Ravitsemus

Ravitsemus ja ruokailu

Ruoka on tietysti ravinnon lähde, mutta itse ruokailuunkin voi liittyä monia mielihyvän tuntemuksia. Imeväisiässä oleva vauv saa ravintonsa lähinnä äidinmaidosta. Lasta ruokitaanrintaruokinnalla noin puolen vuoden ikään. Rintaruokinnan jatkaminen aina 8-9 kuukauden ikään on lapselle hyödyllistä, koska rintamaito sisältää kaiken, mitä vauva tarvitsee ja on todettu, että se suojelee lasta muun muassa sairauksilta. Kasvavan ja kehittyvän vastasyntyneen ravinnon tarve on suuri ja pieni vauva syökin 2-3 tunnin välein. Rintaruokittaessa äidin syömis-ja elämäntavoilla on suuri merkitys. Hyvä vaihtoehto rintaruokinnalle ovat äidinmaidon vastikkeet, koska niissä on kaikki vauvan tarvitsema ravinto vitamiini-ja lisäaineineen.

Lapsella on imemisrefleksi jo syntyessään. Vastasyntynyt syö keskimäärin 5-6 rintamaitoateriaa päivän aikana, mutta tarpeen mukaan aterioita voidaan antaa useampiakin.
Parin ensimmäisen kuukauden aikana lapsi syö lisäksi kerran tai kahdesti yöllä. Vähitellen muttei kuitenkaan ennen kolmen kuukauden ikää, lapsi on valmis maistamaan kiinteää ravintoa, tavallisimmin jotain marja-tai hedelmäsosetta. Noin neljän kuukauden iässä aloitetaan kiinteän ruoan antaminen, mutta asialla ei ole kiirettä ja aloittamista voi hyvin siirtää puolen vuoden ikään asti jos lapsi kasvaa hyvin pelkällä rintamadolla. Kiinteän ruoan antamisen aloittamisen jälkeen yösyöminen jää vähitellen tavallisesti pois. Imetystä suositellaan kuitenkin jatkettavaksi 6-12 kuukauden ikään. Jos kiinteän ravinnon aloittamista siirretään myöhempään, lapsi saattaa tarvita äidinmaitoaterioita edelleen kerran yössä. Jos äidinmaito vähentyy tai loppuu, se on syytä korvata äidinmaidonkorvikkeella yhden vuoden ikään asti. Viiden kuukauden iästä alkaen äidinmaidonkorvike voidaan korvata osittain tai kokonaan lastenvellillä.

Janojuomaksi lapselle suositellaan vettä. Alle vuoden ikäiselle suositellaan kokomaitoa ja yli vuoden ikäiselle ruoan ohessa kevytmaitoa. Hapanmaitotuotteiden antaminen aloitetaan vähän ennen vuoden ikää. Monissa perheissä kiinnitetään rasvojen käyttöön nykyuisin tarkkaa huomiota. Alle kolmituotiaan ravinnossa rasvoilla on kuitenkin tärkeä merkitys ja jos perhe käyttää rasvatonta maitoa, lapsen puuroon on hyvä lisätä 1-2 ruokalusikallista ruokaöljyä.

Puolen vuoden iässä lapsi pystyy jo istumaan tuettuna. Häntä voi tällöin edelleenkin syöttää sylissä tai babystitterissä, mutta häntä voi totuttaa myös omaan syöttötuioliin. Tässä iässä lapsi osaa jo tarttua esineeseen yhdellä kädellä, siirtää sen kädestä toiseen ja viedä sen suuhunsa. Kiinten ravinnon antamisen aloittamisen yhteydessä on hyvä antaa lapselle oma lusikka käteen.

Samoihin aikoihin voi aloittaa tutista vieroittamisen, sillä lapsen imemisen tarve vähenee kehityksen mukana yhden vuoden ikään tultaessa. Tuttia saatetaan tarvita edelleen esimerkiksi nukahtamisen yhteydessä ta hätätilanteessa. Anatomisesti muotoiltu tutti nahdollistaa taavallista tuttia paremmin hammaskaarien luonnollisen kehittymisen. Peukalon ja pyöreän tutin imeskelyssä kieli ei pääse painumaan suulakeen, jolloin se jää kapeaksi ja hampiden asento huonoksi. Ylä-ja alahampaiden väliin jää myös niin sanottu tuttirako, jos tutin käyttö on yli yksituotiaana runsasta ja jatkuu 3-4-vuotiaana.

Noin 9-10 kuukauden ikäinen lapsi hallitsee pintsettiotteen ja on taitava napostelemaan etusormi-peukalo-otteella suuhunsa rusinoita, herneitä tms. Tämän ikäinen osaa jo juoda myös kupista. Noin puolentoista vuoden ikäinen osaa syödä lusikalla jo itse varsin taitavasti, jos hän on saanut tilaisuuden harjoittaa taitoaan.

Kolmevuotiaana lapsi oppii syömään veitsellä ja haarukalla. 2-3-vuotias osaa voidella leipänsä ja ottaa itse ruokansa. Aikuista tarvitaan antamaan turvallisuutta ja mallia sekä neuvomaan rauhallisesti ja konkreettisesti. Kolmen vuoden iästä lähtien on aika opetella palauttamaan ruokailuvälineet ja roskat niille varatuille paikoille. Aikuinen on taas tärkeä esikuva joka auttaa, neuvoo ja tukee. Lapsi tarvitsee myös aikaa, jotta hän selviytyisi toimistaan.

Viisivuotias harjoittelee entistä siistimpiä ruokailutapoja ja esimerkiksi perunoiden kuorimista. Omatoimisuuden harjoittelun ohella tämä on mainio hienomotoriikan ja keskittymiskyvyn harjaannuttamistapa, jossa toiminnan loppuun suorittamisella on lapselle välitön konkreettinen merkitys.

Ravinnon tarve vaihtelee samanikäisten lasten kesken ja samallakin lapsella eri kausina. Nopean kasvun ja kehityksen aikana se on yleensä suurin. Toisella ikävuodella lapsen ruokailu keskeytyy helposti pienistäkin ympäristön tapahtumista ja äänistä. Tutun, häiriöttömän ja kaikilla tavoin turvallisen ruokailuympäristön luominen on aikuisten vastuulla.

Lapselle ei tule tuputtaa ruokaa, eikä häntä saa pakottaa syömään. Myöskään näkkileipä tai jälkiruoka ei saisi olla missään tilanteessa palkkio tai rangaistus. Jos lapsi saa sopivan ruoka-annoksen ja häntä kannustetaan itse pyytämään tarpeen mukaan lisää, hän oppii vähitellen itse säännöstelemään ruoka-annoksiaan. Isoissa 3-6-vuotiaiden päiväkotiryhmissä asiat sujuvat parhaiten, jos lapset syövät muutamassa pöytäryhmässä jossa kussakin on tarjolla päivän ruokalajit. Isompien lasten kanssa käytävissä pöytäkeskuteluissa on luontevaa selvittää kulloisenkin ruoan ravinto-ominaisuuksia sekä eri ruokalajien merkitystä terveydelle ja hyvinvoinnille. Jo pienenkin lapsen kanssa tulee kuitenkin keskustella ruokailun yhteydessä.

Pienellä vauvalla elämän perusaistimukset, kuten nälän tunne, täyttävät lapsen tajunnan kokonaan ja johtavat välittömään ja voimakkaaseen toimintaan, nälkäitkuun. Hyvän ja pahan olon tunne eivät ehdi olla tunteita, vaan ne muuttuvat suoraan tahtomiseksi. Myöhemmin lapsi oppii luottamaan aikuiseen ja pystyy odottamaan pienen hetken ennen ruoan saamista.

Motoristen taitojen, liikkumisen ja käden ja silmän yhteistyön kehittyessä lapsen itsetunnon kasvu helpottuu, jos hän saa suorittaa joitakin pieniä ruokailuun liittyviä askareita itse. Hän voi esimerkiksi olla apulaisena pöydän kattamisessa ja avustaa leipien voitelussa, hedelmien pilkkomisessa tai raasteiden tekemisessä. Leikki-ikäinen on myös kiinnostunut leipomisesta. Lapsi kannattaa ottaa mukaan toimintoihin ja hän onkin yleensä innokkaasti mukana heti kun kykenee.

Kun lapsi on 2-3 kk ikäinen, hän katsoo tarkkaavaisesti vanhempaansa. Ruokailuhetkistä voi tällöin rakentaa erinomaisen seurusteluhetken, jossa fyysisen läheisyyden lisäksi lapsi on vastavuoroisessa suhteessa aikuiseen. Syöttäessään lasta sylissä tai tuolissa aikuisen tulee olla kasvot lapseen päin. Tällöin syöttäminen on helpompaa ja luonteva kanssakäyminen on mahdollista. Ruokailuhetket ovat pöytätapojen opettelun lisäksi hyviä tilanteita laajentaa myös tietoja ja kokemuksia. Kun maistellaan ja totutellaan syömään monipuolisesti ja erilaisi ruokia. Lapset myös keskustelevat mielellään keskenään, mikä on hyvä alku henkeville, mukaville pöytäkeskusteluille. Lapsi on tärkeää ottaa mukaan perheen yhteisiin ruokailuhetkiin aivan vauvaiästä lähtien.

Odottavan äidin ei tarvitse syödä kahden edestä vaan pikemminkin kahta ajatellen. Kolmena ensimmäisenä raskauskuukautena äidin paino pysyy lähes lähtölukemissa. Tämän jälkeen paino nousee raskauden aikana normaalisti noin 15 % eli 8-12 Kg.
Tämä painonnousu  on myös sikiölle hyväksi. Äidin liian vähäinen painonnousu saattaa hidastaa sikiön kasvua ja liiallinen taas voi altistaa äitiä raskauden aikaisille lisävaivoille ja sairauksille, kuten verenpaineen nousulle.Raskauden aikana kertyneitä liikakiloja voi olla myös työlästä saada putoamaan lähtölukemiin.

Raskauden aikana ravitsemuksella edistetään sikiön normaalia kehitystä ja annetaan riittävästi rakennusaineita äidin elimistön muutoksille. Tasapainoinen ravinto ylläpitää raskaana olevan naisen normaaleja elintoimintoja, antaa hänelle hyvinvoinnin tunteen ja ehkäisee raskausajan häiriöitä. Odotusajan alkuun liittyy usein pahoinvointia, mutta se hellittää yleensä viimeistään 3 kk kuluttua raskauden alkamisesta. Pahoinvointiin auttavat pienet välipalat päivän aikana sekä ulkoilu. Pahoinvointi yllättää erityisesti kun mahalaukku on tyhjä, joten aamupala kannattaa nauttia vuoteessa mahdollisuuksien mukaan.

Raskauden aikana energian tarve ei mainittavasti kasva. Ravinnon tulee kuitenkin olla tavallista monipuolisempaa. Kasvisten ja vihannestenosuutta on syytä lisätä niiden sisältämien vitamiinien sekä hiven-ja kuituaineiden vuoksi. Rasvaisia ja sokerisia ruoka-aineita on syytä välttää, jottei liikakiloja kertyisi tarpeettomasti. Valkuaisaineiden saanti on erityisen tärkeää ja myös nesteiden tarve lisääntyy huomattavasti raskauden aikana. Makeissa juomissa on turhaa energiaa ja ne vaurioittavat äidin hampaita. Vesi on paras janojuoma, ja ruokajuomaksi suositellaan maitotuotteita, jotta äiti saisi riittävästikalsiumia ja rasvaliukoisia vitamiineja. Runsas suolan käyttö ruoanvalmistuksessa aiheuttaa nesteen kertymistä äidin elimistöön.

Rauta on tärkeä elimistön hapenkuljetusjärjestelmälle. Neuvolassa seurataan äidin veren hemoglobiinipitoisuutta säännöllisesti ja ja suositellaan rautavalmisteiden käyttöä tarpeen mukaan. A-vitamiinin liikasaantia tulee välttää, sillä se voi aiheuttaa sikiölle epämuodostumia ja lisää keskenmenonriskiä. Tämän takia raskausaikana syytä välttää maksaruokia. D-vitamiinivalmisteiden käyttö on suositeltavaa lokakuun alusta maaliskuun loppuun kaikille raskaana oleville ja imettäville naisille. Raskaus-ja imetysajan aiheuttamaa D-vitamiinin lisätarvetta on nimittäin vaikea tyydyttäähyvälläkään ruokavaliolla ja lisäksi talvella D-vitamiinia ei muodosturiittävästi iholla vähäisen auringonvalon vuoksi.



Leikki-ikäiset

Leikki-ikäisille lapsille hyvä tavoite on viisi kasvis-, hedelmä- tai marja-annosta päivässä. Yksi annos voi olla pieni tomaatti tai porkkana, hedelmänpuolikas tai vaikkapa 1 dl kasvisraastetta. Hedelmät ja marjat ovat tärkeitä ravintokuidun, C-vitamiinin ja muiden ravintoaineiden lähteitä. Suositusten mukaan leikki-iässä lapsille riittää 20–30 g näkyvää rasvaa päivässä. Ruoanlaittorasvaksi sopii parhaiten öljy ja leivän päälle kasviöljypohjainen levite.

Lasten ruokavalio ennen kouluikää -tutkimuksen lapset saivat viidestä päivittäisestä kasvis-, hedelmä- ja marja-annoksesta keskimäärin kaksi annosta. Tutkimusraportissa kuvataan Tyypin 1 diabeteksen ennustaminen ja ehkäisy (DIPP) -projektin ravintotutkimukseen osallistuneiden imeväisikäisten ja 1–6 -vuotiaiden lasten ruokavalioita. Näiden lasten ruokapäiväkirjat (n=2535) oli kerätty vuosina 2003–2005.

Pehmeän rasvan saanti jäi Lasten ruokavalio ennen kouluikää -tutkimuksen lapsilla alle suositusten, minkä vuoksi monityydyttymättömien rasvahappojen ja E-vitamiinin saanti oli lapsilla niukkaa. Kalan viikoittaista käyttöä suositellaan sen sisältämien pehmeiden rasvojen ja D-vitamiinin vuoksi.

Rajoitetusti sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa

Runsaasti sokeria, suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa sisältävät elintarvikkeet ovat usein napostelutuotteita, jotka koostuvat lähinnä puhdistetusta tärkkelyksestä ja rasvasta. Energian ja tyydyttyneen rasvan saanti on alle kouluikäisillä lapsilla vähentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta ruokavalio sisältää edelleen liikaa sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa. Lapset saavat lisättyä sokeria eniten mehujuomista, jogurtista, suklaasta, makeisista, maitojälkiruoista ja makeista leivonnaisista.

Ruoan runsas sokeripitoisuus huonontaa ruoan ravintoainetiheyttä. Tyydyttynyttä rasvaa lapset saavat eniten maitovalmisteista, liharuoista, viljavalmisteista ja rasvalevitteistä. Aterioiden juomana tulisi tarjota rasvatonta maitoa ja janojuomana vettä runsasrasvaisten maitojen ja sokeripitoisten mehujen sijasta.

Lapselle annetaan D-vitamiinivalmistetta kahden viikon iästä lähtien ympärivuotisesti. Imeväisikäisille, 0–12 kuukauden ikäisille, lapsille D-vitamiinivalmistetta annostellaan yksilöllisesti sen mukaan, onko lapsi täysimetetty vai saako hän ravinnokseen äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta. Yksivuotiaille lapsille annetaan D-vitamiinia valmisteena 10 mikrogrammaa (μg) vuorokaudessa. Kaksivuotiaasta ylöspäin täysi-ikäiseksi asti suositellaan D-vitamiinivalmisteen y mpärivuotista käyttöä 7,5 μg / vuorokausi. Suositeltuun D-vitamiinin saantiin on vaikea yltää ilman ravintoainevalmisteiden käyttöä maitovalmisteiden ja levitettävien rasvojen D-vitaminoinnista huolimatta. Lapsen ruokavalio ennen kouluikää -raportissa D-vitamiinin saanti oli riittämätöntä suurella osalla alle kouluikäisistä lapsista, eivätkä yli 1-vuotiaat lapset käyttäneet säännöllisesti D-vitamiinivalmisteita.

Lähde:
Ojanen, T., Ritmala, M., Siven, T., Vihunen, R.&Vilen, M. 2013. Laosen aika. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Lapsen aika-kirja
https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/suomalaisten-ravitsemus-ja-ruokailu/leikki-ikaiset