tiistai 4. kesäkuuta 2019

Legionellabakteeri

Legioonalaistauti eli legionelloosi on kuumetauti, johon yleensä liittyy keuhkokuume. Taudin aiheuttaa luonnon vesissä Suomessakin yleisenä elävä bakteeri (Legionella pneumophila). Tämä bakteeri löydettiin vasta vuonna 1976, kun se aiheutti Philadelphiassa Yhdysvalloissa keuhkokuume-epidemian isossa hotellissa sotaveteraanien (American Legion) kokouksessa. Bakteeri levisi hotellin ilmastointilaitteiden välityksellä. Bakteerin myöhäinen löytyminen johtuu siitä, että sitä ei saada kasvamaan tavallisella bakteeriviljelyllä.

Esiintyvyys

Legionellaa on kaikkialla maailmassa sekä luonnonvesissä että vesialtaissa. Bakteeri hyötyy korkeasta veden lämpötilasta ja se kestää yli 50 °C:n lämpötilaa. Siten se säilyy hengissä vesijohtojärjestelmissä, jos vettä ei kuumenneta riittävästi. Legionelloosi on kuuluisa juuri hotellien vesijärjestelmien, kuten ilmastointilaitteiden tai kylpylöiden, kautta aiheuttamistaan epidemioista. Epidemioita ovat aiheuttaneet myös mm. suihkut, porealtaat ja kukkanäyttelyiden suihkulähteet.

Vuonna 2016 Euroopassa todettiin noin 6 500 legioonalaistautia. Määrä on säilynyt varsin vakaana koko 2010-luvun. Tavallisina vuosina suurin osa (kaksi kolmasosaa) on yksittäisiä ja paikallisilla asukkailla ilmeneviä, 20 % matkailijoiden useimmiten hotelleista saamia tauteja ja 10 % sairaalassa saatuja. Vuonna 2016 kolme neljäsosaa tartunnoista todettiin Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa. Ryppäitä, joissa useampi sairastui samasta lähteestä, oli 135 vuonna 2016. Suurimmassa koskaan todetussa matkailijoiden epidemiassa sairastui 400 henkilöä vuonna 2014 Portugalissa. Euroopassa tauteja todetaan vähän enemmän kesä- kuin talvikuukausina.

Taudin esiintymistä eri maissa voi seurata seuraavista lähteistä: European Centre for Disease Prevention and Control (ECDC) ja Maailman Terveysjärjestö (WHO).

Suomalaisten vuosittain sairastamasta noin 30 legionelloositapauksesta noin puolet on ulkomailta tuotuja. Vuonna 2017 tartunnan sai 44 henkilöä, joista 27:llä oli keuhkokuume ja neljä näistä kuoli. Suomesta oli saanut tartunnan 11. Näistä 3 oli sairaalainfektioita, ja ainakin yksi liittyi sairaalan vesijärjestelmään. Kaksi infektiota todettiin vesilaitoksen työntekijällä. Ulkomaisista tartunnoista kuusi oli saatu Latviasta tai Virosta ja loput suomalaisten tavallisista etelän matkakohteista. Seitsemän sairastuneen rypäs (kolmella keuhkokuume) syntyi suomalaisen hotellin porealtaasta. Suomen legionelloositapausten määrä on pieni verrattuna siihen, että suomalaiset sairastavat 50 000 muuta keuhkokuumetta vuosittain.

Tartuntatapa

Legionella-bakteeri lisääntyy lämpimän veden järjestelmissä. Kun ihminen hengittää ilmaa, jossa on pieniä vesipisaroita tai vesiaerosolia, bakteeri voi päästä hengitysteihin. Jos bakteeri pääsee alas keuhkoputkiin asti ja sieltä kudoksiin, syntyy infektio. Vettä juomalla tartuntaa ei saa, koska veden on päästävä keuhkoihin pieninä pisaroina. Legionelloosi ei tartu eläimistä eikä myöskään ihmisestä toiseen.

Oireet ja taudin kulku

Tartunnalle altistuneista vain 5 % sairastuu keuhkokuumeeseen. Riskiä sairastua legionella-keuhkokuumeeseen ja taudin vakavuutta lisäävät korkea ikä, immuunipuute, krooninen keuhkosairaus, tupakointi ja diabetes. Miehet sairastuvat naisia herkemmin. Lapsilla tauti on harvinainen; vain 1 % sairastuneista on lapsia.

Aika tartuntahetkestä oireiden alkamiseen on lyhyt, yleensä 2–5 päivää, pisimmillään pari viikkoa. Legionella-keuhkokuumeen ensimmäinen oire on yleensä kuume lihas- ja päänsärkyineen. Tätä seuraa päivän parin päästä kuiva yskä. Vielä tässä vaiheessa tauti muistuttaa enemmän influenssaa kuin bakteerikeuhkokuumetta. Jos tauti etenee vakavaksi, jo 5–7 päivää oireiden alusta tulee hengenahdistusta. Viimeistään tämä vie sairastuneen lääkäriin. Legionella-infektioon liittyy useammin (neljäsosalla) vatsakipua ja ripulia kuin muihin keuhkokuumeisiin. Vaikeimmissa taudeissa myös sekavuus on tyypillinen oire. Sairauteen kuolee antibioottihoidosta huolimatta 5–10 % sairastuneista. Tosin monella, jolla sairaus johtaa kuolemaan, on infektiopuolustusta heikentävä sairaus.

Legionella-infektion toinen, harvinaisempi muoto, on pelkkä korkeakuumeinen tauti lihas- ja päänsärkyineen ilman että syntyy keuhkokuumetta. Tätä taudin muotoa kutsutaan Pontiac-kuumeeksi. Se johtuu ilmeisesti legionellabakteerin veteen tuottamasta myrkystä eikä siitä, että bakteeri itse olisi päässyt kudoksiin. Pontiac-kuumeen oireet alkavat jo muutamassa tunnissa tai päivässä altistumisesta. Tämä tautimuoto paranee itsestään ilman antibioottia.

Diagnoosi ja hoito

Kuumetaudin aikaisessakin vaiheessa veren C-reaktiivisen proteiinin pitoisuuden perusteella voidaan päätellä, onko kyse todennäköisemmin bakteeri- kuin virusinfektiosta ja onko tautia siis syytä hoitaa antibiootein. Legionelloosissa yskän alettua keuhkoihin tulee aikaisin röntgenkuvassa nähtävät tulehduspesäkkeet. Se, että keuhkokuume on legionellan aiheuttama, selviää virtsasta tutkittavan legionella-bakteerin rakenteen (antigeenin) tai sen geenistön (PCR-testi) toteamisella. Tämä onnistuu yleensä heti taudin alussa. Jälkikäteen saadaan vastaus ysköksestä tehdystä legionellan viljelystä (viive 5–7 päivää) tai toteamalla veressä vasta-aineiden lisääntyminen (viive 2–9 viikkoa). Hoitopäätös legionellaan tepsivällä antibiootilla tehdään jo sillä perusteella, että tautia pidetään bakteeritautina ja sairastumista on edeltänyt ulkomaanmatka, hotelliyöpyminen tai kylpyläkäynti.

Antibioottihoito vaikuttaa nopeasti vointiin ja vähentää ratkaisevasti vakavan taudin riskiä. Toisin kuin keuhkokuumeen hoidossa yleensä, penisilliini tai kefalosporiinit eivät tepsi, vaan parhaan tehon antavat makrolidiantibiootit ja fluorokinolonit. Antibioottihoito kestää 10–14 vuorokautta. Legionella-keuhkokuumetta sairastavaa hoidetaan yleensä muutaman päivän ajan sairaalassa mahdollisen hengitysvajauksen tai muun vakavan taudinkäänteen havaitsemiseksi. Pontiac-kuume paranee muutamassa päivässä itsestään, eikä antibiootti vaikuta taudin kulkuun.

Milloin hoitoon

Kun aikuinen sairastuu korkeaan kuumeeseen (38,5 °C tai enemmän) eikä tähän ole selvää syytä tiedossa (esimerkiksi nuhakuume tai influenssa) ja lisäksi yleisvointi heikkenee tai on raskas hengittää, lääkärissä käynti on aiheellinen heti oireiden alettua. Erityisesti legionelloosia voi ajatella, jos on yöpynyt hotelleissa tai käynyt kylpylässä edeltävän viikon aikana. Viimeistään, jos kuumetautiin liittyy selvä hengenahdistus tai sekavuutta, lääkäriin on syytä lähteä viivytyksettä.

Ehkäisy

Legionelloosiin ei ole rokotetta, eikä aiemmin sairastettu legionelloosi suojaa uudelta taudilta. Matkailija ei voi itse vähentää riskiään esimerkiksi hotellin valinnalla, paitsi valitsemalla hotellin, jossa ei ole koneellista ilmastointia. Lämmitettyjen altaiden, erityisesti porealtaiden, välttäminen pienentänee infektion riskiä, mutta huomioiden taudin harvinaisuus "hinta" voi lomalaiselle olla turhan kova.

Vesijärjestelmien turvallisuus taataan riittävällä kuumennuksella (kuuma vesi vähintään 55 °C) tai pitämällä vesi riittävän kylmänä (kylmä vesi alle 20 °C) vesijohtojärjestelmissä. Myös runsaalla kloorin käytöllä saadaan legionella häviämään esimerkiksi uima-altaista.

Jokaisen legionelloosi-tapauksen kohdalla pyritään ympäristönäyttein etsimään tartunnan alkuperä, usein vesilähde, uusien tapausten estämiseksi. Tauti ei tartu suoraan henkilöstä toiseen.

Mikä on legionella?

Legionellat ovat bakteereja, joita esiintyy pieniä määriä makeissa luonnon vesissä ja maaperässä. Legionellabakteerit voivat lisääntyä vesijärjestelmissä ja kulkeutua aerosolien mukana hengitysilmaan. Legionellojen aiheuttamat joukkosairastumiset ovat liittyneet hotellien, sairaaloiden, risteilylaivojen ja yleisötapahtumien vesi- ja ilmastointijärjestelmiin.

Legionellalajeja tunnetaan lähes 50 ja seroryhmiä 70. Näistä yleisin on Legionella pneumophila, erityisesti sen seroryhmä 1.
Mikä on legionelloosi? Mitkä ovat legionelloosin oireet?

Legionella voi aiheuttaa ihmiselle infektiotaudin jota kutsutaan legionelloosiksi. Ihminen saa tartunnan hengittäessään legionellabakteereja sisältävää aerosolia. Itämisaika tartunnasta ensioireisiin on 2─10 vrk. Taudinkuva voi vaihdella oireettomasta infektiosta vaikeaan keuhkokuumeeseen, jota kutsutaan myös legioonalaistaudiksi. Kuivan yskän, kuumeen, pääsäryn, lihaskipujen ja hengenahdistuksen lisäksi taudinkuvaan voi kuulua myös rinta- ja vatsakipua. Yli neljänneksellä potilaista esiintyy ripulia ja puolella sekavuutta. Perussairaudet, korkea ikä ja tupakointi lisäävät sekä sairastumisen että vakavan taudin riskiä.

Epidemioiden yhteydessä on havaittu että alle 5 prosenttia altistuneista sairastuu keuhkokuumeeseen. Joskus legionnellat aiheuttavat lyhyen itsestään rajoittuvan kuumetaudin, Pontiac-kuumeen, jonka itämisaika on alle 2 vuorokautta ja se muistuttaa influenssaa.
Legionelloosi ei tartu ihmisestä toiseen.
Miten legionelloosi todetaan?

Legionelloosi todetaan virtsan antigeenitestillä, hengitystie-eritteiden viljelyllä tai veren vasta-ainetutkimuksella. Virtsan antigeenitestit tunnistavat luotettavasti vain Legionella pneumophila seroryhmän 1 infektiot.
Miten legionelloosi hoidetaan?

Ensisijainen mikrobilääke on perinteisesti ollut erytromysiini. Nykyisin käytetään uudempia makrolideja tai fluorokinoloneja.
Miten legionelloosin tarttuminen ehkäistään?

Legionelloositapausten nopea tunnistaminen ja tapausten raportointi ovat avainasemassa epidemioiden ehkäisyssä. Legionelloosi on ilmoitettava tartuntatauti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ottaa yhteyttä kaikkiin tartuntatautirekisteriin ilmoitettuihin legionelloosipotilaisiin ja haastattelee heidät altistuslähteiden kartoittamiseksi sekä ilmoittaa matkailuun liittyvät tapaukset Euroopan seurantaverkkoon (European Legionnaires’ Disease Surveillance Network, ELDSNet). Sen tavoitteena on havaita samaan majoituslaitokseen liittyvät eri maiden kansalaisilla todetut tapaukset. ELDSNet on laatinut myös ohjeiston vesijärjestelmien aiheuttaman legionelloosiriskin vähentämiseksi.

Legionellabakteerit vesijärjestelmissä

Kiinteistöissä sijaitseviin erilaisiin vesijärjestelmiin pääsee luonnonveden ja vesilaitosten
käsittelemän veden mukana pieninä pitoisuuksina erilaisia mikrobeja, joita vastaan ei ole käytetty desinfektiomenetelmiä tai joihin ne eivät ole tehonneet.

Vesijärjestelmissä mikrobien pitoisuudet suurenevat, jos kasvuolosuhteet ovat niille suotuisat. Mikrobit voivat aiheuttaa veden laadun huononemista. Osa vesijärjestelmissä viihtyvistä mikrobeista voi aiheuttaa sairastumisia, mikäli niitä pääsee ihmisen elimistöön.

Tunnetuimmat vesijärjestelmissä kasvavista taudinaiheuttajamikrobeista ovat legionellabakteerit, jotka aiheuttavat sairastumisia erityisesti päästessään vedestä muodostuneesta aerosolista hengitysteihin.

  • Vesijärjestelmiä, joissa legionellabakteerit voivat kasvaa, ovat muun muassa:
  • talousvesijärjestelmät
  • lämpimän käyttöveden järjestelmät
  • porealtaat ja poreammeet
  • kostuttimet
  • jäähdytysvesijärjestelmät
  • prosessivesijärjestelmät
  • jätevesijärjestelmät
  • Legionellatartuntoja voi torjua

Monissa vesijärjestelmissä legionellat voidaan yleensä torjua huolehtimalla siitä, että talousvesi on kylmää (<20 °C) ja lämmin vesi riittävän kuumaa (vähintään 50 - 55 °C).

Rakenteeltaan tai käyttökatkosten suhteen ongelmallisimmissa lämminvesijärjestelmissä saatetaan tarvita jopa 65 °C veden lämpötila riittävän puhdistusvaikutuksen aikaansaamiseksi lämmön avulla koko vesijärjestelmässä.

Sellaisissa vesijärjestelmissä, joissa riittävän viileät tai lämpimät lämpötilat eivät ole mahdollisia, legionellat voidaan yleensä torjua desinfiointiaineilla, biosideilla.

Teollisuuden prosesseissa ja jätevesijärjestelmissä legionellojen pitoisuutta ei aina saada pysymään tai pienenemään varmuudella haitattomalle tasolle. Tällöin on vältettävä aerosolien muodostumista ja rajoitettava aerosolien leviämistä sekä suojauduttava hengityssuojaimin.

FAKTAT
  • Legionellabakteeri voi aiheuttaa legionelloosi-nimisen taudin. 
  • Sen voi saada, jos hengitysilmassa on legionellabakteereita.  
  • Itämisaika tartunnasta ensioireisiin on 2─10 vuorokautta.
  • Taudinkuva voi vaihdella oireettomasta infektiosta vaikeaan keuhkokuumeeseen, jota kutsutaan myös legioonalaistaudiksi.
  • Taudin kuvaan voi kuulua kuivaa yskää, kuumetta, pääsärkyä, lihaskipuja, hengenahdistusta sekä rinta- ja vatsakipua.
  • Yli neljänneksellä potilaista esiintyy ripulia ja puolella sekavuutta.
  • Perussairaudet, korkea ikä ja tupakointi lisäävät sekä sairastumisen että vakavan taudin riskiä.
  • Alle viisi prosenttia altistuneista sairastuu keuhkokuumeeseen.
  • Legionella voi aiheuttaa myös influenssankaltaisen taudin, Pontiac-kuumeen.
  • Legionelloosi ei tartu ihmisestä toiseen.
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)