellaan eri tiedonalojen sisältöjä. Opetussuunnitelman perusteiden uudistuminen ohjaa rakentamaan opetusta useimmin oppimiskokonaisuuksiksi. Oppimiskokonaisuudet ovat opiskelujaksoja, jotka perustuvat oppiaineiden yhteistyöhön ja siten eheyttävät opetusta.

Koulussa opettajina työskentelevät luokan-, aineen-ja erityisopettajat. Luokanopettajat toimivatpääsääntöisesti vuosiluokilla 1-6 ja aineenopettajat vuosiluokilla 7-9. Erityisopettajilla voi olla omia opetusryhmiä tai he voivat toimia koko koulun (tai useamman koulun) laaja-alaisina erityisopettajina.Kunnissa on erilaisia ratkaisuja siitä, mitkä toimivat samassa mitkä vuosiluokat toimivat samassa koulurakennuksessa. Tästä ovat esimerkkinä niin sanotut yhtenäiskoulut, joissa perusopetuksen kaikki luokka-asteet toimivat samassa koulurakennuksessa tai hallinnollisesti saman rehtorin alaisuudessa. Kunta huolehtii yhteistyöstä riippumatta siitä, toimivatko esiopetus ja perusopetus tai perusopetuksen eri luokka-asteet hallinnollisesti eri yksiköissä tai eri rakennuksissa. Yhteistyötä tehdään mahdollisuuksien mukaan myös seuraavan koulutusvaiheen oppilaitoksen kanssa.

Nykyinen (ja tuleva) perusopetuksen opetussuunnitelma tähtää siihen, että lapsen lähikoulu on valmis ottamaan erilaisin taidoin ja valmiuksin kouluun tulevat oppilaat. Lasten koulun aloitusta valmistellaan esiopetuksen välittämien tietojen pohjalta. Koulunaloitusvaiheeseen liittyvät tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä enemmän esiopetuksen ja perusopetuksen välillä on yhteistyötä, sitä parempia ovat oppimistulokset ensimmäisen luokan keväällä. Lisäksi koululaisen roolin omaksuminen on helpointa niille oppilaille, joilla on kosketus koulumaailmaan jo esiopetusvuoden aikana.

Aamu-ja iltapäivätoiminta

Perusopetuslain mukainen koululaisten aamu-ja iltapäivätoiminta on tarkoitettu 1. ja 2. vuosiluokan oppilaille sekä muiden vuosiluokkien erityisopetukseen otetuille tai siirretyille oppilaille. Koululaisten aamu-ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on:

• tukea kodin ja koulun kasvatustyötä
• tukea lapsen tunne-elämän kehitystä ja eettistä kasvua
• edistäälasten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa
• ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja lisätä osallisuutta
• tarjota lapsille monipuoliset mahdollisuudet osallistua ohjattuun ja virkistävään toimintaan
• mahdollistaa lepo rauhallisessa ympäristössä ammattitaitoisen ja tehtävään soveltuvan henkilön valvonnassa

Kunta voi järjestää aamu-ja iltapäivätoimintaa itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Se voi hankkia palvelut myös esimerkiksi järjestöiltä tai yhteisöiltä. Toimintaa tulee tarjota joko 570 tai 760 tuntia koulun työvuoden aikana. Päivittäinen toiminta kestää kullakin lapsella keskimäärin 3 tai 4 tuntia. Toiminnasta voidaan periä kohtuullisia asiakasmaksuja(60-90€/kk) ja järjestämisaika on arkipäivisin pääsääntöisesti 07:00-17:00. Huoltajat voivat hakea lapsensa aamu-ja iltapäivätoimintaan. Toimintaan osallistuminen pohjautuu huoltajan kanssa tehtävään sopimukseen. Toiminnan suunnittelussa painotetaan mm. yhteistyötä kotien ja koulujn, eri hallintokuntiensekä toiminnan järjestäjien kanssa. Lapsen aamu-ja iltapäivätoimintaa voi olla myös koulun kerhotoiminta tai taiteen perusopetus.

Lähde:
Suvikas, A., Laurell, L.&Eskola, P. 2015. Elämän kulku. Keuruu: Otavan kirjapainos Oy.
Hoito: Lähihoitaja kasvua tukemassa kirja
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kouluik%C3%A4
https://yle.fi/uutiset/3-10328568