tiistai 21. toukokuuta 2019

Fysioterapia

Fysioterapia on terapiaa, jonka keskeisenä tavoitteena on ylläpitää ja parantaa ihmisten toimintakykyä ja liikkumista. Yleensä fysioterapian toimenpiteet kohdentuvat synnynnäisen vamman, sairauden, tapaturman tai ikääntymisen aiheuttamaan alentuneen toimintakyvyn edistämiseen fysioterapeuttisen ohjauksen ja neuvonnan, terapeuttisen harjoittelun sekä manuaalisen terapian keinoin. Kipu- ja oirehoitoina käytetään mm. fysikaalisia hoitoja. Fysioterapia on osa julkista ja yksityistä sosiaali-,
terveys- ja kuntoutuspalvelujärjestelmää.

https://www.youtube.com/watch?v=Pt6l-FF2Ezo

Fysioterapiassa arvioidaan kuntoutujan terveyttä, liikkumista, toimintakykyä ja toimintarajoitteita hänen toimintaympäristössään. Arvioinnin perusteella laaditaan fysioterapiasuunnitelma, jota myös seurataan. Fysioterapeutti arvioi myös apuvälinetarvetta ja ohjaa niiden käyttöä. Kuntoutujaa aktivoidaan ja ohjataan ottamaan itse vastuuta omasta terveydestään, toimintakyvystään ja niiden edistämiseen liittyvistä valinnoista yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa.
Fysioterapeutti on terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilö, joka on suorittanut fysioterapeutin ammattikorkeakoulun. Yleisimmät ammattinimikkeet ovat fysioterapeutti, työfysioterapeutti ja yrittäjä. Lääkintävoimistelija ja erikoislääkintävoimistelija ovat vanhoja ammattinimikkeitä.

Fysioterapeutti on kehon toiminnan ja liikkeen havainnoinnin, analysoinnin ja ohjaamisen asiantuntija.

Fysioterapian tarkoituksena on ylläpitää tai vahvistaa asiakkaan psykofyysissosiaalista toimintakykyä, ei pelkästään fyysistä kuten helposti ajatellaan.

Fyysistä toimintakykyä ei pystytä erottelemaan esimerkiksi psyykkisestä, joten ihmistä tulee hoitaa aina kokonaisvaltaisesti kaikki osa-alueet huomioon ottaen.



Fysioterapeuttinen hoito

Fysioterapia on kivun poistamista sekä ihmisten työkyvyn, toimintakyvyn ja liikkumisen edistämistä. Se on näiden häiriöiden korjaamista ja niiden vaikutuksien tasaamista, myös ennaltaehkäisevästi. Edistämiseen käytetään fysioterapeuttista ohjausta ja neuvontaa, terapeuttista harjoittelua sekä manuaalista terapiaa.

Fysioterapia alkaa kuntoutujan terveyden, liikkumisen ja toimintarajoitteiden arvioimisella. Näiden tietojen perusteella laaditaan fysioterapiasuunnitelma. Fysioterapeutti arvioi myös tarvetta apuvälineiden käyttöön sekä ohjaa niiden käytössä.

Kuntoutujan omalla aktiivisuudella on tärkeä rooli fysioterapiassa. Ihmistä ohjataan ottamaan itse vastuuta omasta terveydestään, toimintakyvystään ja niiden edistämiseen liittyvistä valinnoista yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. Oheinen video antaa hyvän kuvan fysioterapian hoitokirjosta.

Fysioterapian ja hieronnan eron voi yksinkertaisimmillaan selittää siten, että fysioterapialla pyritään lähes aina parantamaan tai ennaltaehkäisemään jokin tietty vamma – esimerkiksi kipeä polvi – kun taas hieronnalla ei välttämättä paranneta jotain erityistä vammaa. 

Fysioterapia

Fysioterapia keskittyy esimerkiksi alentuneen suorituskyvyn parantamiseen, kivun vähentämiseen tai liikkumiskyvyn edistämiseen. Hoidon tavoitteena on asiakkaan elämänlaadun parantaminen. Varsinaista terapiaa edeltää asiakkaan historian kartoittaminen yhdistettynä laaja-alaiseen nykytilanteen tutkimiseen ja ymmärtämiseen. Tietojen ja testien perusteella suoritetaan diagnoosi, jonka pohjalta luodaan asiakkaan hoito-ohjelma. Ennaltaehkäisevän fysioterapian tavoitteena on vammojen välttäminen ja uusiutumisten estäminen.

Useimmilla fysioterapia-asiakkailla on jokin fyysinen vamma esimerkiksi välilevyn pullistuma, nivelrikko tai tenniskyynärpää.

Hieronta

Laajasti tulkittuna hieronta on käsillä tehtävää lihashuoltoa. Hieronnalla pyritään parantamaan pehmytkudosvaurioita sekä vähentämään lihaskipuja ja -kireyttä. Hieronnan avulla pyritään myös nopeuttamaan palautumista sekä parantamaan urheilusuorituksia. Hieronta rentouttaa ja tuo hyvänolontunnetta. Hierontaan yhdistetään toisinaan kylmä- ja lämpöhoitoja.

Useimmilla hieronta-asiakkailla ei ole erityistä fyysistä vammaa.

https://www.youtube.com/watch?v=upIPlihzceM


Liikekontrollin häiriö
https://www.youtube.com/watch?v=AfcN2RK6Omo

Sana ”liikekontrolli” saattaa kuulostaa hieman etäiseltä ja tieteelliseltä. Liikekontrolli on kuitenkin täysin luonnollinen asia ja se koskee kaikkia liikkeitä tuottavia ihmisiä.  Se tarkoittaa esimerkiksi arkisten liikkeiden, kuten kävelyn tai tuolilta nousemisen hallintaa. Itse asiassa liikkeen kontrollin häiriöt ilmenevät usein varsin tuttujen, ehkä kevyeksikin luokiteltavien liikkeiden aikana. Liikkeen hallintaa tarvitaan koko kehossa, mutta erityisen tärkeää se on selkärangan, lonkkien, nilkan, jalan, olkapäiden sekä ranteiden alueella.


Tutkimuksessa kroonisesta alaselkäkivusta kärsiviä potilaita rohkaistiin vähitellen liikuttamaan selkää eri asentoihin ja vähentämään keskivartalon pelkojännityksestä aiheutuvaa alaselän painetta. Tulokset ovat olleet erittäin lupaavia. Asentojen varioiminen on tärkeää, mutta ei ole täysin yhdentekevää millä tavoin liikkumista toteutetaan. Jos hyvään liikelaatuun kuuluu helppous ja rentous, niin liikekontrollihäiriössä normaalisti kevytkin liike saattaa tuntua raskaalta ja hankalalta.

Tyypillistä on, että esimerkiksi vasemman ja oikean puolen liikkeet ”tuntuvat” erilaiselta ja liikkuminen ei yksinkertaisesti tunnu hyvältä ja helpolta. Jos kuormittavaa liikemallia toteutetaan toistuvasti se saattaa johtaa kiputilaan – tällöin puhutaan toiminnallisesta selkäkivusta, mikä on erittäin yleistä. Tutkimusten mukaan n. 90% selkäkivuista ovat laadultaan epäspesifejä, eli selkeää rakenteellista syytä kivulle ei voida todeta.

https://www.youtube.com/watch?v=ZQA3gM6-Jto

Liikekontrollihäiriön hoito

Hoidon tavoitteena on siis muuttaa hermolihasjärjestelmää, jotta liikkeen laatua saada normalisoitua. Miten sitten käytännössä hoidossa edetään?

Otetaan avuksi esimerkki hermoston toiminnasta vaikkapa monelle nykyihmiselle tutusta taidosta eli konekirjoituksesta. Oli sitten kyse kymmen- tai kaksisormijärjestelmän opettelusta, niin oppimisen kaava on hyvin samankaltainen.

Alkuvaiheessa kaikki huomioisi näppäimistöön kohdistaen etsit hukassa olevaa kirjainta. Kun kirjain noin viiden minuutin kuluttua löytyy alat intensiivisesti etsiä jo seuraavaa, jotta kokonainen sana tulisi muodostetuksi – olemme taidon opettelun alkuvaiheessa, jolloin tehtävän on hyvä olla yksinkertainen ja onnistumiseen tarvitaan keskittymistä ja kärsivällisyyttä.

Vähitellen huomaat, että silmät löytävät oikealle kirjaimelle nopeammin ja sormet seuraavat näppärästi perässä. Näppäilyä tulee harjoiteltua huomaamatta ja tunteja kertyy. Yhtäkkiä saatat huomata, että voit nostaa katseesi näppäimistöstä ja sormet kuin itsestään löytävät hyvällä prosentilla oikeaan paikkaan – ollaan taidon automatisoitumisen vaiheessa.
Uuden liikemallin opettelussa harjoitteiden tulee olla riittävän yksinkertaisia, jotta uusi malli on helpompi alkuvaiheessa hahmottaa. Hahmottamiseen kannattaa käyttää tarpeen mukaan myös apuvälineitä, kuten peiliä tai teippausta. Harjoitteiden tulee olla kuormitukseltaan kevyitä ja toistomääriä tulee olla runsaasti. Lisäksi harjoitteisiin tulee keskittyä ja kehittyminen vaatii kärsivällisyyttä. Kun uusi taito tai liikemalli on hallinnassa, niin sen jälkeen voidaan voima- tai kestävyysominaisuuksia tarpeen mukaan kehittää.

Lopuksi

Johtuvatko sitten esimerkiksi kaikki toiminnalliset selkävaivat liikekontrollihäiriöstä? Eivät johdu. Aiemmista tutkimuksista tiedämme, että liikunta yleisesti auttaa epäspesifiin krooniseen selkäkipuun ja vuodelepoa ei suositella. Särkeekö selkäsi siitä syystä, että harjoittelet konekirjoitusta istuen 8h päivässä ilman taukoja ja kipu helpottaa liikkeelle lähdettäessä? Kivun syynä saattaa hyvinkin olla se, että istut 8h päivässä ilman taukoja. Tässä tapauksessa kannattaa liikkua enemmän suhteessa istumiseen, siitä on todennäköisesti apua.

Seuraavissa liikekontrolliblogeissa käydään tarkemmin läpi erilaisia kontrollihäiriöitä. Blogisarja aloitetaan alaselästä ja lonkasta, mutta myöhemmin tulossa on myös asiaa olkapäästä ja jalan hallinnasta. Kannattaa pysyä kanavalla!

Psykofyysinen fysioterapia vakavasti traumatisoituneen pakolaisen hoidossa https://www.youtube.com/watch?v=EB1iLmD9j2E

Fysioterapiassa kohdataan joka päivä ihmisiä, joiden toimintakyky on fyysisiin tekijöihin nähden huomattavasti alentunut. Heidän fysioterapiansa ei etene, ja lopulta selviää, että taustalla on trauma, joka on järkyttänyt koko ihmisen elämää. Tämän kehittämistehtävän tavoitteena on ollut lisätä fysioterapeuttien tietämystä trauman kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta asiakkaan toimintakykyyn sekä antaa keinoja näiden asioiden kohtaamiseen ja hoitoon. Tarkoituksena on ollut kehittää perehdytyskansio psykofyysisen fysioterapian käytöstä traumatisoituneen asiakkaan hoidossa, sisältäen taustatietoa trauman vaikutuksesta ihmiseen ja konkreettisia esimerkkejä psykofyysisen fysioterapian keinoista hoitaa traumatisoitunutta asiakasta. Tämän kehittämistehtävän sisällöstä, etenkin trauman vaikutuksen osalta, voivat hyötyä fysioterapeuttien lisäksi myös muut traumatisoituneiden asiakkaiden kanssa tekemisissä olevat työntekijät.


Taustatietoa traumasta kerättiin neurologian, psykoterapian, traumaterapian ja fysioterapian kirjallisista lähteistä sekä psykiatrisen fysioterapian maisterin Riitta Keskinen-Rosenqvistin luennoilta. Lähdeaineistoon yhdistettiin myös muuta kokemuksellista tietoa psykofyysisen fysioterapian käytöstä traumatisoituneilla asiakkailla. Aineistosta nostettiin esiin traumatisoituneen asiakkaan psykofyysisessä fysioterapiassa hyödynnettäviä ilmiöitä, joita voi käyttää terapian tukena. Esiin nostetut ilmiöt ovat 1) kehotietoi-suusharjoittelu, 2) yhteisöllisyyden kokeminen liikkeen, rytmin, laulun ja maadoittumisen avulla, 3) kosketus, 4) rajat ja itsetyynnyttely, 5) tunteet ja 6) hengitys. Liitteenä on lyhyt tiivistelmä koko kehittämistehtävästä harjoitusesimerkkeineen, jonka on tarkoitus tukea fysioterapeutin käytännön työtä traumatisoituneiden asiakkaiden parissa.

Tieto trauman vaikutuksesta ihmisen kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn lisää sekä hoitohenkilökunnan että asiakkaan ymmärrystä oireista ja voi jopa estää varsinaisen traumatisoitumisen tai ainakin helpottaa oireita. Se, mikä aiheuttaa trauman, on yksilöllistä ja koskee kaikkia ihmisiä pakolaisista leikkauspotilaisiin. Tieto traumasta ja sen hoidosta voi antaa uusia painopisteitä fysioterapialle, ja sen avulla voidaan estää oireiden kroonistumista.


Helli keho ja mieli – psykofyysinen fysioterapia


Fysioterapiaan saa lähetteen, kun vartalo tarvitsee kuntoutusta. Psykoterapiassa taas käydään läpi sitä, miten mieli on reagoinut tai reagoi elämäntilanteisiin. Psykofyysisessa fysioterapiassa ajatellaan, ettei mieli olekaan irrallaan kehollisista kokemuksista.

Psykofyysinen fysioterapia

Kun fyysinen puoli on lähtenyt purkautumaan, on edistytty paljon myös psykoterapian puolella.
Krooniset kivut, stressi tai mikä tahansa jatkuva kiputila on riittävä syy hakeutua psykofyysiseen fysioterapiaan. 

Vaikka suuntaus ei ole järin tunnettu, ei kehon ja mielen yhteyden tunnistaminen ole uusi ajatus.
– Itämaisessa lääketieteessä kehon ja mielen yhteydellä on todella pitkät perinteet. Länsimaissa keho ja mieli ajatellaan hyvin erillään. Onneksi se on muuttumassa. Mutta jostain syystä länsimaissa pidetään tärkeimpänä järjellä ja ajatuksella tapahtuvaa tekemistä, vaikka meillä on kehossa todella paljon tietoa, Laitinen korostaa.

Lähde:
https://www.suomenfysioterapeutit.fi/fysioterapia/fysioterapia-ammattina/
https://www.auron.fi/usein-kysyttya/mita-fysioterapia-on/
https://www.auron.fi/usein-kysyttya/mika-on-fysioterapian-ja-hieronnan-ero/
https://selkakanava.fi/sites/default/files/hyvaselka4-16_20-21.pdf
https://www.hieros.fi/liikekontrolli/
https://www.suomenfysioterapeutit.fi/
https://www.theseus.fi/handle/10024/68405
https://www.pudasjarvi.fi/tiedostot/liitteet/maahanmuuttajat/koulutuspaketti/Traumatisoituneiden_lasten_kohtaaminen.pdf
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136193/7.8.PALOMA_KA%CC%88SIKIRJA_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y
https://yle.fi/uutiset/3-9367184
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Ohjaustilanne

Miten tehdä ohjaustilanteessa selkeästi mitä ollaan tekemässä, lyhyesti ja ytimekkäästi. Kuvin ja tekstein kertoa jotta pysyy huomio mitä on tapahtumassa.

Ohjaus on lopulta hyvin yksinkertaista, enkä tarkoita tätä mitenkään väheksyvästi tai halveksuvasti, vaan ennemmin päinvastoin, yksinkertaistus ja kiteytys ovat usein kaikkein työteliäimpiä vaiheita monissa prosesseissa.

Ohjauksessa on kyse yhteistoiminnasta, ”jossa tuetaan ja edistetään ohjattavan oppimis-, kasvu-, työ- tai ongelmanratkaisuprosesseja sellaisilla tavoilla, että ohjattavan toimijuus vahvistuu. Hyvä ohjaus toteutuu kunnioittavassa, rakentavassa kohtaamisessa ja dialogisessa vuorovaikutuksessa.”

Erityisen vaikeaksi ohjauksen tekee kuitenkin moninaisten valintojen maailma, jossa opiskelijan odotetaan pärjäävän valintojensa kanssa ikään kuin se olisi toinen luonto. Tämä harvoin pitää paikkansa, koska päätöksen tekeminen voi osoittautua hyvinkin hankalaksi, mikäli ei hahmota ympäröivää maailmaa. Vaihtoehtojen punninta heikoilla tiedoilla voi osoittautua välillä hankalaksi ilman ammattitaitoista ohjausta, joka auttaa näkemään ympäröivän maailman hieman laajemmin.


Toiminnanohjauksella tarkoitetaan joko taito- eli toimintamuistin ei-tahdonalaista toimintaa tai tahdonalaisia keinoja, joilla haluttu tavoite pyritään saavuttamaan. Viimeksi mainittuihin kuuluvat esimerkiksi oman toiminnan tietoinen suunnittelu, koordinointi ja valvominen.

Toiminnanohjauksen häiriöillä viitataan muun muassa ADD-/ADHD:ssa, Autismin kirjon oireyhtymissä, älyllisessä kehitysvammaisuudessa ja vaskulääridementiassa esiintyviin kognitiivisiin vaikeuksiin, jotka voivat lievinäkin haitata arjesta ja työtehtävistä selviytymistä. Toiminnanohjauksen häiriöt ovat samoja oireita, joita esiintyy dementoivissa sairauksissa, mutta dementia-sanaa käytetään yleensä vain silloin, kun potilaan kognitiivinen taso laskee aiemmasta.
Toiminnanohjauksen häiriöt voivat liittyä joko taito- eli toimintamuistin tahdosta riippumattomaan toimintaan tai tahdonalaiseen tietoiseen toiminnanohjaukseen.
Ylemmän tason tietoisen toiminnanohjauksen ongelmat tarkoittavat puutteellista kykyä suunnitella, koordinoida ja valvoa tietoisesti omaa toimintaansa.





Tahdosta riippumaton eli automaattinen taito- eli toimintamuisti huolehtii esimerkiksi siitä, että ihmiset kykenevät muistamaan asioita ilman, että heidän olisi tarvinnut painaa niitä tietoisesti mieleensä. Osa toimintamuistin säätelemistä toiminnoista liittyy asioiden tekemiseen aina samalla tavalla samassa tilanteessa kuten avainten laittaminen paikoilleen kotiin saavuttaessa ja valojen sammuttaminen kotoa poistuttaessa. Niin ikään motorinen harjaantuminen liittyy siihen, että aivojen alemmat osat ottavat vastatakseen tiettyjen liikesarjojen suorittamisesta, jolloin toiminta voi tapahtua taloudellisemmin ja nopeammin kuin tietoisen ohjauksen avulla.


Muistissa on myös erityinen ennakoiva osa-alue, joka huolehtii, että omaan toimintaan liittyvät asiat aktivoituvat ihmisen mielessä juuri oikeana ajankohtana. Ihmiset esimerkiksi pukevat yleensä automaattisesti alusvaatteet ennen päällysvaatteita ilman, että heidän tarvitsee suunnitella vaatteidensa pukemisjärjestystä. Toiminnanohjauksen häiriö saattaa kuitenkin oireilla kehitysvammaisilla Kannerin autisteilla ja aivovauriopotilailla siten, että he saattavat pukea vaatteet väärässä järjestyksessä.

https://docs.google.com/presentation/d/1Fz7dYVJbXWA1t35mks-b1mRwwnzrGd6LoNotdJyWWjo/edit?usp=sharing

Auttamisnäkökulmassa on keskeistä se, että ohjauksella autetaan asiakasta auttamaan itseään. Asiakkaan voimaantuminen (empowerment) ja itseohjautumisen vahvistuminen saadaan aikaan ottamalla huomioon asiakkaan subjektius eli oma-aloitteisuus ja -vastuisuus.
Ohjaus vuorovaikutuksen tuottamisen tapana perustuu lähinnä neuvotteluun, keskusteluun ja dialogiin. Ohjauskeskustelun tärkeitä välineitä ovat kunnioitus ja empatia, sopiminen, kysyminen, selventäminen ja tarkentaminen, konkretisoiminen ja välittömyys, yhteenvetäminen sekä tavoitteen asettaminen, toiminnan suunnittelu ja ongelmanratkaisu.

Toimintaympäristönä ohjaus on eriytymätön, se ei eristy selvästi omaksi saarekkeekseen. Ohjaus on luonteeltaan prosessoivaa toimintaa, ja se voi liittyä elämänsuunnittelun, opinnoissa ja uralla etenemisen, työssä selviytymisen ja ihmisten oman ammatillisen reflektoinnin alueille.

Ohjaus ammattina liittyy perinteisiin ohjausammatteihin, kuten ammatinvalinnan ohjaaja, opinto-ohjaaja, nuoriso-ohjaaja jne. Nykyaikana - ohjauksen tarpeen kasvaessa eri inhimillisen toiminnan alueilla - ohjaus kuitenkin on paremminkin työtapa ja -ote kuin varsinainen ammatti. Yhä useammissa ammateissa tarvitaan ohjauksellista otetta.

Subjektiuden vahvistaminen, vuorovaikutuksen aikaansaaminen ja tukeminen, prosessoiva työskentely ja ohjauksellinen ote ovat keskeisiä myös verkko-ohjauksessa, joka tapahtuu pääasiassa kirjoitetun (puhe)kielen avulla.

Syy-Seuraus kortit

Syy-seuraus–korttien käytössä on kyse toiminnanohjaamisesta.
Toiminnanohjauksen taidoilla tarkoitetaan laajasti ottaen ihmisten kykyjä säädellä käyttäytymistään tilanteen vaatimusten mukaisesti. Käsitteenä se on moniulotteinen ja sisältöinen, ja sitä pidetäänkin sateenvarjokäsitteenä monille erilaisille taidoille. Toiminnanohjauksen käsitteen tarkasta määrittelystä ei olla yhtä mieltä. Yhteistä erilaisille määrittelyille on, että toiminnanohjaus sisältää kyvyn ennakoida ja suunnitella, kyvyn toimia suunnitelman mukaan, kyvyn arvioida omaa toimintaa sekä kyvyn jättää tehtävää häiritsevät tekijät huomiotta.


Lapsilla joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö (ADHD tai ADD), ovat toiminnanohjauksen ja etenkin inhibition eli toiminnan ehkäisyn vaikeudet tyypillisiä. Sitä esiintyy myös lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö, mutta lievemmässä muodossa sitä todetaan olevan usein myös lapsilla, joilla on muita kehityksen ja oppimisen ongelmia.
 Autistisilla henkilöillä on usein oppimiseen liittyviä kognitiivisia vaikeuksia, esimerkiksi automatisoinnissa, syy-seuraus–suhteiden ymmärtämisessä ja heillä on myös yli-valikoivuutta. Ylivalikoivuuden takia autistisella henkilöllä on yleensä erikoinen tapa reagoida aistiärsykkeisiin. Heidän on vaikea tietää, mitkä ovat olennaisia asioita, jotka pitää huomioida. He saattavat keskittyä johonkin heille turvalliseen yksityiskohtaan, jota toiset eivät edes huomaa ja tilanteen kannalta olennainen asia jää heiltä täysin huomiotta. He voivat tehdä tulkintoja yksittäisen piirteen perusteella, esimerkiksi kaikki parralliset miehet voidaan tulkita isäksi.


Esimerkit havaittavissa jo taaperoikäisenä
  • Vastasyntyneen aivoissa kaikki tarvittava on jo valmiina.
  • Itsesäätelyn oppimisen tärkein vaihe alkaa kaksivuotiaana.
  • Ikävuodet 2–7 ovat itsesäätelyn herkkyyskautta.
  • Toiminnanohjaus kehittyy varhaisaikuisuuteen asti.
  • Tahdonalainen tarkkaavuus alkaa kehittyä syntymästä lähtien.
  • Kielenkehitys vaikuttaa tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen kehittymiseen.
  • 2-vuotiaana aikuisen ohjauksessa lapsi pystyy jo keskittymään lyhyitä aikoja.
  • 3–4-vuotias kykenee ohjaamaan toimintaansa puheen avulla ja tekemään ohjatusti tehtävää jo lähes puoli tuntia.
  • Nopean kehityksen vaihe on päiväkoti- (5 v), esikoulu- ja alakouluiässä (alaluokilla).
Ongelmien taustalla voi olla puutteita seuraavilla alueilla:

  • Eläytymiskyvyn puute vaikeuttaa toisen ajatusmaailmaan eläytymistä ja ilmenee esimerkiksi itsekeskeiseltä tai manipuloivalta vaikuttavana käytöksenä.
  • Kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeus ilmenee esimerkiksi yksityiskohtiin juuttumisena niin, että kokonaisuutta ei havaita eikä tietoa pystytä soveltamaan toisessa asiayhteydessä.
  • Toiminnan ohjauksen puutteet ilmenevät vaikeutena laatia ja toteuttaa toimintasuunnitelmia, hahmottaa asioiden syy–seuraussuhteita ja aikakäsitystä. Rituaaleihin ja rutiineihin tukeutuminen voi olla näiden puutteiden kompensoimista.
  • Toimintojen automatisoitumisen puutteellisuus näkyy esimerkiksi vaikeutena motorisissa suorituksissa kuten uinnin tai pyörällä ajon opettelussa. Oppimiseen voidaan tarvita runsaasti harjoittelua ja kaikkien liikkeiden ohjausta kädestä pitäen. 

Toimintakykyä kohottavia kuntoutuksen alueita ovat
  • kielen merkitysten ja kommunikoinnin vahvistaminen
  • ympäristön strukturointi ja oman toiminnan ohjaus
  • sosiaalisten tilanteiden ja vuorovaikutuksen harjoittelu
  • aistiviestien tunnistaminen ja oman kehon hahmottaminen.

AS-henkilö tarvitsee yksinkertaisia ja selkeitä ohjeita, miten toimia eri tilanteissa ja ympäristöissä, eli arkipäivän selkeän struktuurin.


Mitä on toimintaterapia?

Toimintaterapia on kuntoutusmuoto, joka perustuu toiminnan terapeuttiseen käyttöön sekä toimintaterapeutin ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Toimintaterapia sopii lapselle tai nuorelle, jolla on kehityksellisesti tai sairauden tai vamman seurauksena haasteita iänmukaisiin päivittäisiin toimintoihin osallistumisessa.

Milloin toimintaterapiasta on apua?Toimintaterapiasta hyötyvät monen ikäiset lapset ja nuoret. Toimintaterapiasta voi olla apua silloin, kun lapsella tai nuorella on vaikeuksia esimerkiksi:


Kehonhallinnassa
  • Aistitiedon käsittelyssä
  • Hahmottamisessa
  • Tarkkaavaisuuden säätelyssä
  • Sosiaalisissa tilanteissa
  • Arkiympäristössä toimimisessa.
  • Toimintaterapian tavoitteetToimintaterapian alussa laaditaan yhdessä lapsen tai nuoren ja lähipiirin kanssa konkreettiset tavoitteet, jotka voivat liittyä esimerkiksi itsestä huolehtimiseen, leikkiin, koulunkäyntiin tai vapaa-aikaan.

Toimintaterapian konkreettisia tavoitteita voivat olla esimerkiksi:
  • Asennonhallinnan, tasapainon ja koordinaation hallinnan kehittyminen, jolla tuetaan esimerkiksi lapsen mahdollisuuksia osallistua ikätovereidensa kanssa leikkiin arkiympäristössään
  • Silmän ja käden yhteistyön parantuminen, joka edesauttaa kirjoittamaan oppimista
  • Käden ja sormien motoriikan parantuminen (hienomotoriikka), jonka myötä itse pukeutumisesta tulee helpompaa (napit ja vetoketjut)
  • Näönvarainen hahmottamisen parantuminen, kirjainten ja numeroiden hahmottaminen, joka myötävaikuttaa lukutaidon oppimiseen
  • Tarkkaavuuden suuntaamisen ylläpitäminen, jonka myötä lapsen yleinen toiminnanohjaus kehittyy ja esimerkiksi koulutehtävien loppuun saattaminen helpottuu
  • Oman toiminnan suunnittelu

Toimintaterapian vastaanotot


Toimintaterapian vastaanotot

Terapia toteutetaan yleensä lapsen yksilöllisinä vastaanottokäynteinä, joissa lapsi tai nuori toimii kahden kesken terapeutin kanssa. Vanhemmat ovat tärkeässä roolissa tukemassa lapsen terapiaprosessia ja heillä on usein omia ohjauskäyntejä terapeutin kanssa.

Toimintaterapiaan kuuluu ohjauskäyntejä, jotka voidaan toteuttaa kotona, koulussa tai päiväkodissa. Tällöin toimintaterapeutin ohjauskäynnille voivat osallistua myös vanhemmat ja opettaja tai lastentarhanopettaja. Osa käynneistä voidaan toteuttaa koti- tai päiväkotikäynteinä, mikä tukee terapiassa harjoiteltujen taitojen siirtymistä arkeen. Toimintaterapian tavoitteet määrittävät terapiajakson pituuden. Yksilöllisen terapiakerran kesto on 45–60 minuuttia ja tapaamiskertoja on tavallisesti 10–30.

Toimintaterapian menetelmät ja ympäristöToimintaterapia tapahtuu tavoitteellisissa leikki- ja toimintatilanteissa, joita suunnitellaan yhdessä lapsen kanssa hänen mielenkiintonsa mukaan. Menetelminä käytetään esimerkiksi liikuntaleikkejä, pelejä, rakentelua ja luovia toimintoja. Terapiassa toiminta on lapselle hauskaa, haastavaa ja onnistumisen kokemuksia antavaa.


Lapsen toimintaterapiassa käytetään paljon leikkiä. Leikin keinon terapiaan saadaan sisällytettyjä harjoitteita, jotka tukevat lapsen kehitystä. Toimintaterapiassa käytetty leikki eroaa tavallisesta leikistä siten, että terapiassa leikki on aina ohjattua ja tavoitteellista.Toiminnan ja leikin avulla voidaan arvioida lapsen toiminnanohjausta, motoriikkaa, silmän ja käden yhteistyötä, visuaalista hahmottamista, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja sekä tarkkaivaisuuden suuntaamista ja ylläpitämistä.

Terapiassa käytettävät välineet ja ympäristö valitaan yksilöllisesti lapsen tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Terapeutti suunnittelee etukäteen terapiakäynnille sopivia harjoitteita, joita hän toteuttaa lapsen kanssa. Terapiassa autetaan myös lasta arvioimaan itseään ja toimintakykyään sekä tulemaan tietoiseksi vahvuuksistaan.


Lähde:


https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/106841/Opiskelija_Juho.Hautala.pdf.pdf?sequence=1&isAllowed=y
https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/foniatria/lapsen_neuropsykologinen_arvio/toiminnanohjaus/Sivut/default.aspx
https://fi.pinterest.com/pin/357754764119713750/?lp=true
https://fi.pinterest.com/pin/504825439454180968/?lp=true
https://revise.fi/odoo/?gclid=Cj0KCQjww47nBRDlARIsAEJ34bkHBirFMGYS4pvpLYSX_DgY7BWm67To2h5I9-EHUQyIcc4nGHLOHzwaAm9YEALw_wcB
https://blogs.helsinki.fi/thinkmath/tietopalvelu/toiminnanohjaus/miten-toiminnanohjaus-kehittyy/
https://www.hahku.fi/hahmotusvaikeus-vai-toiminnanohjauksen-pulmat/
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/116175/Suominen_Juuli.pdf?sequence=1&isAllowed=y
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma/kuntoutuminen

http://www.nuorisopsykiatrinen-yhdistys.org/wp-content/uploads/2012/11/rutiinit_rituaalit_pakko_oireet.pdf
https://www.toimintakeidas.fi/blogi/aistien-saatelyapua-autismikirjon-henkiloille/
https://www.lastenkuntoutus.net/perheille/terapia-_ja_tutkimuspalvelut/toimintaterapia
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

tiistai 7. toukokuuta 2019

Robotit hoitotyössä

Miten robotit vaikuttavat hoitotyössä? Miten vaikuttavat asiakkaiden ja hoitajien arjessa?
Koneoppiminen ja robotit ovat hyvä apu hoitotyössä, mutta ihmistä ne eivät koskaan korvaa.

Avustavia robotteja kehitetään sekä hoitohenkilöstön käytettäviksi että suoraan esimerkiksi kotihoidon asiakkaille. Mutta miten hoitotyön ammattilaiset suhtautuvat robotteihin?

Hoitotyön fyysisesti raskaimpia työtehtäviä ovat potilassiirrot. Potilassiirrot ovat potilaan liikkumisen avustaminen sekä käsin tehtävät nostot ja siirrot. Käsin tehtävät siirrot tapahtuvat lihasvoimalla, jolloin potilasta nostetaan, lasketaan, työnnetään, vedetään, kannetaan tai rullataan. Raskas fyysinen työ ja huonot työasennot ovat selkävaivojen merkittäviä riskitekijöitä. Selkävaivat ovatkin hoitajien yksi yleisimmistä syistä jäädä sairaslomalle. Hoitotyössä perusperiaatteena on välttää potilaan nostamista käsivoimin ja pitkäaikaista työskentelyä huonossa asennossa. Kuntouttavalla työotteella, hyvällä ergonomialla ja nostolaitteiden oikealla käytöllä voidaan vähentää hoitajien kuormitusta.

Nykyisin käytössä olevat nostolaiteet vähentävät jo hoitajien kuormitusta, mutta laitteissa on edelleen kehitettävää. Nostolaitteet vievät paljon tilaa ja vaativat edelleen paljon ponnistelua hoitajilta. Ryhmämme oli siksi kiinnostunut lukemaan HStar Technologies – yrityksen kehittämästä Robotics Nursing Assistant System(RoNA) -robotista.


Älyvaatteet löytävät elimistöstämme muutoksia, joista ne kertovat meille. Robotit siivoavat ja laittavat puolestamme ruokaa. Älykäs sairaalasänky menee automaattisesti sopiviin asentoihin, soittaa lempimusiikkia ja muistuttaa lääkityksestä.

Tämä ei ole enää sci-fi -elokuvaa. Miten robotit ja tekoäly tulevat muuttamaan terveys- ja hoivapalveluja, on kuuma puheenaihe juuri nyt.

Insinöörien mukaan tekoäly on tulevaisuudessa upotettuna kaikkialle ympäristöömme: tietokoneet ja robotit ehdottavat meille toimintavaihtoehtoja ja tekevät oikeita valintoja puolestamme. Tekoäly perustuu isoon dataan, tietokoneisiin ja sosiaaliseen mediaan syöttämiimme ja antamiimme tietoihin, joiden perusteella tietokoneet tuntevat meidät. Tietokoneet ovat tulevaisuudessa yhä enemmän yhteydessä myös tavaroihin.

Digitalisaatio on mullistanut pankkipalvelut ja kaupankäynnin. Robotics Finland -hankkeen edistäjä Cristina Andersson sanoo, että seuraavaksi tulee robotisaatio, ja muutos terveydenhuollossa on jo alkanut.

”On meistä itsestämme kiinni, otammeko muutoksesta hyödyn irti. Jos emme ota, olemme ajopuun asemassa”, Andersson painottaa Sairaanhoitajapäivien paneelikeskustelussa.



Robotti apuvälineeksi vai työkaveriksi?

Vaikka robotiikka ei vielä näy voimakkaasti terveydenhuollon arjessa, hyviä kokemuksia on jo esimerkiksi avustavista leikkausroboteista, lääkejakeluroboteista ja kuljetusroboteista. 

Leikkaussalissa kirurgi operoi leikkausrobotin välityksellä. Robotit voivat myös sterilisoida välineet tai valmistella ne leikkausta varten. Kehitteillä on myös laboratorioita, joissa robotti analysoi näytteet.

Cristina Andersson kehottaa, että hoitajien työtaakkaa vähentäviä robotteja pitäisi ottaa nopeammin käyttöön. Esimerkiksi ruokailuavustajarobotti Bestic syöttää potilaan. Bestic-robotin kehitti potilaaksi joutunut, polioon sairastunut ruotsalainen yrittäjä, joka koki syöttötilanteet nöyryyttäviksi. Tällaiset robotit voivat vapauttaa sairaanhoitajia rutiineista tai raskaasta työstä ja lisätä potilaan tyytyväisyyttä.

Sairaanhoitaja Soili Kataviston mukaan hoitajien työ voi robottien avulla helpottua, mutta se edellyttää, että hoitotyötä tekevät ovat mukana kehittämässä robotteja. Hänen mielestään pitää miettiä, mille potilasryhmille robotit todella sopivat.

”Esimerkiksi kielitaitoinen robotti olisi hyödyllinen terveydenhuollon ympäristössä”, Soili Katavisto Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä sanoo.

Andersson mainitsee myös eksoskeleton-robotiikan, jonka avulla osittain halvaantunut potilas voi nousta tuolista ja tehdä asioita, joita ei ilman robottia pystyisi. Telepresenssin eli läsnäolevan robotiikan avulla monet palvelut saadaan potilaan ulottuville ilman käyntiä lääkärin tai hoitajan luona.

Robotti halaa ja vetää jumpan

Terapia-, seurustelu- ja palvelurobotit pystyvät vuorovaikutukseen ympäristössään, josta ne poimivat viestejä. Esimerkiksi japanilainen Paro-hyljerobotti reagoi puheeseen ja kosketteluun vaikkapa halaamalla. Sekä tanskalaisten että suomalaisten tutkimusten perusteella Paro-hylje vaikuttaa positiivisesti ja terapeuttisesti dementiapotilaiden vuorovaikutukseen. Erilaiset seurustelurobotit voivat toimia myös vanhuksen apuna ja ilmoittaa vaaratilanteista kotona.

Suomessa on viime aikoina esitelty pientä Nao-humanoidirobottia, joka viihdyttää ja reagoi puheeseen. Sen voi ohjelmoida vaikka vetämään jumppaa. Robotin vuorovaikutustaitoja kehitetään WikiTalkin avulla Helsingin yliopistossa. Tämä mahdollistaa robotin yhteyden Wikipediaan ja digitaaliseen sisältöön, josta se hakee tietoa. Robotin seuraava versio voi olla monikielinen palvelurobotti, joka esimerkiksi lukee aamun lehtiä.


Uusia työnkuvia

Jos robotteihin totutaan ja ne tekevät osan töistä, mitä tapahtuu kun robotti hajoaa? Onko ihmisaivoista enää mihinkään?

”Sairaanhoitajan pitää osata tehdä työt, vaikka robotti tekisi ne hänen puolestaan”, Soili Katavisto toteaa.

”Robotit eivät korvaa inhimillistä hoivaa vaan vapauttavat hoitajilta lisää aikaa työhön. Pitäisi määritellä, mitkä ovat ne sairaanhoitajan ydintehtävät, joita ei voi robotille siirtää”, Jari Numminen pohtii.

Isoja tietokantoja yhdistelemään ja tulkitsemaan tarvitaan tulevaisuudessa analyytikkoja ja tiedon tulkitsijoita. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on arvioitu, että iso data -analytiikka toisi 58 000 uutta työpaikkaa eri toimialoille. Sen pohjalta kehitetään uusia palveluja ja yritystoimintaa.

Japanissa on vanhustenhoidossa käytössä paljon robotteja. Ne muun muassa auttavat potilaiden nostamisessa ja ruokien tarjoilussa.

Ruoka-avustajarobotit helpottavat hoitajien työtä vanhusten aterioinnin järjestämisessä myös Ruotsisssa. Siellä on toiminnassa myös niin sanottuja telepresentaatio- eli lähiläsnäolorobotteja, joiden kautta kotona asuva vanhus saa kuvayhteyden hoitajaan tai omaiseensa.

Robotti hoitajana herättää ristiriitaisia tunteita, totesivat sairaanhoitajapäivien debattiin osallistuneet asiantuntijat.

Robotti antaa palautetta

Ihmistä robotit eivät kuitenkaan korvaa, totesi Elina Hiltunen.

– Ihmistä tarvitaan aina ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Ihmisen viestinnästä on 90 prosenttia kehollista, ja siihen robotit ei pysty, Hiltunen sanoi.

Tosin tutkijat kehittelevät myös robottien kykyä tunnistaa tunteita.

– Venäjällä ollaan tässä aika pitkällä. On jo olemassa Paro-robotti, joka osaa halata ja antaa palautetta räpyttelemällä ”silmiään”, Christina Andersson kertoi.

Terapiarobotit apuna muistisairaiden hoidossa

Japanissa ovat viime aikoina yleistyneet etenkin muistisairaiden hoidossa käytettävät leluja muistuttavat terapiarobotit.

VTT:n erikoistutkija Marketta Niemelän mukaan Suomessa vastaavia Paro-terapiarobotteja on jo käytössä kymmenissä hoitokodeissa.

Hylkeen näköisten ja pehmeiden terapiarobottien on tutkimuksissa todettu muun muassa syventävän vuorovaikutusta hoitajan ja potilaan välillä.

Toinen Suomessa yleistynyt robotiikan esiaste ovat lääkejakeluautomaatit, jotka ovat jo käytössä useissa kunnissa. Automaatti ilmoittaa vanhukselle, kun on aika syödä lääkkeet.

Jos potilas ei jostain syystä ota lääkeannosta, lähettää automaatti hälytyksen vanhuksen omaiselle tai kotihoitajalle.

Kun tavalliseen rollaattoriin taas lisätään antureita, voi niiden avulla mitata vanhuksen päivärytmiä ja laskea päivittäinen askelmäärä.

Pienellä kehittelyllä rollaattori pystyisi myös mittaamaan käyttäjän puristusvoimaa, varoittaa tielle tulevista kuopista ja kontrolloida apumoottorin avulla menopelin vauhtia ylä- ja alamäissä.

Liiketunnistimilla kerätään tietoa

Palvelurobottien lisäksi ikäihmisten hoitoon on vähitellen tulossa myös niin kutsuttua passiivista teknologiaa. Esimerkkejä tästä ovat lieteen ja hanoihin asennettavat turvavahdit, kaatumishälyttimet ja unta seuraavat patjat.

Jonkin verran Suomessa on jo käytössä esimerkiksi kotiin asennettavia liiketunnistimia. Niiden avulla ikäihmisten elämästä saadaan irti tärkeää tietoa.

Poikkeavuudet normaaleissa rutiineissa voivat kertoa toimintakyvyn heikkenemisestä. Öinen rappukäytävään kurkkiminen voi Niemelän mukaan kertoa esimerkiksi alkavasta muistisairaudesta.

Niemelän mukaan robotiikka kehittyy Suomessa hitaasti, mutta vakaasti. Kymmenen vuoden kuluttua se on hänen mukaansa jo melko arkipäiväistä vanhustenhoidossa ja ikäihmisten arjessa.

– Robotit eivät vain vielä ole niin hyviä, halpoja ja hyödyllisiä, että ihmiset ottaisivat niitä sankoin joukoin käyttöön. Tekniikassa on vielä paljon tekemistä.



Robotiikkaa kohdennetusti tarpeeseen
”Hoiva on aina toisen ihmisen tarpeisiin vastaamista. Siksi on ymmärrettävä tilannekohtaisesti, mitä kukin ihminen tarvitsee kussakin tilanteessa ja voiko teknologia auttaa tässä tehtävässä”
Voiko hoivarobotti korvata hoitajan? – ”Liian kalliita tavallisille kuluttajille”

Suomessa on viime vuosina otettu ensiaskelia hoivarobotiikan käytössä. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että ikäihminen voisi asua pidempään kotona monitoimirobotin avustamana.

Robotti, joka auttaisi kotona asuvaa ikäihmistä arjen askareissa, kuten tavaroiden kuljettamisessa, silmälasien etsinnässä ja lääkkeiden muistamisessa. Robotti, jonka kanssa voisi keskustella ja joka osaisi auttaa kaatuneen vanhuksen ylös ja tehdä hälytyksen hoitajalle.

Tällainen robotti monilla on mielessä, kun puhutaan vanhustenhoidossa hyödynnettävistä hoivaroboteista. Ihmisten ja robotiikan vuorovaikutusta tutkinut Marketta Niemelä Teknologian tutkimuskeskus VTT:ltä palauttaa kuitenkin maanpinnalle.

─ Tällaisen robotin moni haluaisi, mutta teknisesti sellaisen toteuttaminen on vielä hyvin kaukana todellisuudesta, ja nyt sellainen voisi maksaa jopa satoja tuhansia euroja.

Vielä tällä hetkellä hoivaan liittyviä, konkreettisia tehtäviä suorittavia robotteja on vähän, mutta toiveet tulevaisuudesta ovat korkealla. Jo nyt robotit pystyvät tarjoamaan apua vanhustenhoitoon monilla eri osa-alueilla.

Seuraa ja kuntoutusta

Yleisimpiä robotiikan sovelluksia vanhustenhoidossa ovat kuntoutusrobotit, jossa ikäihmisille tarkoitettuun apuvälineeseen integroidaan robotiikkaa. Esimerkiksi älyrollaattori pystyy aistimaan ympäristönsä ja avustamaan vanhuksen liikkumista ylämäessä ja jarruttamalla vauhtia alamäessä.

Viime vuosina kiinnostus on kohdistunut erityisesti sosiaalisiin robotteihin, jotka on kehitetty juuri vuorovaikutukseen ihmisen kanssa. Hyviä esimerkkejä ovat muistisairaille kehitetty terapiarobotti Paro-hylje ja viihdykkeenä toimiva Zora-jumpparobotti, joita käytetään vanhustenhoidossa myös Suomessa.

Ikäihmisten kotona asumista voisivat tukea erilaiset etäyhteysrobotit, joiden avulla etäkäyttäjä voi liikkua vanhuksen kodissa ja keskustella videoyhteydellä asukkaan kanssa. Kotona asuvilla vanhuksilla hyödynnetään myös kotiin integroitavaa monitoroivaa teknologiaa, joilla voidaan seurata ikäihmisen toimintaa ja kuntoa.

Uusia mahdollisuuksia vanhustenhoitoon tuovat myös hoitajille tarkoitetut fyysisesti avustavat robotit, kuten nostolaitteet. Robotiikkaa on hyödynnetty hoitajilla myös päälle puettavissa tukirangoissa ja liiveissä, jotka tukevat selkää ja avustavat vanhuksen nostossa.


Hinnat kuriin massatuotannolla

Robottien vähäisyyttä selittää myös niiden korkea hinta. Paro-hyljerobotti maksaa noin 4000─5000 euroa ja Zora-jumpparobotin hinta on noin 16 000 euroa. Etäyhteysrobotitkin maksavat hieman mallista riippuen muutamia tuhansia euroja.

Niemelän mukaan robotit pitäisi saada massatuotantoon, jotta hinta halpenisi. Myös ohjelmointi maksaa.

─ Robottien hinnat eivät ole vielä halventuneet, sillä esimerkiksi Paro-roboteista jokainen tehdään erikseen käsityönä. Olen kuullut yksityishenkilöistä, jotka ovat ostaneet Paron omaan käyttöön, mutta monille tavallisille kuluttajille se vielä liian kallis.

Niemelä arvioi hintojen laskevan 5-10 vuoden kuluessa. Yksinkertaiseen keskusteluun pystyviä, pieniä tehtäviä toimittavia kotirobotteja on kuitenkin odotettavissa markkinoille jo aikaisemmin muutaman sadan euron hinnalla.
”Ei pelkästään vanhuksille”

Ensimmäisten tutkimusten perusteella hoivarobotit ovat saaneet positiivisen vastaanoton vanhuksilta ja hoitajilta. Esimerkiksi Paro-hyljerobotin on havaittu innostavan apaattisuuteen vaipuneita muistisairaita puhumiseen, minkä jälkeen he ovat alkaneet kommunikoida myös hoitajan kanssa.

Van Aerschotin mukaan tutkimuksissa on kuitenkin todettu, ettei robotti korvaa hoitajaa. Myös Niemelä näkee, että vanhustenhoidon taustatehtävät, kuten siivoaminen, lääkejakelu ja ruuanlaitto voidaan osin siirtää roboteille, mutta hoitajan läsnäoloa ja huolenpitoa yhä tarvitaan.

─ Robotit eivät korvaa hoitajia, sillä ne eivät vielä kykene arvioimaan, ovatko potilaan asiat hyvin vai huonosti. Robotit tarjoavat kuitenkin apukäsiä ja uudenlaista sosiaalista aktiviteettia ikäihmisille.

Vaikka hoivarobotiikasta puhutaan usein ikäihmisten kohdalla Van Aerschot muistuttaa, että samoja teknologioita voivat hyödyntää myös esimerkiksi vammaiset henkilöt, liikuntarajoitteiset ja heidän omaisena.

─ Hoivaan liittyvät tarpeet ovat vammaisilla henkilöillä usein saman tyyppisiä kuin vanhuksilla. Hoivarobotiikka ei ole suinkaan vain vanhuksille.

Monitoimisesti ja itsenäisesti eli autonomisesti toimivia robottiapulaisia joudutaan vielä odottamaan 10-20 vuotta, ja tällä hetkellä käytetyt robotit toimivat ennalta ohjelmoituina hyvin rajatuissa tehtävissä, tai ihmisen ohjaamina.

Yksinkertaisimmillaan robotti voidaan määritellä liikkuvaksi mekanismiksi, joka vähintään jonkin verran itsenäisesti kykenee suorittamaan sille annettuja tehtäviä. Robotilla tarkoitamme siis laitteita, jotka toimivat ja vuorovaikuttavat fyysisessä tilassa, ja jätämme tarkastelun ulkopuolelle puhtaasti digitaaliset tekoälyratkaisut ja ohjelmistorobotit.

Sosiaaliset robotit tukevat vanhustenhoidossa asukkaiden emotionaalista, kognitiivista, sosiaalista ja fyysistä vireyttä.

Vanhustyötä tekevillä suomalaisilla hoitajilla on eniten kokemusta hyljerobotti ”Parosta”, jota käytetään terapiavälineenä erityisesti dementiahoidossa. Hoivatyön kentällä on tullut tutuksi myös jumppaa ja pelejä ohjaavat humanoidirobotit (esim. “Zora” ja “Pepper”), jotka kykenevät yksinkertaiseen dialogiin ihmisen kanssa, mutta vaativat vielä tarkkaa ennalta ohjelmointia tai reaaliaikaista ohjausta.

Hoitotyön kehittämisen kannalta virtuaalitapaamisten lisääntyminen on oleellista, sillä matkustaminen vie huomattavasti aikaa erityisesti kotihoidolta. Myös asiakkaiden puolelta kuuluu etähoitoon liittyviä toiveita. Sairaalasta kotiutunut kuntoutuspotilas saattaa kokea erilaiset lääkäri-, terapia- ja muut seurantakäynnit raskaina ja audiovisuaalinen etäyhteys esimerkiksi fysioterapeutin kanssa tuntuisi riittävältä. Etäläsnäolorobottia voidaan käyttää videopuhelulaitteena hoivahenkilöstön ja kotihoidon asiakkaan välillä, jolloin hoitajalla on mahdollisuus myös liikkua asiakkaan kotona istuessaan kilometrien päässä omassa työpisteessään. Samoin robottia voi käyttää potilaskiertojen välineenä, ja lääkäri voi kiertää useankin sairaalan osastolla matkustamatta paikasta toiseen. Suomessa etäläsnäolorobotin käytöstä on saatu rohkaisevia kokemuksia hoivakodeissa, joissa se on toiminut yhteydenpitovälineenä asukkaiden ja perheenjäsenten välillä, ja tukenut sekä hankalasti liikkuvien asukkaiden että kaukana asuvien perheenjäsenten uudenlaista osallistumista hoivakodin elämään.

Tulevaisuuden roboteilta hoitoalan ammattilaiset odottavat apua erityisesti fyysisesti raskaisiin työtehtäviin kuten potilassiirtoihin ja painavien tai suurten tavaramäärien käsittelyyn. Nostoissa avustavia robottilaitteita, puettavaa robotiikkaa ja ulkoisia tukirankoja eli ”eksoskeletoneja” on jo muun muassa Japanin markkinoilla. Helmikuussa 2019, ensimmäisenä Pohjoismaissa, hoitajalle puettavia voimaliivejä testattiin Tampereen seudun ammattiopistossa Turjan ja kumppanien tutkimusprojektissa. Roboteilla voidaan hoitaa myös kuljetustehtäviä hoitoympäristöissä. Seinäjoen keskussairaalassa on jo otettu käyttöön kuljetusautomaattijärjestelmä, jossa useat robotit hoitavat itsenäisesti tavara- ja välinekuljetuksia keskusvaraston, välinehuollon ja osastojen välillä. VTT on kokeilemassa kuljetusrobotin käyttöä tamperelaisissa hoivakodeissa ruoka- ja tarvikekuljetuksiin. Erityisesti kotihoidossa ateriapalvelua ja lääkehuoltoa on automatisoitu automaateilla ja roboteilla.


”Terveydenhuollossa hyödynnetään vielä liian vähän jo olemassa olevaa tekniikkaa”, napauttaa Meditas Oy:n toimitusjohtaja Minna Laine.

Siksi robotiikan käyttöä sosiaali- ja terveysalalla pystyy yhtä lailla edistämään Meditaksen kaltainen maahantuontiyritys kuin omaa teknologiaansa kehittävät yrityksetkin.

Tällä hetkellä Meditas tuo Suomeen tanskalaisia tuotteita, kuten Moto Tiles -tasapainolaattoja, digitaalisia lääkemuistuttajia ja mikrobeja hengiltä säteilyttäviä uv-robotteja. Aikomus on hiljalleen laajentaa valikoimaa ja tuontimaita.

Hoitoalan ammattilaisten mielipiteet robottien hyödyntämisestä jakautuvat voimakkaasti, ilmenee Tampereen yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Robotiikka ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus -projektin osana tehdyn tutkimuksen mukaan noin puolet hoitajista ajattelee, että hoivarobottien käyttö herättäisi runsaasti vastustusta työntekijöiden keskuudessa. Yhtä moni on täysin tai jokseenkin sitä mieltä, että robotteja ei ole tarkoitettu hoivatyössä käytettäväksi.

Samalla kuitenkin lähes kolmanneksen mielestä robotteja voisi hyödyntää hoitotyössä ja valtaosa oli sitä mieltä, että robotit ovat välttämättömiä, koska ne voivat tehdä ihmisille liian raskaita tai liian vaarallisia töitä. Hoitajat olivat erittäin luottavaisia, että oppisivat tarvittaessa käyttämään hoivarobotteja. Uutta teknologiaa ei pelätä. Kuitenkin vain alle kymmenesosalla on omakohtaista käyttökokemusta roboteista. Muita kuin Paro-lemmikkihyljerobotteja ei ole monikaan hoitaja koskaan kokeillut eikä robotiikkaa siis suomalaisissa hoitolaitoksissa vielä toistaiseksi juurikaan ole.

Teknologiasta ja roboteista odotetaan yhtä vastausta hoitoalalle ennakoituun työvoimapulaan ja mahdollisuutta organisoida työtehtäviä uusin, entistä tehokkaammin tavoin. Yhteiskunnallisesti teknologian kehityksen varaan lasketaan huomattavia kustannussäästöjä.

EVA:n julkaisemassa raportissa (Robotit töihin! Elinkeinoelämän valtuuskunta 2016) esitetään, että muutaman vuoden sisällä jopa viidennes hoitajien työstä voitaisiin korvata roboteilla ja muulla automatiikalla.

- Tämä on yllättävää, kun ottaa huomioon kuinka vähän robotiikkaa on käytössä suomalaisissa hoitolaitoksissa tällä hetkellä, puhumattakaan yksityisten ihmisten kodeista, toteaa tutkijatohtori Lina van Aerschot Tampereen yliopistosta.

Hoitoalan ammattilaisten kokemuksia ja näkemyksiä hoivarobotiikan hyödyntämisestä tutkittiin kyselyllä, johon vastasi yhteensä lähes 4000 hoitajaa. Vastaajista noin puolet on superilaisia lähihoitajia.
 
Oma kokemus robotiikasta hoitotyössä 
Oma kokemus roboteista hoitotyössä kun sai koota alusta loppuun mBot-robotin oppitunnilla oli mielenkiintoinen. Sai tutustua omatoimisesti mitä aiheeseen sisältyy kaiken kaikkiaan.

 Kokoamisen jälkeen kun tutustui ohjelmointiin, heräsi mielenkiinto minkälaisia muita robotteja on alalle tulossa tai on jo alalla auttamassa hoitajia ja niitä tarvitsevia ihmisiä.

 Kokemus herätti mielenkiinnon siihen, mitä avustavia robotteja tai minkänäköisiä, on alalle tulossa. Ja se kuinka helppoa on ohjelmoida asiakkaalle käyttöön, miten voi ohjelmoida osastolle käyttöön hoitajille asukkaiden/potilaiden hoitoon sopivaksi.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

maanantai 6. toukokuuta 2019

Ryhmäytymisen vaiheet

Ryhmäytyminen päiväkodissa, koulussa, työyhteisössä.

Ryhmä on psykogoliassa termi, jolla tarkoitetaan ihmisjoukkoa, jonka jäsenet ovat tietoisia sekä omasta jäsenyydestään että siitä, keitä muita ryhmään kuuluu. Ryhmä on joukkoa pysyvämpi, sillä jäsenet tietävät erossa ollessaankin kuuluvansa ryhmään. Ryhmän toiminnan käynnistämisessä ja ylläpitämisessä on keskeistä ryhmän jäsenten välinen vuorovaikutus sekä yhteinen tavoite.


Ryhmän muodostuminen
Seuraavat vaiheet ovat usein löydettävissä tehtäväkeskeisten ryhmien muodostumisessa. Aina ne eivät tosin esiinny samassa järjestyksessä ja toisinaan yksittäinen vaihe saattaa jäädä kokonaan pois.
Muotoutumisvaiheeksi kutsutaan ryhmän alkutaipaletta. Sen aikana ryhmä ei vielä ole kovin yhtenäinen ja jäsenet hahmottavat sitä lähinnä omien tavoitteidensa kautta. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen voi aiheuttaa jäsenissä hämmennystä roolien puuttuessa tai ollessa epäselviä. Muotoutumisvaihetta sanotaan toisinaan myös kuherteluvaiheeksi, koska uusi ryhmä saatetaan kokea aluksi yksinomaan myönteiseksi asiaksi.
Kuohuntavaiheessa jäsenet testaavat omaa ja toisten jäsenten asemaa ryhmässä. Kuohuntavaiheeseen liittyy usein erimielisyyksiä tai jopa riitoja. Se on kuitenkin tärkeä vaihe ryhmän sisäisten roolien määrittämisen ja avoimeen vuorovaikutukseen pääsemisen kannalta.
Normien luomisen vaiheessa ryhmän jäsenten roolit alkavat olla selviä ja yhteishenki hyvä. Ryhmälle kehittyy omia toimintatapoja ja sääntöjä eli normeja, joita sen jäsenten tulee noudattaa. Säännöt voivat olla julkilausuttuja tai niin sanottuja piilonormeja, joita ei ole yhteisesti sovittu tai kirjattu ylös, mutta noudatetaan samalla lailla kuin julkilausuttujakin normeja.
Toteuttamisvaiheeseen päästyä on rooleihin, normeihin sekä ryhmän jäsenten välisiin suhteisiin liittyvistä asioista löydetty yhteisymmärrys, joten ryhmä pystyy keskittymään täysipainoisesti alkuperäisen tehtävänsä toteuttamiseen. Ryhmä toimii tehokkaasti ja sille on saattanut kehittyä oma slanginsa ja huumorinsa.
Lopettamisvaihe voidaan myös laskea ryhmän kehitysvaiheeksi. Se on tyypillinen erityisesti silloin, kun ryhmä on muodostettu suorittamaan jotain tiettyä tehtävää. Lopettamisvaiheeseen saattaa liittyä rituaaleja tai juhlallisuuksia.

Normit ryhmässä
Ryhmän yhteisiä sääntöjä ja vakiintuneita toimintatapoja kutsutaan normeiksi. Ne ovat tärkeitä sekä ryhmän tehokkuuden että sen koheesion eli kiinteyden kannalta. Niiden avulla ryhmä myös pyrkii yhdenmukaistamaan jäsentensä toimintaa ja arvioimaan sen hyväksyttävyyttä.
Normit voidaan jakaa kahteen ryhmään, julkilausuttuihin ja piilonormeihin. Virallisemmat eli julkilausutut normit ovat ryhmän yhteisesti sopimia, ääneen lausuttuja tai ylöskirjattuja sääntöjä. Piilonormit taas ovat epävirallisempia ja niihin kuuluvat esimerkiksi kulttuurin ja kasvatuksen pohjalta periytyvät tavat, perinteet ja uskomukset. Yleensä piilonormit ohjaavat ryhmän toimintaa vähintään yhtä vahvasti kuin julkilausututkin normit.
Normien noudattamista valvotaan rangaistusten eli sanktioiden ja palkkioiden avulla. Sanktiona voidaan käyttää esimerkiksi aseman laskemista ryhmässä. Usein julkilausuttujen normien noudattamista on valvomassa virallisessa asemassa oleva henkilö tai instituutio, esimerkiksi poliisilaitos valvoo lakien noudattamista. Piilonormien noudattamista valvovat itse ryhmän jäsenet. Piilonormin rikkojaa rangaistaan esimerkiksi yleisellä paheksunnalla tai arvostelulla.
Normien päätehtävänä on ehkäistä ryhmän toimintaa häiritsevää käyttäytymistä ja auttaa näin tavoitteiden saavuttamisessa. Joskus ryhmään saattaa kuitenkin kehittyä täysin päinvastaisia normeja, jotka estävät tai ainakin vaikeuttavat tavoitteiden saavuttamista. Esimerkki tällaisesta voi olla vaikkapa koululuokkaan kehittynyt normi, jonka mukaan koulumenestys ei ole suotavaa. Tällöin hyviä oppilaita saatetaan syrjiä, ja tavoite hyvästä koulutuksesta vaarantuu.

Tavoitteet
Ryhmän tavoitteet voidaan ensisijaisesti sijoittaa kahteen luokkaan, tehtävätavoitteisiin ja tunne tavoitteisiin. Tehtävätavoitteisiin luetaan muun muassa päämäärien saavuttaminen, tehokkuus ja tuloksellisuus. Nämä asiat painottuvat esimerkiksi työyhteisössä. Tunnetavoitteisiin taas kuuluvat muun muassa ryhmän jäsenten väliset suhteet, ryhmän kiinteys ja toiminnan kokeminen palkitsevaksi myös tunnepuolella. Tunnetavoitteet ovat keskeisiä ryhmän koostuessa toisilleen läheisistä ihmisistä. Molemmat tavoitetyypit ovat tärkeitä ryhmän toiminnan tulosten kannalta.

Ryhmän valtarakenne ja roolit

Roolit syntyvät yksilön ominaisuuksien perusteella sekä ryhmän tarpeista ja odotuksista. Samalla henkilöllä voi olla eri ryhmissä erilaisia rooleja. Joku saattaa olla esimerkiksi isossa ryhmässä ujo ja hyvin hiljainen, mutta omassa pienessä harrastusporukassa hän saattaakin olla juuri se, joka ideoi toimintaa ja pitää muut aktiivisina.

Erilaiset roolit edistävät ryhmän työskentelyä silloin, kun ne täydentävät toisiaan eivätkä kavenna kenenkään toimintamahdollisuuksia. Ryhmä toimii tehokkaasti, kun joku ottaa vetovastuun, toinen pitää huolta käytännön asioista, joku piristää tunnelmaa ja joku kannustaa muita. Joskus liian tiukasti jämähtäneet roolit kuitenkin haittaavat ryhmän toimintaa. Joku voi esimerkiksi kokea joutuneensa ryhmän hauskuuttajan rooliin eikä kukaan oleta hänen osallistuvan sisällölliseen pohdintaan, vaikka hän nimenomaan haluaisi tehdä sitä. Ryhmän rooleja onkin syytä aika ajoin pohtia, jotta myös epäviralliset roolit tunnistetaan ja sekä ryhmän että yksilön kannalta vahingollisesti toimivia rooleja voidaan purkaa ja muovata uudelleen.

Ohjaajan tulee tuntea ryhmänsä hyvin. Osallistujien pohdittavaksi annettavia väittämiä tulee pohtia erityisen tarkkaan, jotta ne toimivat myönteisesti ryhmän rakentamisessa eikä valinnoilla esimerkiksi pönkitetä olemassa olevia valtarakenteita tarpeettomasti. Valintojen on hyvä olla sellaisia, että ne suuntaavat tulevaisuuteen sen sijaan, että ne nostaisivat menneisyydessä tapahtunutta esiin. Väittämiä kannattaa miettiä myös siltä kannalta, että mahdollisimman moni osallistuja saisi kokea tulevansa jonkun valitsemaksi ja että myös hiljaisemmat ja näkymättömämmässä asemassa olevat osallistujat nostetaan tärkeään rooliin.

Kerro osallistujille

Roolit syntyvät sekä yksilön ominaisuuksista että ryhmän tarpeista ja odotuksista käsin. Siten samalla ihmisellä voi olla eri ryhmissä erilaisia rooleja.

Jotta ryhmä toimisi mahdollisimman hyvin, siihen tarvitaan monenlaisia tyyppejä: pohdiskelevia, ideoivia, aikaansaavia, ilmapiiriä piristäviä jne. Erilaiset roolit ryhmässä täydentävät toisiaan. 

Joskus ryhmään syntyneet roolit kaventavat turhaan osallistujien mahdollisuuksia osallistua ryhmän työskentelyyn. Ryhmään syntyneistä rooleista on hyvä puhua aika ajoin ääneen, ettei kukaan ryhmässä jämähdä sellaiseen rooliin, joka ei ole itselle mieluisa.

Ryhmäytyminen

 Ryhmäyttäminen tarkoittaa prosessia, jossa on tärkeintä ryhmän jäsenten keskinäinen tunteminen, vuorovaikutus, luottamus ja viihtyminen. Ryhmäytyminen alkaa ryhmän jäsenten oppiessa tuntemaan toisensa mahdollisimman hyvin. Ei riitä, että oppii tuntemaan kanssaihmiset nimeltä. Ryhmän tiivistyminen vie aikaa, luottamuksellinen ilmapiirin ja suhtautumisen aikaansaaminen on avain todellisen yhteistoiminnan aikaansaamiseen.

Ryhmäytymisen tarkoituksena on tutustua ryhmän jäseniin paremmin, jokaisen jäsenen tulisi tuntea olonsa mukavaksi ja turvalliseksi niin että ryhmässä toimiminen olisi mahdollisimman jouhevaa. Ryhmäytymisen tarkoitus on kannustavan oppimisympäristön syntyminen. Hyvin ryhmäytynyt luokka edistää omaa oppimistaan sekä ehkäisee syrjäytymistä. Toimiva ryhmä on kannustavan oppimisen edellytys!

Hyvin toimiva ryhmä

Ryhmässä vallitsee luottamuksellisuus, tasavertaisuus ja keskinäinen kunnioitus.
Jäsenet ovat sitoutuneet ryhmään, tavoitteet ovat selkeitä, ymmärrettäviä ja mielekkäitä.
Siedetään epävarmuutta ja kyseenalaistamista.
Ryhmässä on runsaasti ajatustenvaihtoa.
Jäsenet ovat erilaisia, jolloin tulee erilaisia ideoita ja tapoja hahmottaa tilanteita.
Ryhmä on itseohjautuva.
 

Ryhmät

Ryhmätoiminta on yksi sosiaalipsykologian perinteisiä tutkimusalueita. Sen katsotaan muodostavan oman analyysitasonsa, eli se ei ole palautettavissa yksilötoimintaan tai yhteiskunnan kokonaisrakenteisiin. Ryhmätutkimusta on myös sovellettu käytännön työssä ryhmien kanssa, ja teorioita opiskellessa niitä onkin helppo vertailla omiin kokemuksiin erilaisissa ryhmissä.
Tässä osassa esitellään pienryhmän rakennetta ja toimintaa sekä ryhmien monenlaisia tehtäviä yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Ryhmien väliset suhteet tarjoavat perspektiiviin sellaisiin ilmiöihin kuin syrjintä ja rasismi, ja lopuksi tarkastellaan ryhmäteorioiden valossa todellista sosiaalipsykologian klassikkoilmiötä - joukkojen toimintaa.

Pienryhmän rakenne ja toiminta

Ryhmiä on monenlaisia - löyhistä suurryhmistä ja yhteiskunnallisista ryhmistä (samalla luennolla käyvät opiskelijat, vihreiden kannattajat) pieniin ja intiimeihin muodostelmiin (perhe, ystäväpiiri). Sosiaalipsykologiassa on ollut erityisen tarkastelun kohteena työelämässä ja harrastustoiminnassa yleinen ryhmätyyppi, jota kutsutaan pienryhmäksi. Pienryhmiä on kuvattu sekä rakennepiirteiden kautta, että toimintana ja tekemisenä. Ryhmän toiminnan muutoksista puhutaan usein ryhmäprosessin käsitteen avulla.

Pienryhmän tunnusmerkkejä: 

siihen kuuluu 3- n.12 henkilöä
jäsenet tunnistavat ryhmänsä jäsenet
jäsenet kokevat kuuluvansa itse ryhmään
jäsenillä on kaikilla vuorovaikutusta keskenään
ryhmällä on yhteinen tehtävä tai tavoite (tavoite voi olla jonkin työtehtävän läpivienti tai vaikka jalkapallon pelaaminen kerran viikossa)


Ryhmän kuvaustapoja

Ryhmän rakennetta on kuvattu erilaisilla kaavioilla, joissa jäseniä edustavien symbolien välille voidaan piirtää yhteyksiä. Viestintäverkkokaavioilla kuvataan sitä, miten viestit ryhmässä liikkuvat. Erilaisten viestintäverkkojen tehokkuutta on tutkittu enimmäkseen laboratorio-oloissa, mutta tuntuu uskottavalta, että myös luonnollisissa ryhmissä keskitetty viestintärakenne on tehokkain yksinkertaisten tehtävien suorittamisessa, kun taas monimutkaisten, esimerkiksi arvovalintoja sisältävien päätösten kohdalla verkkomainen viestintä, jossa kaikki jäsenet kommunikoivat keskenään, johtaa parempiin tuloksiin.

Sosiometria on J.L. Morenon kehittämä tapa kuvata ryhmän henkilösuhteita. Siinä jäseniä pyydetään valitsemaan joku/joitakin ryhmän jäseniä, esimerkiksi sen perusteella kenen kanssa mieluiten työskentelevät tms. Syntyvät linkit piirretään kuvioksi, sosiogrammiksi, josta voidaan tarkastella esimerkiksi ryhmän jakautumista alaryhmiin, sosiaalisia "tähtiä" tai "ulkopuolisia".

Lähde:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryhm%C3%A4_(psykologia)
https://www.mll.fi/tehtavat/roolit-ryhmassa-erilaiset-ryhmailmiot/
https://ameo.fi/wp-content/uploads/2018/02/Ryhmayttamisopas.pdf
https://toiminnallisetohjausmenetelmat.wordpress.com/ryhmaytyminen/
http://www2.amk.fi/mater/viestinta_ja_media/ryhmatyotaidot/files/ryhman_vaiheet/ryhmavaiheet1.htm
https://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/ryhmat.html

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)