Borrelioosi eli Lymen tauti on puutiaisten eli kansanomaisesti punkkien levittämä taudinkuvaltaan vaihteleva infektiosairaus, jonka aiheuttaa Borrelia-spirobakteeri. Näistä bakteerista yleisesti tunnetuin on Borrelia-burdgorferi. Borreliabakteereihin kuuluu 52 tunnettua lajia, joista 21 levittää borrelioosia.
Jos bakteeria kantava puutiainen saa olla ihoon pureutuneena yli vuorokauden, bakteeri siirtyy ihmiseen kahden kolmanneksen todennäköisyydellä. Tartunnan saaneista 50−80 % saa oireita, hoitamattomassa borrelioosissa 10−50 % saa myöhäisoireita kuukausien päästä.
Arvioidaan, että Suomessa keskimäärin 2−6 prosenttia puutiaisen puremista aiheuttaa borrelioosi-infektion. Borrelian ilmeneminen vaihtelee alueittain suuresti. Mikäli puutiainen kantaa borreliabakteeria, keskimäärin joka kymmenes ihminen saa tartunnan. Purema jää helposti huomaamatta, sillä se on kivuton ja puutiainen voi irrota huomaamatta. Puutiaisen sylki sisältää puuduttavia aineita, minkä lisäksi se erittää puremakohtaan verisuonia laajentavia sekä veren hyytymistä hidastavia aineita. Puutiaisen sylki sisältää immuunijärjestelmää hämääviä ja vastustuskykyä heikentäviä aineita, joiden takia ihmisen immuunijärjestelmän vastaisku jää vain osittaiseksi. Borreliabakteeri osaa lakata tuottamasta sellaisia pintaproteiineja, joihin ihmisen immuunijärjestelmä reagoi. Borreliabakteerit myös manipuloivat valkosoluja tuottamaan interleukiini 10:a (IL-10), joka ehkäisee ja vaimentaa tulehdustilaa. Tämän lisäksi ne voivat piiloutua immuunijärjestelmältä soluväliaineeseen, ja myös piilossa ollessaan ne tuottavat ihmisen hermostoa vahingoittavia myrkkyjä.
Useimmat tartunnat tulevat 0,5 millimetrin nymfeiltä, joita on vaikeampi huomata kuin 2−3 millimetrisiä aikuisia. Tauti voi tarttua myös nymfiäkin pienemmän toukkavaiheen välityksellä.
Kerran sairastettu borrelioosi ei anna suojaa uudelta infektiolta.
Borrelioosia on eniten Ahvenanmaalla, viime vuosina vuosittain yli 1 200 tapausta 100 000 asukasta kohden, eteläisessä rannikko-Suomessa ilmaantuvuus on ollut 10–60 ja Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa 0–5 tapausta 100 000 asukasta kohden. Ahvenanmaalla väestöstä noin 30 prosentilla on borrelian vasta-aineita ilman oireita, mutta he ovat silti terveitä.
Puutiaisten on arvioitu kuuluvan pohjoisilla leveysasteilla ilmastonmuutoksesta hyötyviin eläimiin, joka selittäisi niiden laajentunutta levinneisyyttä ja tätä kautta borreliainfektioiden määrän kasvua.
Kirjailija Aleksis Kiven, joka kuoli vuonna 1872 vain 38-vuotiaana, on epäilty kuolleen borrelioosiin.
Virheelliset diagnoosit
Koska bakteerin diagnostiikka on puutteellista ja sen aiheuttamia oireita ei aina tunnisteta oikein, sitä hoidetaan erheellisesti muun muassa MS-tautina, Alzheimerin tautina, ALS-tautina tai Parkinsonin tautina.
Muut levittäjät kuin puutiainen
Borreliabakteeri voi lisäksi mahdollisesti levitä paitsi puutiaisten, myös sääskien ja lintukirppujen puremista. Myös hirvikärpäset voivat levittää tautia.
Voi kestää useita tunteja ennen kuin puutiaisen suolistossa oleva tartunnanaiheuttaja siirtyy ihmiseen. Tavallisin tartunnasta kertova oire on myöhemmin pureman ympärille ilmaantuva rengasmaisesti tai tasavärisenä laajeneva punoittava ihonmuutos, jota kutsutaan vaeltavaksi punoitukseksi (erythema migrans, EM). Puutiaiset suosivat ihon taive- ja karvoitusalueita, lapsilla myös hiuspohjaa. Punoitus ilmaantuu noin viikon kuluessa puremasta ja voi levitä muutamassa päivässä hyvin laajalle mutta häviää lopulta itsestään. Muodoltaan punoitusalue voi olla varsinkin taivekohdissa soikea tai epäsymmetrinen. Punoitus saattaa olla myös niin hailakkaa, että sitä tuskin huomaa. Vain noin puolet puutiaisten levittämään borrelioosiin sairastuneista havaitsee itsellään ihomuutoksen. Joissain tapauksissa läiskiä on useita. Huomattavasti harvinaisempi varhaisvaiheen iho-oire on borrelia lymfosytooma, joka on sinertävä, aristamaton, sileäpintainen ja pehmeä kyhmy. Se esiintyy tavallisimmin korvalehdessä, kivespussissa tai nännin alueella. Viikon parin kuluessa voi alkaa ilmaantua esimerkiksi flunssan kaltaisia oireita ja vaeltavia nivelkipuja, ellei lääkehoitoa ole aloitettu heti.
Myös paikkaa vaihtelevat nivel- ja lihaskivut ovat tyypillisiä taudin leviämisvaiheelle. Raajoissa tai vartalolla voi tuntua repiviä, polttavia kipuja ja iholla tunnottomuutta tai lisääntynyttä tuntoherkkyyttä, jotka voivat viitata borrelioosin aiheuttamaan meningoradikuliittiin (Banwhartin-oireyhtymä). Kivut voivat olla erityisen voimakkaita yöllä.
Lisäksi kroonistunut borrelioosi voi aiheuttaa niveltulehduksia, väsymystä ja pitkäaikaisia surkastuttavia ihotulehduksia. Sydänoireisiin voi kuulua alle 10 prosentilla sydäntulehdus eli kardiitti ja eteiskammiojohtumisen häiriö. Silmän sidekalvontulehdus eli konjnktiviitti tai silmän sisäosien tulehdus eli uveiitti ovat mahdollisia mutta harvinaisia.
Borreliabakteeri on läheistä sukua kuppabakteerille, minkä vuoksi borrelioosin ja kupan oireissa ja taudinkuvissa voi olla yhteisiä piirteitä, varsinkin taudin edettyä myöhäiseen vaiheeseen.
Borrelioosiin ei ole rokotetta. Yhdysvalloissa oli aiemmin LYMErix-niminen rokote sikäläistä tautikantaa vastaan, mutta rokote vedettiin markkinoilta vuonna 2002 sivuvaikutusten takia. Useita rokotustutkimuksia on käynnissä, mutta uuden rokotteen käyttöön saamista joudutaan odottelemaan vielä vuosia. Ainakin yksi rokote on antanut hyvän vasteen kliinisissä teisteissä ja suomalaisen asiantuntijan mukaan seuranta vaatii useita vuosia.
Punkkialueilla oleskeltaessa on syytä päivittäin tehdä kaikille perheenjäsenille, kotieläimet mukaan lukien, punkkitarkastus.
Borrelioosia voi ehkäistä käyttämällä pitkien housujen ja kumisaappaiden tai lahkeiden päälle vedettyjen sukkien yhdistelmää kasvillisuuden peittämillä alueilla liikuttaessa. Liukaspintaiset vaatteet vähentävät lisäksi puutiaisten tarttumista vaatteisiin, joita pitkin ne voivat edetä iholle. Esimerkiksi metsästäjät ovat käyttäneet jo pitkään sukkahousuja puutiaissuojana maissa, joissa on paljon borreliaa kantavia puutiaisia. Vaaleat vaatteet helpottavat niillä mahdollisesti liikkuvien puutiaisten havaitsemista. Lemmikkejä ei pitäisi ottaa sänkyyn nukkumaan, koska puutiainen saattaa siirtyä lemmikistä ihmiseen.
Suomessa myydään myös puutiaisten karkoittamiseen tarkoitettuja aineita, joita käytettäessä on huomioitava, että niiden antama suojavaikutus ei ole täydellinen eikä kestä koko päivää.
Oireet
Suurin osa punkin puremista on ongelmattomia. Lyhytaikainen, muutaman tunnin kestävä punkin kiinnittyminen ihoon aiheuttaa tuskin bakteeritartuntaa, mutta punkki on syytä havaita ja poistaa nopeasti alle vuorokaudessa. Jos puremasta tarttuu ihmiseen Borrelia-bakteeri, se aiheuttaa noin 50 prosentilla tartunnan saaneista ihottuman lähellä puremakohtaa. Ihottuma leviää puremakohdasta rengasmaisesti ulospäin. Se häviää muutamassa viikossa. Alkuvaiheessa voi joskus olla flunssan kaltaisia oireita, kuumetta, väsymystä ja lihaskipuja.
Taudin kulku
Jos bakteeri-infektiota ei hoideta antibiooteilla, se voi aiheuttaa myöhäisoireita. Niitä tulee viikkojen, kuukausien tai jopa vuoden kuluttua. Tavallisimpia ovat tuki- ja liikuntaelimistön oireet kuten lihaskivut ja arkuudet sekä yhden tai muutaman nivelen turvotus. Pitkittyessään lihaskivut muistuttavat vaikeaa fibromyalgiaa. Lähes yhtä yleisiä ovat hermoston oireet kuten kasvohermon tai muun hermon halvaus, aivokalvon tulehdus ja hermoperäiset kiputilat. Borrelia voi myös aiheuttaa kroonista ihottumaa, erilaisia silmätulehduksia ja sydänlihaksen tulehdusta.
Borrelioosin ehkäisy
Tärkeintä on välttää puutiaisen puremia pitämällä pitkässä, kosteassa ruohossa kumisaappaita ja pitkiä housuja. Jos puutiaisen pureman saaminen on ollut mahdollista, pitää koko iho tarkistaa illalla. Lapsilta on tutkittava myös päänahka.
Hyönteiskarkotteina käytettävät dietyylitoluamidi (DEET), ikaridiini ja IR3535 sekä vaatteiden permetriinikäsittely antavat lisäsuojaa puutiaisilta Rokotetta borreliaan on yritetty kehittää jo vuosia, mutta toimivaa rokotetta ei ole vielä kaupan. Puutiaisaivokuumerokote ei suojaa borreliatartunnalta.
Koira ja kissa voivat tuoda puutiaisen ihmiseen. Tämä on kuitenkin harvinainen syy borrelioosiin. Koiriin puutiaiset tarttuvat useimmin pään, niskan, kaulan ja rinnan alueelle, mikä on vihje lemmikkien punkkitarkastuksen tekijälle.
Lähde:
https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/borrelioosi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Borrelioosi
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00063
Tartunta ja bakteeri
Jos bakteeria kantava puutiainen saa olla ihoon pureutuneena yli vuorokauden, bakteeri siirtyy ihmiseen kahden kolmanneksen todennäköisyydellä. Tartunnan saaneista 50−80 % saa oireita, hoitamattomassa borrelioosissa 10−50 % saa myöhäisoireita kuukausien päästä.Arvioidaan, että Suomessa keskimäärin 2−6 prosenttia puutiaisen puremista aiheuttaa borrelioosi-infektion. Borrelian ilmeneminen vaihtelee alueittain suuresti. Mikäli puutiainen kantaa borreliabakteeria, keskimäärin joka kymmenes ihminen saa tartunnan. Purema jää helposti huomaamatta, sillä se on kivuton ja puutiainen voi irrota huomaamatta. Puutiaisen sylki sisältää puuduttavia aineita, minkä lisäksi se erittää puremakohtaan verisuonia laajentavia sekä veren hyytymistä hidastavia aineita. Puutiaisen sylki sisältää immuunijärjestelmää hämääviä ja vastustuskykyä heikentäviä aineita, joiden takia ihmisen immuunijärjestelmän vastaisku jää vain osittaiseksi. Borreliabakteeri osaa lakata tuottamasta sellaisia pintaproteiineja, joihin ihmisen immuunijärjestelmä reagoi. Borreliabakteerit myös manipuloivat valkosoluja tuottamaan interleukiini 10:a (IL-10), joka ehkäisee ja vaimentaa tulehdustilaa. Tämän lisäksi ne voivat piiloutua immuunijärjestelmältä soluväliaineeseen, ja myös piilossa ollessaan ne tuottavat ihmisen hermostoa vahingoittavia myrkkyjä.
Useimmat tartunnat tulevat 0,5 millimetrin nymfeiltä, joita on vaikeampi huomata kuin 2−3 millimetrisiä aikuisia. Tauti voi tarttua myös nymfiäkin pienemmän toukkavaiheen välityksellä.
Kerran sairastettu borrelioosi ei anna suojaa uudelta infektiolta.
Borrelioosi Suomessa
Suomessa 10−30 prosenttia (keskimäärin noin 25 prosenttia) aikuisista puutiaisista kantaa borreliabakteeria, esiaikuisista eli nymfeistä noin 15 prosenttia. Eri bakteerikantojen yhteys Lymen borrelioosin eri oireisiin ja ilmenemismuotoihin on huonosti tunnettua. Suomessa yleisimmin borreliaa kantava puutiaislaji on Ixodes ricinus. Vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan mustikkatyypin havumetsä on Ixodes ricinuksen suosituin elinympäristö. Vastoin vanhoja uskomuksia puutiaisia esiintyy avoimilla alueilla, kuten niityillä ja laitumilla, vähemmän kuin havu- tai sekametsässä. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan esikaupunki- ja kaupunkialueen puutiaiset kantavat erityisen runsaasti Borrelia-bakteereita.
Vuosina 2004–2007 Suomessa ilmoitettiin vuosittain 1 100–1 400 borrelioositapausta. Vuonna 2016 on arvioitu, että puutiaiset purevat suomalaisia arviolta puoli miljoonaa kertaa vuodessa ja että borrelioosiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 7 000 ihmistä; osalla tauti havaitaan iho-oireiden perusteella. Vuonna 2018 Suomessa tehtiin 2 106 borrelia-diagnoosia, mutta lääkärien vastaanottokäyntien perusteella todellisen tartuntojen määrän arvellaan kuitenkin olevan noin 6 000 vuodessa. Riski saada borrelioosi-tartunta on 148 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa.
Suomessa 10−30 prosenttia (keskimäärin noin 25 prosenttia) aikuisista puutiaisista kantaa borreliabakteeria, esiaikuisista eli nymfeistä noin 15 prosenttia. Eri bakteerikantojen yhteys Lymen borrelioosin eri oireisiin ja ilmenemismuotoihin on huonosti tunnettua. Suomessa yleisimmin borreliaa kantava puutiaislaji on Ixodes ricinus. Vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan mustikkatyypin havumetsä on Ixodes ricinuksen suosituin elinympäristö. Vastoin vanhoja uskomuksia puutiaisia esiintyy avoimilla alueilla, kuten niityillä ja laitumilla, vähemmän kuin havu- tai sekametsässä. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan esikaupunki- ja kaupunkialueen puutiaiset kantavat erityisen runsaasti Borrelia-bakteereita.
Vuosina 2004–2007 Suomessa ilmoitettiin vuosittain 1 100–1 400 borrelioositapausta. Vuonna 2016 on arvioitu, että puutiaiset purevat suomalaisia arviolta puoli miljoonaa kertaa vuodessa ja että borrelioosiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 7 000 ihmistä; osalla tauti havaitaan iho-oireiden perusteella. Vuonna 2018 Suomessa tehtiin 2 106 borrelia-diagnoosia, mutta lääkärien vastaanottokäyntien perusteella todellisen tartuntojen määrän arvellaan kuitenkin olevan noin 6 000 vuodessa. Riski saada borrelioosi-tartunta on 148 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa.
Borrelioosia on eniten Ahvenanmaalla, viime vuosina vuosittain yli 1 200 tapausta 100 000 asukasta kohden, eteläisessä rannikko-Suomessa ilmaantuvuus on ollut 10–60 ja Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa 0–5 tapausta 100 000 asukasta kohden. Ahvenanmaalla väestöstä noin 30 prosentilla on borrelian vasta-aineita ilman oireita, mutta he ovat silti terveitä.Puutiaisten on arvioitu kuuluvan pohjoisilla leveysasteilla ilmastonmuutoksesta hyötyviin eläimiin, joka selittäisi niiden laajentunutta levinneisyyttä ja tätä kautta borreliainfektioiden määrän kasvua.
Kirjailija Aleksis Kiven, joka kuoli vuonna 1872 vain 38-vuotiaana, on epäilty kuolleen borrelioosiin.
Virheelliset diagnoosit
Koska bakteerin diagnostiikka on puutteellista ja sen aiheuttamia oireita ei aina tunnisteta oikein, sitä hoidetaan erheellisesti muun muassa MS-tautina, Alzheimerin tautina, ALS-tautina tai Parkinsonin tautina.Muut levittäjät kuin puutiainen
Borreliabakteeri voi lisäksi mahdollisesti levitä paitsi puutiaisten, myös sääskien ja lintukirppujen puremista. Myös hirvikärpäset voivat levittää tautia.
Tämä on kuitenkin erityisen epätodennäköistä ehkä verenimijän lyhyen kontaktin vuoksi, eikä esimerkiksi emeritusprofessori Heikki Arvilommin tiedossa ole toistaiseksi yhtään tapausta, jossa borreliaa aiheuttava spirokeetta olisi siirtynyt hyönteisestä ihmiseen, vaikka tiedetäänkin, että Puolassa ja Yhdysvaltojen Connecticutissa bakteeria on hyttysistä löydetty.
Liitännäisinfektiot
Liitännäisinfektioiksi kutsutaan puutiaisten levittämiä muita infektiosairauksia kuin borrelioosia. Niitä ovat muun muassa bartonella, babesioosi, anaplasmoosi, puutiaisavotulehdus ja toisintokuumeborreliat. Yhden puutiaisen pureman aiheuttama useampi samanaikainen infektio on mahdollinen.
Ranskan yleinen terveysohjeistus neuvoo tutkimaan myös epäselvässä taudinkuvassa bartonellan ja anaplasmoosin mahdollisuuden. Anaplasmoosia aiheuttaa Anaplasma phagocytophilum -bakteeri, joka tarttuu lähinnä koiriin, hevosiin, nautaeläimiin ja lampaisiin.
Ruotsissa on havaittu myös babesioonin leviävän puutiaisen pureman kautta. 2,5 prosentilla Skånen väestöllä vasta-aineita babesioosia vastaan, eli heillä on ollut se jossain vaiheessa. 16 prosenttia borrelioosiin sairastuneista on saanut myös babesioosin. Babesioosi voi olla hengenvaarallinen henkilöille, joilla kehon immuunipuolustusjärjestelmä on heikentynyt tai joilla ei ole pernaa.
Puutiaisaivotulehdustartuntojen määrä on Suomessa kasvussa. Vuonna 2014 arvioitiin puutiaisaivotulehdustartuntoja olleen noin 40 vuodessa. Vuonna 2015 oli suurin tähänastinen määrä, 67 laboratoriovarmistettua tapausta, johon on laskettu sekä siperialaiset että eurooppalaiset aivokuumetyypit.
Suomalaisista puutiaisista on löydetty toisintokuumeborrelioiden ryhmään kuuluvaa Borrelia miyamotoi -bakteeria. Se voi aiheuttaa infektion, johon liittyy korkeakuumeinen influenssan kaltainen yleisinfektio ja keskushermoston tulehdus. B. miyamotoi -infektioon ei liity tyypillistä Lymen borrelioosin ensioiretta eli rengasihottumaa, mikä hankaloittaa infektion tunnistamista. B. miyamotoi voi oleellisesti muuttaa borreliabakteerien aiheuttamien infektioiden luonnetta tulevaisuudessa.
Liitännäisinfektioiksi kutsutaan puutiaisten levittämiä muita infektiosairauksia kuin borrelioosia. Niitä ovat muun muassa bartonella, babesioosi, anaplasmoosi, puutiaisavotulehdus ja toisintokuumeborreliat. Yhden puutiaisen pureman aiheuttama useampi samanaikainen infektio on mahdollinen.Ranskan yleinen terveysohjeistus neuvoo tutkimaan myös epäselvässä taudinkuvassa bartonellan ja anaplasmoosin mahdollisuuden. Anaplasmoosia aiheuttaa Anaplasma phagocytophilum -bakteeri, joka tarttuu lähinnä koiriin, hevosiin, nautaeläimiin ja lampaisiin.
Ruotsissa on havaittu myös babesioonin leviävän puutiaisen pureman kautta. 2,5 prosentilla Skånen väestöllä vasta-aineita babesioosia vastaan, eli heillä on ollut se jossain vaiheessa. 16 prosenttia borrelioosiin sairastuneista on saanut myös babesioosin. Babesioosi voi olla hengenvaarallinen henkilöille, joilla kehon immuunipuolustusjärjestelmä on heikentynyt tai joilla ei ole pernaa.
Puutiaisaivotulehdustartuntojen määrä on Suomessa kasvussa. Vuonna 2014 arvioitiin puutiaisaivotulehdustartuntoja olleen noin 40 vuodessa. Vuonna 2015 oli suurin tähänastinen määrä, 67 laboratoriovarmistettua tapausta, johon on laskettu sekä siperialaiset että eurooppalaiset aivokuumetyypit.
Suomalaisista puutiaisista on löydetty toisintokuumeborrelioiden ryhmään kuuluvaa Borrelia miyamotoi -bakteeria. Se voi aiheuttaa infektion, johon liittyy korkeakuumeinen influenssan kaltainen yleisinfektio ja keskushermoston tulehdus. B. miyamotoi -infektioon ei liity tyypillistä Lymen borrelioosin ensioiretta eli rengasihottumaa, mikä hankaloittaa infektion tunnistamista. B. miyamotoi voi oleellisesti muuttaa borreliabakteerien aiheuttamien infektioiden luonnetta tulevaisuudessa.
Oireet ja diagnosointi
Ensioireet
Erythema migransin lisäksi puremakohtaan voi ilmaantua heti pureman jälkeen punoitusta, jonka voi aiheuttaa esimerkiksi ihoon jäänyt imukärsän palanen. Haittaa siitä ei välttämättä ole, joskin paukama ja kutina voivat kestää pitkään.
Lääkäri tekee diagnoosin taustatietojen ja tutkimuksen perusteella. Jos on aihetta epäillä, että bakteeri on levinnyt iholta, se pyritään toteamaan verinäytteestä tai selkäydinnestenäytteestä.
Vasta-aineita on todettavissa vasta noin kolmen viikon kuluttua tartunnasta, joten niiden määrittäminen ei siten auta varhaisvaiheessa.
Lääkäri tekee diagnoosin taustatietojen ja tutkimuksen perusteella. Jos on aihetta epäillä, että bakteeri on levinnyt iholta, se pyritään toteamaan verinäytteestä tai selkäydinnestenäytteestä.
Vasta-aineita on todettavissa vasta noin kolmen viikon kuluttua tartunnasta, joten niiden määrittäminen ei siten auta varhaisvaiheessa.
Myöhäisoireet
Tauti voi olla aluksi oireeton, mutta toisinaan esiintyy kuumetta ja päänsärkyä. Kuukausia myöhemmin voi kehittyä muita oireita, joista tavallisimpia ovat neurologiset oireet, kuten kasvohalvaus, aivokalvon-, hermojuuri- tai vastaava aivotulehdus sekä pareesit eli lievät halvaukset. Keskushermoston borrelioosia kutsutaan neuroborrelioosiksi. Yleisin neurologinen oire on kasvohermohalvaus. Erityisesti lapsilla kasvohermohalvauksen syy on useimmiten borrelioosi. Hermosto-oireiden eräänä tunnettuna syynä ovat bakteerimyrkkyjen aiheuttamat soluvauriot. Neuroborrelioosia epäiltäessä voidaan tutkia selkäydinnestenäyte. Selkäydinnesteen ja seerumin vasta-aineista määritetään aivokalvojen sisäisen vasta-ainetuotannon indeksi, jonka suurentunut arvo vahvistaa neuroborrelioosin mikrobiologisen diagnoosin. Keskushermosto-oireiden alkuvaiheessa selkäydinnesteestä saattaa löytyä borrelian nukleiinihappoa, vaikka vasta-ainetasot eivät vielä ole ehtineet nousta.Myös paikkaa vaihtelevat nivel- ja lihaskivut ovat tyypillisiä taudin leviämisvaiheelle. Raajoissa tai vartalolla voi tuntua repiviä, polttavia kipuja ja iholla tunnottomuutta tai lisääntynyttä tuntoherkkyyttä, jotka voivat viitata borrelioosin aiheuttamaan meningoradikuliittiin (Banwhartin-oireyhtymä). Kivut voivat olla erityisen voimakkaita yöllä.
Lisäksi kroonistunut borrelioosi voi aiheuttaa niveltulehduksia, väsymystä ja pitkäaikaisia surkastuttavia ihotulehduksia. Sydänoireisiin voi kuulua alle 10 prosentilla sydäntulehdus eli kardiitti ja eteiskammiojohtumisen häiriö. Silmän sidekalvontulehdus eli konjnktiviitti tai silmän sisäosien tulehdus eli uveiitti ovat mahdollisia mutta harvinaisia.
Borreliabakteeri on läheistä sukua kuppabakteerille, minkä vuoksi borrelioosin ja kupan oireissa ja taudinkuvissa voi olla yhteisiä piirteitä, varsinkin taudin edettyä myöhäiseen vaiheeseen.
Ennaltaehkäisy
Borrelioosiin ei ole rokotetta. Yhdysvalloissa oli aiemmin LYMErix-niminen rokote sikäläistä tautikantaa vastaan, mutta rokote vedettiin markkinoilta vuonna 2002 sivuvaikutusten takia. Useita rokotustutkimuksia on käynnissä, mutta uuden rokotteen käyttöön saamista joudutaan odottelemaan vielä vuosia. Ainakin yksi rokote on antanut hyvän vasteen kliinisissä teisteissä ja suomalaisen asiantuntijan mukaan seuranta vaatii useita vuosia.Punkkialueilla oleskeltaessa on syytä päivittäin tehdä kaikille perheenjäsenille, kotieläimet mukaan lukien, punkkitarkastus.
Borrelioosia voi ehkäistä käyttämällä pitkien housujen ja kumisaappaiden tai lahkeiden päälle vedettyjen sukkien yhdistelmää kasvillisuuden peittämillä alueilla liikuttaessa. Liukaspintaiset vaatteet vähentävät lisäksi puutiaisten tarttumista vaatteisiin, joita pitkin ne voivat edetä iholle. Esimerkiksi metsästäjät ovat käyttäneet jo pitkään sukkahousuja puutiaissuojana maissa, joissa on paljon borreliaa kantavia puutiaisia. Vaaleat vaatteet helpottavat niillä mahdollisesti liikkuvien puutiaisten havaitsemista. Lemmikkejä ei pitäisi ottaa sänkyyn nukkumaan, koska puutiainen saattaa siirtyä lemmikistä ihmiseen.Suomessa myydään myös puutiaisten karkoittamiseen tarkoitettuja aineita, joita käytettäessä on huomioitava, että niiden antama suojavaikutus ei ole täydellinen eikä kestä koko päivää.
Hoito
Jos puutiainen on päässyt kiinnittymään ihoon, se poistetaan heti punkkipinseteillä, tavallisilla pinseteillä tai pinsettien puuttuessa kynsillä. Puutiaisesta tartutaan kiinni mahdollisimman läheltä ihoa, ja se vedetään hitaasti pois. Rasvalla tai hyönteismyrkyllä sitä ei pidä yrittää poistaa. Puremakohta puhdistetaan.
Alkuvaiheessa borrelioosia voidaan hoitaa tehokkaasti 3−4 viikon antibioottikuurilla, kuten tetrasykliinillä tai amoksisilliinillä. Amoksisilliinille vaihtoehtoisina antibiootteina on aikuisilla doksisykliini ja lapsilla doksisykliini, asitromysiini tai kefuroksiimiaksetiili. Lääkekuuri aloitetaan mahdollisimman pian ihonmuutoksen toteamisen jälkeen, jottei bakteeri ehdi levitä verenkierron välityksellä. Jos borrelia kuitenkin pääsee verenkierron välityksellä muualle elimistöön, hoitona on suonensisäinen antibioottikuuri.
Levinneen borrelioosin hoito ei ole Suomessa vakiintunutta, ja lääkäreillä on siitä erilaisia näkemyksiä. Monissa maissa on krooniselle borrelioosille diagnoosi, Suomessa ei.
Yhdysvaltalaisen Northeastern-yliopiston vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa on havaittu, että Borrelia burgdorferista esiintyy antibiootteja sietäviä, horrostavia lepomuotoja. Todennäköisesti lepomuodon minimaalinen aineenvaihdunta suojaa sitä antibiooteilta. Borrelian vastustuskyky antibiooteille ei siis perustu geenimuutoksiin, kuten esimerkiksi MRSA-sairaalabakteereilla. On saatu viitteitä siitä, että antibioottien annostelu niin sanottuna pulssiannosteluna voi olla tehokas hoitomuoto, kun taas yksittäisen antibioottikuurin hyöty myöhäisvaiheen Borrelia burgdorferia vastaan voi olla olematon.
Alkuvaiheessa borrelioosia voidaan hoitaa tehokkaasti 3−4 viikon antibioottikuurilla, kuten tetrasykliinillä tai amoksisilliinillä. Amoksisilliinille vaihtoehtoisina antibiootteina on aikuisilla doksisykliini ja lapsilla doksisykliini, asitromysiini tai kefuroksiimiaksetiili. Lääkekuuri aloitetaan mahdollisimman pian ihonmuutoksen toteamisen jälkeen, jottei bakteeri ehdi levitä verenkierron välityksellä. Jos borrelia kuitenkin pääsee verenkierron välityksellä muualle elimistöön, hoitona on suonensisäinen antibioottikuuri.Levinneen borrelioosin hoito ei ole Suomessa vakiintunutta, ja lääkäreillä on siitä erilaisia näkemyksiä. Monissa maissa on krooniselle borrelioosille diagnoosi, Suomessa ei.
Yhdysvaltalaisen Northeastern-yliopiston vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa on havaittu, että Borrelia burgdorferista esiintyy antibiootteja sietäviä, horrostavia lepomuotoja. Todennäköisesti lepomuodon minimaalinen aineenvaihdunta suojaa sitä antibiooteilta. Borrelian vastustuskyky antibiooteille ei siis perustu geenimuutoksiin, kuten esimerkiksi MRSA-sairaalabakteereilla. On saatu viitteitä siitä, että antibioottien annostelu niin sanottuna pulssiannosteluna voi olla tehokas hoitomuoto, kun taas yksittäisen antibioottikuurin hyöty myöhäisvaiheen Borrelia burgdorferia vastaan voi olla olematon.
Borrelioosi eli Lymen tauti
Borrelia burgdorferi -niminen spirokeettoihin kuuluva bakteeri aiheuttaa borrelioosin. Tartunnan saa Ixodes ricinus tai Ixodes persulcatus -punkin puremasta. Edellinen tunnetaan puutiaisena eli punkkina ja jälkimmäinen taigapunkkina. Borrelioosi tunnetaan myös nimellä Lymen tauti. Tautia alettiin tutkia Amerikassa 1970-luvulla, koska etenkin lastenreumaksi tulkittua sairautta esiintyi paikallisesti melko runsaasti. Lastenreuman tai muunkaan reumasairauden kanssa ei Lymen taudilla ole mitään tekemistä.
- Borrelioosi on hämähäkkieläimiin kuuluvan puutiaisen (Ixodes ricinus -punkin) levittämän Borrelia-bakteerin aiheuttama infektio.
- Bakteereja on sekä puutiaisen nuoruusmuodolla, nymfillä, että aikuisella puutiaisella.
- Noin viidesosa puutiaisista kantaa borreliabakteeria. Bakteeri siirtyy ihmiseen kahdessa kolmasosaa tapauksia, jos puutiainen on ollut pureutuneena ihoon yli vuorokauden.
- Ensioireita ovat kuume, väsymys ja lihaskipu. Puremakohdan ympärillä voi ilmestyä laajeneva kehämäinen punoitus.
- Borrelioosia hoidetaan antibiooteilla.
- Hoitamattomassa borrelioosissa 10–50 %:lle potilaista tulee myöhäisoireita muutaman kuukauden, pisimmillään yli vuoden kuluttua puremasta. Oireet ovat moninaisia, iho-, nivel-, hermo-, sydän-, lihas- tai silmäoireita esiintyy vaihtelevasti. Myöhäisvaiheen oireet voivat jatkua vuosia.
- Ainakin 6 000 suomalaista saa tartunnan vuosittain ja heistä 50–80 % kehittää oireita.
Punkkeja esiintyy koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Borrelioosia esiintyy kaikkialla, missä punkkejakin, mutta sairastuvuudessa on eroja. Uusimman tutkimustiedon mukaan noin 15–20 prosenttia punkeista kantaa borrelioosibakteeria. On arvioitu, että yksi punkin purema 50:stä johtaa tartuntaan. Vähintään noin 6000–7000 henkilön arvioidaan saavan borreloositartunnan vuosittain.
Kaikki tartunnan saanet eivät tule tietoon.
Ehkäisy
Borrelioosia voidaan ehkäistä siten, että vältetään punkin puremia. Punkkeja on eniten kosteassa
heinikossa. Erityisesti heinikossa leikkineitten lasten, mutta punkkialueilla asuvien aikuistenkin iho on hyvä tarkastaa iltaisin. Jos ihossa on puutiainen, se poistetaan. Paras keino on tarttua punkista kiinni mahdollisimman läheltä ihoa ja vetää se ulos ihosta varovasti. Apteekeista on saatavilla punkkipihtejä, joilla poistaminen sujuu helpoimmin.
Kaikki tartunnan saanet eivät tule tietoon.
Ehkäisy
Borrelioosia voidaan ehkäistä siten, että vältetään punkin puremia. Punkkeja on eniten kosteassa
heinikossa. Erityisesti heinikossa leikkineitten lasten, mutta punkkialueilla asuvien aikuistenkin iho on hyvä tarkastaa iltaisin. Jos ihossa on puutiainen, se poistetaan. Paras keino on tarttua punkista kiinni mahdollisimman läheltä ihoa ja vetää se ulos ihosta varovasti. Apteekeista on saatavilla punkkipihtejä, joilla poistaminen sujuu helpoimmin.
Oireet
Suurin osa punkin puremista on ongelmattomia. Lyhytaikainen, muutaman tunnin kestävä punkin kiinnittyminen ihoon aiheuttaa tuskin bakteeritartuntaa, mutta punkki on syytä havaita ja poistaa nopeasti alle vuorokaudessa. Jos puremasta tarttuu ihmiseen Borrelia-bakteeri, se aiheuttaa noin 50 prosentilla tartunnan saaneista ihottuman lähellä puremakohtaa. Ihottuma leviää puremakohdasta rengasmaisesti ulospäin. Se häviää muutamassa viikossa. Alkuvaiheessa voi joskus olla flunssan kaltaisia oireita, kuumetta, väsymystä ja lihaskipuja.
Taudin kulku Jos bakteeri-infektiota ei hoideta antibiooteilla, se voi aiheuttaa myöhäisoireita. Niitä tulee viikkojen, kuukausien tai jopa vuoden kuluttua. Tavallisimpia ovat tuki- ja liikuntaelimistön oireet kuten lihaskivut ja arkuudet sekä yhden tai muutaman nivelen turvotus. Pitkittyessään lihaskivut muistuttavat vaikeaa fibromyalgiaa. Lähes yhtä yleisiä ovat hermoston oireet kuten kasvohermon tai muun hermon halvaus, aivokalvon tulehdus ja hermoperäiset kiputilat. Borrelia voi myös aiheuttaa kroonista ihottumaa, erilaisia silmätulehduksia ja sydänlihaksen tulehdusta.
Toteaminen
Taudin alkuvaihe on helpoiten todettavissa, jos punkin pureman ympäristöön on syntynyt ihottuma. Silloin hoidon aloittamiseksi ei erityisiä tutkimuksia tarvita. Myöhemmin ei ihottumaa enää ole. Oireena saattaa olla pelkästään kipuja tai esimerkiksi polvinivelen turvotus. Taudin varmistaminen ei silloin ole helppoa. Muut sairaudet pyritään sulkemaan pois sekä varmistamaan Borrelia-infektio verikokeilla. Niiden tulkinta voi olla vaikeata, joten keskussairaalan infektiotautien asiantuntemus on ehkä tarpeen. Ongelmana ovat etenkin virheellisesti Borrelia-infektioon viittaavat laboratoriotulokset. Siksi jo tutkimusten lähtökohtana pitää olla selvä epäily borrelioosista. Taudin määrittelyssä auttaa tietenkin varma tieto punkin puremasta muutamia kuukausia aiemmin.
Taudin alkuvaihe on helpoiten todettavissa, jos punkin pureman ympäristöön on syntynyt ihottuma. Silloin hoidon aloittamiseksi ei erityisiä tutkimuksia tarvita. Myöhemmin ei ihottumaa enää ole. Oireena saattaa olla pelkästään kipuja tai esimerkiksi polvinivelen turvotus. Taudin varmistaminen ei silloin ole helppoa. Muut sairaudet pyritään sulkemaan pois sekä varmistamaan Borrelia-infektio verikokeilla. Niiden tulkinta voi olla vaikeata, joten keskussairaalan infektiotautien asiantuntemus on ehkä tarpeen. Ongelmana ovat etenkin virheellisesti Borrelia-infektioon viittaavat laboratoriotulokset. Siksi jo tutkimusten lähtökohtana pitää olla selvä epäily borrelioosista. Taudin määrittelyssä auttaa tietenkin varma tieto punkin puremasta muutamia kuukausia aiemmin.
Hoito
Pelkän punkin pureman vuoksi ei tarvita mitään lääkehoitoa. Jos pureman ympärille tulee rengasmainen ihottuma tai henkilö saa muita, kuten flunssankaltaisia oireita, on hakeuduttava viipymättä lääkärin hoitoon.
Borrelioosi-ihottuman hoitona on 2–3 viikkoa kestävä antibioottihoito. Infektio paranee hyvin lähes aina, eikä myöhäisoireita pääse syntymään. Jos ensivaihe jää hoitamatta ja potilas sairastuu varsinaiseen borrelioosin levinneeseen muotoon, joudutaan käyttämään pitkäaikaista ja suhteellisen raskasta antibioottihoitoa.
Pelkän punkin pureman vuoksi ei tarvita mitään lääkehoitoa. Jos pureman ympärille tulee rengasmainen ihottuma tai henkilö saa muita, kuten flunssankaltaisia oireita, on hakeuduttava viipymättä lääkärin hoitoon.
Borrelioosi-ihottuman hoitona on 2–3 viikkoa kestävä antibioottihoito. Infektio paranee hyvin lähes aina, eikä myöhäisoireita pääse syntymään. Jos ensivaihe jää hoitamatta ja potilas sairastuu varsinaiseen borrelioosin levinneeseen muotoon, joudutaan käyttämään pitkäaikaista ja suhteellisen raskasta antibioottihoitoa.
Ennuste
Useimmat potilaat paranevat ennen pitkää. Niveltulehdus on yleensä hyvänlaatuinen, eikä se johda nivelten tuhoutumiseen. Kivut saattavat kestää kauan. Pienillä lapsilla sairaus on lievempi kuin vanhemmilla lapsilla tai aikuisilla. Harvinaisissa tapauksissa voi esiintyä vuosienkin ajan etenkin keskushermoston oireita. Ne voivat muistuttaa vaikeaa fibromyalgiaa.
Borrelioosi on hämähäkkieläimiin kuuluvan puutiaisen (Ixodes ricinus -punkin) levittämän Borrelia-bakteerin aiheuttama infektio. Joskus harvoin tartunta voi tapahtua paarmojen tai muiden pistävien tai purevien hyönteisten kautta. Noin viidesosa (10–50 %) puutiaisista kantaa borreliabakteeria. Bakteeri siirtyy ihmiseen kahdessa kolmasosaa tapauksia, jos puutiainen on ollut pureutuneena ihoon yli vuorokauden. Bakteereja on sekä puutiaisen nuoruusmuodolla, nymfillä, että aikuisella puutiaisella. Nymfi on vain 1–2 mm:n läpimittainen, kun aikuinen puutiainen on 5–10 mm:n pituinen. Nymfit aiheuttavatkin suurimman osan borreliatartunnoista, koska ne jäävät pienen kokonsa vuoksi huomaamatta. Ainakin 6 000 suomalaista saa tartunnan vuosittain ja heistä 50–80 % kehittää oireita.
Borrelioosin oireet
Puutiaisen puremakohtaan tulee lähes kaikille 2–3 cm:n läpimittainen punoitus, joka ei merkitse borreliainfektiota. Yli 5 cm:n läpimittainen, laajentuva punoitus yli viikon kuluttua puremasta on varma merkki varhaisvaiheen infektiosta. Punaisen alueen keskiosa voi vaalentua läiskän kasvaessa. Muutos voi kutista hieman, mutta aristusta tai kipua siinä ei ole. Ihottuma tunnetaan nimellä erythema migrans, vaeltava punoitus. Se on tavallisin taive- ja karvoitusalueilla. Toisinaan läiskiä on useita. Jollei punoitusta hoideta, se häviää itsekseen 2–4 viikossa, mutta voi joissakin tapauksissa kestää kuukausia. Toinen, huomattavasti harvinaisempi borrelioosin varhaisvaiheen iho-oire on sinervä, aristamaton, sileäpintainen, pehmeä kyhmy, borrelia lymfosytooma. Se esiintyy tavallisimmin korvalehdessä, kivespussissa tai nännin seudussa.
Hoitamattomassa borrelioosissa 10–50 %:lle potilaista tulee myöhäisoireita muutaman kuukauden, pisimmillään yli vuoden kuluttua puremasta. Oireet ovat moninaisia, iho-, nivel-, hermo-, sydän-, lihas- tai silmäoireita esiintyy vaihtelevasti. Yksi tavallisimmista on kasvohermohalvaus lapsilla ja nuorilla. Myöhäisvaiheen oireet voivat jatkua vuosia.
Myöhäisvaiheen borrelioosissa esiintyvä iho-oire on hitaasti etenevä surkastuttava ihotulehdus eli acrodermatitis chronica atrophicans (akrodermatiitti). Se oireilee tavallisesti toisessa raajassa alkaen sen kärkiosasta, jalkaterästä tai kädenselästä. Iho muuttuu väriltään sinipunervaksi ja ohenee, ja ihon pinta rypistyy. Raajassa, jossa ihomuutos sijaitsee, voi olla nivelkipua ja turvotusta, poikkeavaa ihon arkuutta tai tunnottomuutta. Pitkälle edenneet akrodermatiittimuutokset eivät korjaannu, vaikka borreliainfektio saadaan hoidettua antibiootilla.
Useimmat potilaat paranevat ennen pitkää. Niveltulehdus on yleensä hyvänlaatuinen, eikä se johda nivelten tuhoutumiseen. Kivut saattavat kestää kauan. Pienillä lapsilla sairaus on lievempi kuin vanhemmilla lapsilla tai aikuisilla. Harvinaisissa tapauksissa voi esiintyä vuosienkin ajan etenkin keskushermoston oireita. Ne voivat muistuttaa vaikeaa fibromyalgiaa.
Borrelioosi on hämähäkkieläimiin kuuluvan puutiaisen (Ixodes ricinus -punkin) levittämän Borrelia-bakteerin aiheuttama infektio. Joskus harvoin tartunta voi tapahtua paarmojen tai muiden pistävien tai purevien hyönteisten kautta. Noin viidesosa (10–50 %) puutiaisista kantaa borreliabakteeria. Bakteeri siirtyy ihmiseen kahdessa kolmasosaa tapauksia, jos puutiainen on ollut pureutuneena ihoon yli vuorokauden. Bakteereja on sekä puutiaisen nuoruusmuodolla, nymfillä, että aikuisella puutiaisella. Nymfi on vain 1–2 mm:n läpimittainen, kun aikuinen puutiainen on 5–10 mm:n pituinen. Nymfit aiheuttavatkin suurimman osan borreliatartunnoista, koska ne jäävät pienen kokonsa vuoksi huomaamatta. Ainakin 6 000 suomalaista saa tartunnan vuosittain ja heistä 50–80 % kehittää oireita.
Borrelioosin oireet
Puutiaisen puremakohtaan tulee lähes kaikille 2–3 cm:n läpimittainen punoitus, joka ei merkitse borreliainfektiota. Yli 5 cm:n läpimittainen, laajentuva punoitus yli viikon kuluttua puremasta on varma merkki varhaisvaiheen infektiosta. Punaisen alueen keskiosa voi vaalentua läiskän kasvaessa. Muutos voi kutista hieman, mutta aristusta tai kipua siinä ei ole. Ihottuma tunnetaan nimellä erythema migrans, vaeltava punoitus. Se on tavallisin taive- ja karvoitusalueilla. Toisinaan läiskiä on useita. Jollei punoitusta hoideta, se häviää itsekseen 2–4 viikossa, mutta voi joissakin tapauksissa kestää kuukausia. Toinen, huomattavasti harvinaisempi borrelioosin varhaisvaiheen iho-oire on sinervä, aristamaton, sileäpintainen, pehmeä kyhmy, borrelia lymfosytooma. Se esiintyy tavallisimmin korvalehdessä, kivespussissa tai nännin seudussa.
Hoitamattomassa borrelioosissa 10–50 %:lle potilaista tulee myöhäisoireita muutaman kuukauden, pisimmillään yli vuoden kuluttua puremasta. Oireet ovat moninaisia, iho-, nivel-, hermo-, sydän-, lihas- tai silmäoireita esiintyy vaihtelevasti. Yksi tavallisimmista on kasvohermohalvaus lapsilla ja nuorilla. Myöhäisvaiheen oireet voivat jatkua vuosia.
Myöhäisvaiheen borrelioosissa esiintyvä iho-oire on hitaasti etenevä surkastuttava ihotulehdus eli acrodermatitis chronica atrophicans (akrodermatiitti). Se oireilee tavallisesti toisessa raajassa alkaen sen kärkiosasta, jalkaterästä tai kädenselästä. Iho muuttuu väriltään sinipunervaksi ja ohenee, ja ihon pinta rypistyy. Raajassa, jossa ihomuutos sijaitsee, voi olla nivelkipua ja turvotusta, poikkeavaa ihon arkuutta tai tunnottomuutta. Pitkälle edenneet akrodermatiittimuutokset eivät korjaannu, vaikka borreliainfektio saadaan hoidettua antibiootilla.
Borrelioosin ehkäisy
Tärkeintä on välttää puutiaisen puremia pitämällä pitkässä, kosteassa ruohossa kumisaappaita ja pitkiä housuja. Jos puutiaisen pureman saaminen on ollut mahdollista, pitää koko iho tarkistaa illalla. Lapsilta on tutkittava myös päänahka.
Hyönteiskarkotteina käytettävät dietyylitoluamidi (DEET), ikaridiini ja IR3535 sekä vaatteiden permetriinikäsittely antavat lisäsuojaa puutiaisilta Rokotetta borreliaan on yritetty kehittää jo vuosia, mutta toimivaa rokotetta ei ole vielä kaupan. Puutiaisaivokuumerokote ei suojaa borreliatartunnalta.
Koira ja kissa voivat tuoda puutiaisen ihmiseen. Tämä on kuitenkin harvinainen syy borrelioosiin. Koiriin puutiaiset tarttuvat useimmin pään, niskan, kaulan ja rinnan alueelle, mikä on vihje lemmikkien punkkitarkastuksen tekijälle.
https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/borrelioosi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Borrelioosi
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00063
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti