Ryhmäytyminen päiväkodissa, koulussa, työyhteisössä.
Ryhmä on psykogoliassa termi, jolla tarkoitetaan ihmisjoukkoa, jonka jäsenet ovat tietoisia sekä omasta jäsenyydestään että siitä, keitä muita ryhmään kuuluu. Ryhmä on joukkoa pysyvämpi, sillä jäsenet tietävät erossa ollessaankin kuuluvansa ryhmään. Ryhmän toiminnan käynnistämisessä ja ylläpitämisessä on keskeistä ryhmän jäsenten välinen vuorovaikutus sekä yhteinen tavoite.
Ryhmän muodostuminen
Ryhmän valtarakenne ja roolit
Roolit syntyvät yksilön ominaisuuksien perusteella sekä ryhmän tarpeista ja odotuksista. Samalla henkilöllä voi olla eri ryhmissä erilaisia rooleja. Joku saattaa olla esimerkiksi isossa ryhmässä ujo ja hyvin hiljainen, mutta omassa pienessä harrastusporukassa hän saattaakin olla juuri se, joka ideoi toimintaa ja pitää muut aktiivisina.
Erilaiset roolit edistävät ryhmän työskentelyä silloin, kun ne täydentävät toisiaan eivätkä kavenna kenenkään toimintamahdollisuuksia. Ryhmä toimii tehokkaasti, kun joku ottaa vetovastuun, toinen pitää huolta käytännön asioista, joku piristää tunnelmaa ja joku kannustaa muita. Joskus liian tiukasti jämähtäneet roolit kuitenkin haittaavat ryhmän toimintaa. Joku voi esimerkiksi kokea joutuneensa ryhmän hauskuuttajan rooliin eikä kukaan oleta hänen osallistuvan sisällölliseen pohdintaan, vaikka hän nimenomaan haluaisi tehdä sitä. Ryhmän rooleja onkin syytä aika ajoin pohtia, jotta myös epäviralliset roolit tunnistetaan ja sekä ryhmän että yksilön kannalta vahingollisesti toimivia rooleja voidaan purkaa ja muovata uudelleen.
Ohjaajan tulee tuntea ryhmänsä hyvin. Osallistujien pohdittavaksi annettavia väittämiä tulee pohtia erityisen tarkkaan, jotta ne toimivat myönteisesti ryhmän rakentamisessa eikä valinnoilla esimerkiksi pönkitetä olemassa olevia valtarakenteita tarpeettomasti. Valintojen on hyvä olla sellaisia, että ne suuntaavat tulevaisuuteen sen sijaan, että ne nostaisivat menneisyydessä tapahtunutta esiin. Väittämiä kannattaa miettiä myös siltä kannalta, että mahdollisimman moni osallistuja saisi kokea tulevansa jonkun valitsemaksi ja että myös hiljaisemmat ja näkymättömämmässä asemassa olevat osallistujat nostetaan tärkeään rooliin.
Kerro osallistujille
Roolit syntyvät sekä yksilön ominaisuuksista että ryhmän tarpeista ja odotuksista käsin. Siten samalla ihmisellä voi olla eri ryhmissä erilaisia rooleja.
Jotta ryhmä toimisi mahdollisimman hyvin, siihen tarvitaan monenlaisia tyyppejä: pohdiskelevia, ideoivia, aikaansaavia, ilmapiiriä piristäviä jne. Erilaiset roolit ryhmässä täydentävät toisiaan.
Ryhmäytyminen
Ryhmäyttäminen tarkoittaa prosessia, jossa on tärkeintä ryhmän jäsenten keskinäinen tunteminen, vuorovaikutus, luottamus ja viihtyminen. Ryhmäytyminen alkaa ryhmän jäsenten oppiessa tuntemaan toisensa mahdollisimman hyvin. Ei riitä, että oppii tuntemaan kanssaihmiset nimeltä. Ryhmän tiivistyminen vie aikaa, luottamuksellinen ilmapiirin ja suhtautumisen aikaansaaminen on avain todellisen yhteistoiminnan aikaansaamiseen.
Ryhmäytymisen tarkoituksena on tutustua ryhmän jäseniin paremmin, jokaisen jäsenen tulisi tuntea olonsa mukavaksi ja turvalliseksi niin että ryhmässä toimiminen olisi mahdollisimman jouhevaa. Ryhmäytymisen tarkoitus on kannustavan oppimisympäristön syntyminen. Hyvin ryhmäytynyt luokka edistää omaa oppimistaan sekä ehkäisee syrjäytymistä. Toimiva ryhmä on kannustavan oppimisen edellytys!
Hyvin toimiva ryhmä
Ryhmässä vallitsee luottamuksellisuus, tasavertaisuus ja keskinäinen kunnioitus.
Jäsenet ovat sitoutuneet ryhmään, tavoitteet ovat selkeitä, ymmärrettäviä ja mielekkäitä.
Siedetään epävarmuutta ja kyseenalaistamista.
Ryhmässä on runsaasti ajatustenvaihtoa.
Jäsenet ovat erilaisia, jolloin tulee erilaisia ideoita ja tapoja hahmottaa tilanteita.
Ryhmä on itseohjautuva.
Ryhmät
Ryhmätoiminta on yksi sosiaalipsykologian perinteisiä tutkimusalueita. Sen katsotaan muodostavan oman analyysitasonsa, eli se ei ole palautettavissa yksilötoimintaan tai yhteiskunnan kokonaisrakenteisiin. Ryhmätutkimusta on myös sovellettu käytännön työssä ryhmien kanssa, ja teorioita opiskellessa niitä onkin helppo vertailla omiin kokemuksiin erilaisissa ryhmissä.
Tässä osassa esitellään pienryhmän rakennetta ja toimintaa sekä ryhmien monenlaisia tehtäviä yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Ryhmien väliset suhteet tarjoavat perspektiiviin sellaisiin ilmiöihin kuin syrjintä ja rasismi, ja lopuksi tarkastellaan ryhmäteorioiden valossa todellista sosiaalipsykologian klassikkoilmiötä - joukkojen toimintaa.
Pienryhmän rakenne ja toiminta
Ryhmiä on monenlaisia - löyhistä suurryhmistä ja yhteiskunnallisista ryhmistä (samalla luennolla käyvät opiskelijat, vihreiden kannattajat) pieniin ja intiimeihin muodostelmiin (perhe, ystäväpiiri). Sosiaalipsykologiassa on ollut erityisen tarkastelun kohteena työelämässä ja harrastustoiminnassa yleinen ryhmätyyppi, jota kutsutaan pienryhmäksi. Pienryhmiä on kuvattu sekä rakennepiirteiden kautta, että toimintana ja tekemisenä. Ryhmän toiminnan muutoksista puhutaan usein ryhmäprosessin käsitteen avulla.
Pienryhmän tunnusmerkkejä:
siihen kuuluu 3- n.12 henkilöä
jäsenet tunnistavat ryhmänsä jäsenet
jäsenet kokevat kuuluvansa itse ryhmään
jäsenillä on kaikilla vuorovaikutusta keskenään
ryhmällä on yhteinen tehtävä tai tavoite (tavoite voi olla jonkin työtehtävän läpivienti tai vaikka jalkapallon pelaaminen kerran viikossa)
Ryhmän kuvaustapoja
Ryhmän rakennetta on kuvattu erilaisilla kaavioilla, joissa jäseniä edustavien symbolien välille voidaan piirtää yhteyksiä. Viestintäverkkokaavioilla kuvataan sitä, miten viestit ryhmässä liikkuvat. Erilaisten viestintäverkkojen tehokkuutta on tutkittu enimmäkseen laboratorio-oloissa, mutta tuntuu uskottavalta, että myös luonnollisissa ryhmissä keskitetty viestintärakenne on tehokkain yksinkertaisten tehtävien suorittamisessa, kun taas monimutkaisten, esimerkiksi arvovalintoja sisältävien päätösten kohdalla verkkomainen viestintä, jossa kaikki jäsenet kommunikoivat keskenään, johtaa parempiin tuloksiin.
Sosiometria on J.L. Morenon kehittämä tapa kuvata ryhmän henkilösuhteita. Siinä jäseniä pyydetään valitsemaan joku/joitakin ryhmän jäseniä, esimerkiksi sen perusteella kenen kanssa mieluiten työskentelevät tms. Syntyvät linkit piirretään kuvioksi, sosiogrammiksi, josta voidaan tarkastella esimerkiksi ryhmän jakautumista alaryhmiin, sosiaalisia "tähtiä" tai "ulkopuolisia".
Lähde:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryhm%C3%A4_(psykologia)
https://www.mll.fi/tehtavat/roolit-ryhmassa-erilaiset-ryhmailmiot/
https://ameo.fi/wp-content/uploads/2018/02/Ryhmayttamisopas.pdf
https://toiminnallisetohjausmenetelmat.wordpress.com/ryhmaytyminen/
http://www2.amk.fi/mater/viestinta_ja_media/ryhmatyotaidot/files/ryhman_vaiheet/ryhmavaiheet1.htm
https://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/ryhmat.html
Ryhmä on psykogoliassa termi, jolla tarkoitetaan ihmisjoukkoa, jonka jäsenet ovat tietoisia sekä omasta jäsenyydestään että siitä, keitä muita ryhmään kuuluu. Ryhmä on joukkoa pysyvämpi, sillä jäsenet tietävät erossa ollessaankin kuuluvansa ryhmään. Ryhmän toiminnan käynnistämisessä ja ylläpitämisessä on keskeistä ryhmän jäsenten välinen vuorovaikutus sekä yhteinen tavoite.
Ryhmän muodostuminen
Seuraavat vaiheet ovat usein löydettävissä tehtäväkeskeisten ryhmien muodostumisessa. Aina ne eivät tosin esiinny samassa järjestyksessä ja toisinaan yksittäinen vaihe saattaa jäädä kokonaan pois.
Muotoutumisvaiheeksi kutsutaan ryhmän alkutaipaletta. Sen aikana ryhmä ei vielä ole kovin yhtenäinen ja jäsenet hahmottavat sitä lähinnä omien tavoitteidensa kautta. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen voi aiheuttaa jäsenissä hämmennystä roolien puuttuessa tai ollessa epäselviä. Muotoutumisvaihetta sanotaan toisinaan myös kuherteluvaiheeksi, koska uusi ryhmä saatetaan kokea aluksi yksinomaan myönteiseksi asiaksi.
Kuohuntavaiheessa jäsenet testaavat omaa ja toisten jäsenten asemaa ryhmässä. Kuohuntavaiheeseen liittyy usein erimielisyyksiä tai jopa riitoja. Se on kuitenkin tärkeä vaihe ryhmän sisäisten roolien määrittämisen ja avoimeen vuorovaikutukseen pääsemisen kannalta.
Normien luomisen vaiheessa ryhmän jäsenten roolit alkavat olla selviä ja yhteishenki hyvä. Ryhmälle kehittyy omia toimintatapoja ja sääntöjä eli normeja, joita sen jäsenten tulee noudattaa. Säännöt voivat olla julkilausuttuja tai niin sanottuja piilonormeja, joita ei ole yhteisesti sovittu tai kirjattu ylös, mutta noudatetaan samalla lailla kuin julkilausuttujakin normeja.
Toteuttamisvaiheeseen päästyä on rooleihin, normeihin sekä ryhmän jäsenten välisiin suhteisiin liittyvistä asioista löydetty yhteisymmärrys, joten ryhmä pystyy keskittymään täysipainoisesti alkuperäisen tehtävänsä toteuttamiseen. Ryhmä toimii tehokkaasti ja sille on saattanut kehittyä oma slanginsa ja huumorinsa.
Lopettamisvaihe voidaan myös laskea ryhmän kehitysvaiheeksi. Se on tyypillinen erityisesti silloin, kun ryhmä on muodostettu suorittamaan jotain tiettyä tehtävää. Lopettamisvaiheeseen saattaa liittyä rituaaleja tai juhlallisuuksia.
Normit ryhmässä
Ryhmän yhteisiä sääntöjä ja vakiintuneita toimintatapoja kutsutaan normeiksi. Ne ovat tärkeitä sekä ryhmän tehokkuuden että sen koheesion eli kiinteyden kannalta. Niiden avulla ryhmä myös pyrkii yhdenmukaistamaan jäsentensä toimintaa ja arvioimaan sen hyväksyttävyyttä.
Normit voidaan jakaa kahteen ryhmään, julkilausuttuihin ja piilonormeihin. Virallisemmat eli julkilausutut normit ovat ryhmän yhteisesti sopimia, ääneen lausuttuja tai ylöskirjattuja sääntöjä. Piilonormit taas ovat epävirallisempia ja niihin kuuluvat esimerkiksi kulttuurin ja kasvatuksen pohjalta periytyvät tavat, perinteet ja uskomukset. Yleensä piilonormit ohjaavat ryhmän toimintaa vähintään yhtä vahvasti kuin julkilausututkin normit.
Normien noudattamista valvotaan rangaistusten eli sanktioiden ja palkkioiden avulla. Sanktiona voidaan käyttää esimerkiksi aseman laskemista ryhmässä. Usein julkilausuttujen normien noudattamista on valvomassa virallisessa asemassa oleva henkilö tai instituutio, esimerkiksi poliisilaitos valvoo lakien noudattamista. Piilonormien noudattamista valvovat itse ryhmän jäsenet. Piilonormin rikkojaa rangaistaan esimerkiksi yleisellä paheksunnalla tai arvostelulla.
Normien päätehtävänä on ehkäistä ryhmän toimintaa häiritsevää käyttäytymistä ja auttaa näin tavoitteiden saavuttamisessa. Joskus ryhmään saattaa kuitenkin kehittyä täysin päinvastaisia normeja, jotka estävät tai ainakin vaikeuttavat tavoitteiden saavuttamista. Esimerkki tällaisesta voi olla vaikkapa koululuokkaan kehittynyt normi, jonka mukaan koulumenestys ei ole suotavaa. Tällöin hyviä oppilaita saatetaan syrjiä, ja tavoite hyvästä koulutuksesta vaarantuu.
Tavoitteet
Ryhmän tavoitteet voidaan ensisijaisesti sijoittaa kahteen luokkaan, tehtävätavoitteisiin ja tunne tavoitteisiin. Tehtävätavoitteisiin luetaan muun muassa päämäärien saavuttaminen, tehokkuus ja tuloksellisuus. Nämä asiat painottuvat esimerkiksi työyhteisössä. Tunnetavoitteisiin taas kuuluvat muun muassa ryhmän jäsenten väliset suhteet, ryhmän kiinteys ja toiminnan kokeminen palkitsevaksi myös tunnepuolella. Tunnetavoitteet ovat keskeisiä ryhmän koostuessa toisilleen läheisistä ihmisistä. Molemmat tavoitetyypit ovat tärkeitä ryhmän toiminnan tulosten kannalta.
Ryhmän valtarakenne ja roolit
Roolit syntyvät yksilön ominaisuuksien perusteella sekä ryhmän tarpeista ja odotuksista. Samalla henkilöllä voi olla eri ryhmissä erilaisia rooleja. Joku saattaa olla esimerkiksi isossa ryhmässä ujo ja hyvin hiljainen, mutta omassa pienessä harrastusporukassa hän saattaakin olla juuri se, joka ideoi toimintaa ja pitää muut aktiivisina.
Erilaiset roolit edistävät ryhmän työskentelyä silloin, kun ne täydentävät toisiaan eivätkä kavenna kenenkään toimintamahdollisuuksia. Ryhmä toimii tehokkaasti, kun joku ottaa vetovastuun, toinen pitää huolta käytännön asioista, joku piristää tunnelmaa ja joku kannustaa muita. Joskus liian tiukasti jämähtäneet roolit kuitenkin haittaavat ryhmän toimintaa. Joku voi esimerkiksi kokea joutuneensa ryhmän hauskuuttajan rooliin eikä kukaan oleta hänen osallistuvan sisällölliseen pohdintaan, vaikka hän nimenomaan haluaisi tehdä sitä. Ryhmän rooleja onkin syytä aika ajoin pohtia, jotta myös epäviralliset roolit tunnistetaan ja sekä ryhmän että yksilön kannalta vahingollisesti toimivia rooleja voidaan purkaa ja muovata uudelleen.
Ohjaajan tulee tuntea ryhmänsä hyvin. Osallistujien pohdittavaksi annettavia väittämiä tulee pohtia erityisen tarkkaan, jotta ne toimivat myönteisesti ryhmän rakentamisessa eikä valinnoilla esimerkiksi pönkitetä olemassa olevia valtarakenteita tarpeettomasti. Valintojen on hyvä olla sellaisia, että ne suuntaavat tulevaisuuteen sen sijaan, että ne nostaisivat menneisyydessä tapahtunutta esiin. Väittämiä kannattaa miettiä myös siltä kannalta, että mahdollisimman moni osallistuja saisi kokea tulevansa jonkun valitsemaksi ja että myös hiljaisemmat ja näkymättömämmässä asemassa olevat osallistujat nostetaan tärkeään rooliin.
Kerro osallistujille
Roolit syntyvät sekä yksilön ominaisuuksista että ryhmän tarpeista ja odotuksista käsin. Siten samalla ihmisellä voi olla eri ryhmissä erilaisia rooleja.
Jotta ryhmä toimisi mahdollisimman hyvin, siihen tarvitaan monenlaisia tyyppejä: pohdiskelevia, ideoivia, aikaansaavia, ilmapiiriä piristäviä jne. Erilaiset roolit ryhmässä täydentävät toisiaan.
Joskus ryhmään syntyneet roolit kaventavat turhaan osallistujien mahdollisuuksia osallistua ryhmän työskentelyyn. Ryhmään syntyneistä rooleista on hyvä puhua aika ajoin ääneen, ettei kukaan ryhmässä jämähdä sellaiseen rooliin, joka ei ole itselle mieluisa.
Ryhmäytyminen
Ryhmäyttäminen tarkoittaa prosessia, jossa on tärkeintä ryhmän jäsenten keskinäinen tunteminen, vuorovaikutus, luottamus ja viihtyminen. Ryhmäytyminen alkaa ryhmän jäsenten oppiessa tuntemaan toisensa mahdollisimman hyvin. Ei riitä, että oppii tuntemaan kanssaihmiset nimeltä. Ryhmän tiivistyminen vie aikaa, luottamuksellinen ilmapiirin ja suhtautumisen aikaansaaminen on avain todellisen yhteistoiminnan aikaansaamiseen.
Ryhmäytymisen tarkoituksena on tutustua ryhmän jäseniin paremmin, jokaisen jäsenen tulisi tuntea olonsa mukavaksi ja turvalliseksi niin että ryhmässä toimiminen olisi mahdollisimman jouhevaa. Ryhmäytymisen tarkoitus on kannustavan oppimisympäristön syntyminen. Hyvin ryhmäytynyt luokka edistää omaa oppimistaan sekä ehkäisee syrjäytymistä. Toimiva ryhmä on kannustavan oppimisen edellytys!
Hyvin toimiva ryhmä
Ryhmässä vallitsee luottamuksellisuus, tasavertaisuus ja keskinäinen kunnioitus.
Jäsenet ovat sitoutuneet ryhmään, tavoitteet ovat selkeitä, ymmärrettäviä ja mielekkäitä.
Siedetään epävarmuutta ja kyseenalaistamista.
Ryhmässä on runsaasti ajatustenvaihtoa.
Jäsenet ovat erilaisia, jolloin tulee erilaisia ideoita ja tapoja hahmottaa tilanteita.
Ryhmä on itseohjautuva.
Ryhmät
Ryhmätoiminta on yksi sosiaalipsykologian perinteisiä tutkimusalueita. Sen katsotaan muodostavan oman analyysitasonsa, eli se ei ole palautettavissa yksilötoimintaan tai yhteiskunnan kokonaisrakenteisiin. Ryhmätutkimusta on myös sovellettu käytännön työssä ryhmien kanssa, ja teorioita opiskellessa niitä onkin helppo vertailla omiin kokemuksiin erilaisissa ryhmissä.
Tässä osassa esitellään pienryhmän rakennetta ja toimintaa sekä ryhmien monenlaisia tehtäviä yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Ryhmien väliset suhteet tarjoavat perspektiiviin sellaisiin ilmiöihin kuin syrjintä ja rasismi, ja lopuksi tarkastellaan ryhmäteorioiden valossa todellista sosiaalipsykologian klassikkoilmiötä - joukkojen toimintaa.
Pienryhmän rakenne ja toiminta
Ryhmiä on monenlaisia - löyhistä suurryhmistä ja yhteiskunnallisista ryhmistä (samalla luennolla käyvät opiskelijat, vihreiden kannattajat) pieniin ja intiimeihin muodostelmiin (perhe, ystäväpiiri). Sosiaalipsykologiassa on ollut erityisen tarkastelun kohteena työelämässä ja harrastustoiminnassa yleinen ryhmätyyppi, jota kutsutaan pienryhmäksi. Pienryhmiä on kuvattu sekä rakennepiirteiden kautta, että toimintana ja tekemisenä. Ryhmän toiminnan muutoksista puhutaan usein ryhmäprosessin käsitteen avulla.
Pienryhmän tunnusmerkkejä:
siihen kuuluu 3- n.12 henkilöä
jäsenet tunnistavat ryhmänsä jäsenet
jäsenet kokevat kuuluvansa itse ryhmään
jäsenillä on kaikilla vuorovaikutusta keskenään
ryhmällä on yhteinen tehtävä tai tavoite (tavoite voi olla jonkin työtehtävän läpivienti tai vaikka jalkapallon pelaaminen kerran viikossa)
Ryhmän kuvaustapoja
Ryhmän rakennetta on kuvattu erilaisilla kaavioilla, joissa jäseniä edustavien symbolien välille voidaan piirtää yhteyksiä. Viestintäverkkokaavioilla kuvataan sitä, miten viestit ryhmässä liikkuvat. Erilaisten viestintäverkkojen tehokkuutta on tutkittu enimmäkseen laboratorio-oloissa, mutta tuntuu uskottavalta, että myös luonnollisissa ryhmissä keskitetty viestintärakenne on tehokkain yksinkertaisten tehtävien suorittamisessa, kun taas monimutkaisten, esimerkiksi arvovalintoja sisältävien päätösten kohdalla verkkomainen viestintä, jossa kaikki jäsenet kommunikoivat keskenään, johtaa parempiin tuloksiin.
Sosiometria on J.L. Morenon kehittämä tapa kuvata ryhmän henkilösuhteita. Siinä jäseniä pyydetään valitsemaan joku/joitakin ryhmän jäseniä, esimerkiksi sen perusteella kenen kanssa mieluiten työskentelevät tms. Syntyvät linkit piirretään kuvioksi, sosiogrammiksi, josta voidaan tarkastella esimerkiksi ryhmän jakautumista alaryhmiin, sosiaalisia "tähtiä" tai "ulkopuolisia".
Lähde:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryhm%C3%A4_(psykologia)
https://www.mll.fi/tehtavat/roolit-ryhmassa-erilaiset-ryhmailmiot/
https://ameo.fi/wp-content/uploads/2018/02/Ryhmayttamisopas.pdf
https://toiminnallisetohjausmenetelmat.wordpress.com/ryhmaytyminen/
http://www2.amk.fi/mater/viestinta_ja_media/ryhmatyotaidot/files/ryhman_vaiheet/ryhmavaiheet1.htm
https://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/ryhmat.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti