Lapsen suojelu

Milloin tapast viimeksi pedofiilin? Oliko hän sukulaisesi, työkaverisi, palveliko hän sinua liikkeessä vai oliko hän puoliosi, isäsi...????

Mikäli et joutunut hänen uhrikseen tai muuten todistamaan vastenmielistä ja ahdistavaa tapahtumaa, et todennäköisesti tunnistanut häntä lainkaan. Juuri se tekee hänet vaaralliseksi.

Pedofilia ei aiheuta ulkoisia näkyviä muutoksia. Pedofiili ei ole mikään laitapuolen kulkija, ei mustiin pukeutuva "satanistilta" vaikuttava olento, ei millää tavoin huomiota herättävä.

Hän on usein hyvin pukeutuva, sivistynyt, taitava sosiaalisissa suhteissaja ihmisten käsittelyssä, jopa manipuloinnissa. Hän voi olla se luotettava, ystävällinen, apuaan tarjoava naapuri, jonka olemassaolosta saatat kiittää kohtaloasi. Mutta hänen sisällään jotkut asiat ovat toisin ja siksi sinun on suojeltava ympäristösi lapsia häneltä.

Mitä pedofilia on?

Pedofilia määritellään sekä juridisesti että psykiatrisesti, usein myös kansantieteellisesti tai historiallisesti, sillä pedofilialla on myös pitkä ja monisyinen historia. Psykiatrisesti pedofilia määritellään aikuisen pysyväksi seksuaaliseksi mielenkiinnoksi lapsiin.

Aikuiseksi tässä suhteessa katsotaan yli 16-vuotias henkilö, joka on seksuaalisesti kiinnostunut esipuberteetti-ikäisistä lapsista.

Pedofiliasta puhutaan silloin, kun tämä kiinnostus on jatkunut yli 6 kk ja se on joko johtanut tekoihin tai kasvavaan stressiin tekojen hillitsemiseksi.

Pedofiliasinänsä on siis vain poikkeava seksuaalinen suuntautuminen eikä niin muodoin vielä rangaistava teko, mikäli se ei johda mihinkään tekoihin.

Usein tämä taipumus on kuitenkin voimakas, että se johtaa tekoihin, jotka ovat tuomittavia niin rikoslain kuin lastenoikeuksien sopimuksenkin mukaan.

Tilannetta vaikeuttaa vielä se, että usein pedofiili ei tunnu ymmärtävän tekevänsä lapselle syvällisiä ja vaikeasti hoidettavaa vahinkoa.

Pedofilia ilmiönä on määritelty Suomalaisessakin lääketieteellisessä kirjallisuudessa, mutta ongelman hoitoa ei niissäole käsitelty. Pedofilian syntymekanismi syytä ei tunneta, tiedetään kuitenkin, että monet pedofiilit ova itse joutuneet lapsena seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Vallitsevan käsityksen mukaan kyse on siis häiriöstä, jonka syntyyn ihminen ei ole itse voinut vaikuttaa mutta jonka ilmentämistä käyttäytymisen tasolla hänen on voitava hallita.

Edistysaskeleena voidaan pitää lapsen sesuaalisen hyväksikäytön tutkimista lääkäreille annettua valtakunnallista hoitosuositusta.

Lapsen seksuaalisella riistolla tarkoitetaan kaikkia ilmiöitä, jotka loukkaavat lapsen seksuaalista koskemattomuutta.

Seksuaalinen hyväksikäyttö taas tarkoittaa lapsen ruumiseen kajoamista sekä lapsen esiintymistä pornografisissa julkaisuissa.

Pedofilia voi olla insestistä, jolloin se siis kohdistuu oman perheen lapsiin tai homoseksuaalista, jolloin uhri ja tekijä ovat samaa sukupuolta.

Suomessa arvioidaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuvan 6-8 % tytöistä ja 1-3 % pojista. Tarkkojen lukujen saaminen on vaikeaa, koska asiasta usein vaietaan häpeän, pelon tai jopa pedofiilin suojelemisen takia.

Usein kuulee todettavan, että vaikka pedofiilien määrä on väestöstäsuhteellisen pieni, on heidän uhriensa määrä merkittävän suuri. Tämä johtuu siitä, että jokaisella pedofiilillä on yleensä hyvin monta uhria.

Ääritapauksissa on syytteitä nostettu jopa 800 lapsen hyväksikäytöstä yhtä pedofiilia vastaan.

Kaikkein eniten ajatteluttaa naispoliisi naispoliisin lausunto että useimmat vanhemmat saivat tiedon lapsensa joutumisesta pedofiilin uhriksi vasta poliisilta.

Milloin voit epäillä lapsen joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi?

Seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneiden lasten oireilu voi olla hyvin vaihtelevaa. Fyysisiä vammoja voi olla sukupuolielinten tai peräaukon tienoilla, mutta ne eivät ole kovin yleisiä. Erilaisiasukupuolielinten tai virtsatiehyiden tulehduksia esiintyy myös jonkin verran, mutta mutta on aina syytä muistaa, että mikään yksittäinen oire ei sinänsä vielä ole merkki seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Tavallisimmin hyväksikäytetyllä esiintyy pelkoja, traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) oireita, seksualisoitunutta käyttäytymistä ja itsetunnon heikkoutta, agressiivisuutta, kouluongelmia, painajaisia jne.

Vanhemmissa ikäryhmissä, 13-18-vuotiailla esiintyy yleisesti masennusta, itsensä vahingoittamista tai itsetuhoista käyttäytymistä sekä erilaisia ruummillisia vaivoja.

 Suojele lastasi

Lasta voidaan suojella pedofiileilta monella tavoin. Tärkeintä on, että aikuisella on riittävästi aikaa olla lapsen kanssa.

Älä siis usko muodikkaisiin puheisiin laatuajasta. On toki hyvä, jos lapsesi kanssa viettämäsi aika on laadukasta, muuta laatu ei korvaa määrää. Sinun on oltava paikalla silloin, kun lapsella on hätä, kun hänon peloissaan tai tarvitsee lohdutusta.

Tutkimuksenkin mukaan sellaiset aikuiset, joiden kanssa vanhemmat viettävät vähän aikaa joutuvat muita lapsia useammin pedofiilin uhriksi.

Puuttuvaa aikaa ei voida korvata jollakin mystisellä "laadulla", mitä se sitten tarkoittaneekin, hattaran syöntiä vuoristoradan varjossa, elämysmatkailua tai muuta vastaavaa.

Nämä ovat sinänsä hyviä ja mukavia asioita, mutta kyselytutkimuksissa lapset kertovat pitävänsä kuitenkin kaikkein eniten kiireettömästä yhdessäolosta vanhempiensa kanssa ihan arkisissa kotioloissa.

Ajan lisäksi lapsesi tarvitsee tietenkin rakautta, hyväksyntää ja myös tietoa, opastusta ja ohjausta matkallaan kohti aikuisuutta. Yksi osa tätä prosessia pitäisi olla myös turvatarkastus.

Turvatarkastus

Lapsella on oikeus saada tietoa ihmisistä, jotka voivat jollakin tavoin vahingoittaa häntä. Pienetkin neuvot voivat olla jonkun lapsen kohdalla pelastavia.

Seuraavassa on lista asioita, joita jokaisen vanhemman tulisi käydä läpi lapsensa kanssa. Lasta pitää suojella kaikelta pahalta ja vaaralliselta ja hänen oikeuksiinsa kuuluu saada turvatarkastusta myös pedofiilien varalta.

Lisa ei varmaan tällaisenakaan ole täydellisen kattava, mutta jos lapsi tietää edes nämä asiat, hänellä on suuret mahdollisuudet selvitä elämästään niin, ettei pedofiili häntä haavoita ja vahingoita.

Tärkeintä on aloittaa itsestään ja yrittää käsitellä tätä erittäin vastenmielistä ja vaikeaa asiaa itsensä kanssa. Kaikkein helpointahan olisi sulkea silmänsä näin pahalta asialta ja kieltää sellaisen olemassaolo kokonaan. Ajatella ettei pedofiilejä ole siellä missä minun lapseni on. Mutta pedofiilejä on kaikkialla, eikä ole muuta keinoa kuin yrittää suojella lapsia heiltä.

1. Aloita turvatarkastus jo pienelle lapselle kertomalla usein, että maailmassa on paljon kilttejä ihmisiä, mutta myös pahoja. On täysin väärin uskotella lapselle, että kaikki maailman aikuiset ovat kilttejä ja hyviä ja heitä on kohdeltava nöyrästi, tottelevaisesti ja kauniisti. Liian kiltti lapsi on pedofiilille helppo uhri.

Turvatarkastaminen ja pedofiileista varottaminen pystyy tekemään niin, ettei pelottele lasta vauhkoksi, vaan kuten kuten ohjaamme lapsia varomaan liikenteessä liikkuvia autojakin enemmän kuin pysäköityjä (vrt. liikennekasvatus), voimme opettaa lapsille hyvän ja pahan eron myös ihmisten suhteen.

Varatuomari Helena Molander neuvoo kirjassaan Lapsen suojeleminen pedofiilialta (Otava, 2000) aloittamaan lapsen turvatarkastuksen heti kun lapsi joutuu olemaan kodin ulkopuolella ilman vanhempiaan tai muuta asiallista valvontaa.

Hän viittaa kirjassaan englantilaiseen tutkimukseen, jossa haastateltiin 91 seksuaalirikoksista tuomittua miespedofiilia.

Molanderin mukaan nämä englantilaisentutkimuksen lasten hyväksikäyttäjät neuvovat itse, että lasta on syytä alkaa turvakasvattaa jo 3-vuotiaasta asti.

Pedofiilit osaavat itse parhaiten kertoa minkä ikäistä lasta tulee jo valistaa. Valistusta pitkää jatkaa ainakin 16-ikävuoteen asti. Valsituksen on oltava jatkuvaa ja säännöllistä. Ei riitä, että asiasta mainitaan vain kerran.

Turvatarkastusta on syytä tehdä ainakin edellä mainitun ajan lapsen ikätaso ja ymmärys huomioon ottaen. Kolmevuotiaalle puhutaan eri tavalla kuin kymmenvuotiaalle, vaikka tavoite ja päämäätä on samat.

2. Jo pienelle leikki-ikäiselle lapselle voi kertoa, että kukaan vieras ei saa koskea hänen pyllyynsä. Tähän voi saada lapselta lisävahvistusta, kun esim. joutuu laittamaan peräpuikon lapsen ollessa kuumeinen.

Lapsi yleensä vastustelee lääkkeen työntämistä peräaukoon, koska se tuntuu epämiellyttävältä. Tällöin on hyvä vahvistaa lapsen käsitystä omasta koskemattomuudestaan. Kun laittaa peräpuikon ja lohduttaa lasta, että se on pian ohi, kannattaa myös sanoa että olet aivan oikeassa vastustellessasi-kukaan vieras ei saa laittaa mitään sinun pyllyysi. Tämä on helppo, konkreettinen tilanne phua vaikeasta asiasta pienenkin lapsen kanssa.

Lapsen on tärkeä oppia tietämään mikä on normaalia kanssakäymistä ihmisten välillä ja mikä on epänormaalia.

Esimeriksi lapsen on hyvä tietää, että hänen ei tarvitse eikä kuulu hyväillä tai imeä aikuista genitaalialueelta. Eikä aikuinen tee mitään vastaavaa lapselle.

3.Älä jätä leikki-ikäistä koskaan yksin esim. autoon, vaan kerro lapselle, että hänen on turvallisempaa olla vanhemman mukana mukana asioilla.

4.Pyri luomaan lapseesi sellainen suhde, että hän kertoo sinulle jos hänelle tapahtuu jotain poikkeavaa. Tärkeintä on, että lapsi kertoo välittömästi vanhemmilleen, jos hän on joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Lapsen täytyy tietää mitä seksuaalinen ahdistelu on. Tee lapselle jo hyvissä ajoin selväksi että häntä ei syytetä tai hänelle ei olla vihaisia vaikka mitä olisi tapahtunut.

Pedofiili ei pyri heti aktiin lapsen kanssa, vaan kokeilee lapsen luotettavuutta ja salassapitokykyä aluksi kauankin. Jos lapsi heti kertoo vanhemmilleen aikuisen epänormaalista koskttelusta, pedofiili lopettaa toimintansa siihen ja etsii uuden yhrin, joka osaa pitää salaisuuden.

On tärkeä keskustella lapsen kanssa, mikä on sellainen salaisuus, jonka lapsi pitää eikä kerro kenellekään, mikä ei. Syntymäpäivä-tai joululahja pidetään salassa, mutta jos joku aikuinen yrittää ehdottaa lapselle halaamisen, pussailemisen ja sukupuolielinten paljastelun pitämistä salassa, lapsen täytyy osata puhua tällaisista asioista vanhemmilleen.

Koulussakin olisi syytä puhua erilaisista koskettelun muodoista. Kaikki lapseen koskeminen ei ole väärää koskettelua. Mutta joku lapselle läheinenkin ihminen valitettavan usein jopa hänen kotonaan saattaa kosketella lasta väärällä tavalla ja kieltää häntä puhumasta asiasta kenellekään.

Jos koulussa puhutaan asiasta, turvallinen aikuinen siellä antaa lapselle mahdollisuuden kertoa hädästään, jos joku kotona käyttää lasta seksuaalisesti hyväksi.

5.Mene lapsesi mukaan uimahalliin, jolloin lapsi ei joudu yksin olemaan pesu-ja pukutiloissa. Tai kerro hänelle ainakin mitä pitää tehdä, joku aikuinen pyrkii koskettelmaan lastasi. Lapsen pitää nostaa kova meteli ja juosta pois pesutilasta. Lapsi ymmärtää neuvon, jos olet turvatarkastanut häntä pienestä pitäen.

Sama neuvo koskee yleisiä käymälöitä. Pienten poikien ei pidä ylipäätään käydä yksin yleisissä käymälöissä, vaan mukana on hyvä olla kaveri tai aikuinen. Englantilaistutkimuksessa "käymäläpedofiilit" neuvovat, että lasten pitää nostaa meteli, jos joku wc:ssä haluaa auttaa vetoketjun kiinnittämisessä tai käy suoraan kiinni.

6.Neuvo lastasi huutamaan kovaa, jos joku yrittää viedä häntä väkisin esim. autoon. Pedofiilit yleensä pelästyvät avunhuutoja.Aina silloin tällöin saatamme nähdä jonkun aikuisen kantavan itkevää ja rimpuilevaa lastaan autoon-näin käy joskus oman lapsen kanssa. Jos vieras ihminen yrittää viedä lastasi väkisin autoonsa, neuvo tällaista tilannetta varten huutaman, että et ole isäni/äitini. Tällöin muut aikuiset voisivat reagoida asiaan ja auttaa lasta.

7.Älä kirjoita kouluikäisen lapsesi nimeä ja puhelinnumeroa hänen ulkovaatteisiinsa, jotka jäävät tuntien ajaksi käytävään ja luokkien ovet ovat kiinni.

8.Varoita lastasi rahan ja makeisten tarjoajista. Kerro lapsellesi, että hyväksikäyttäjät saattavat yrittää lahjoa häntä. Vierailta ihmisiltä ei pidä ottaa mitään eikä kenenkään asuntoon pidä mennä ilman, että kertoo asiasta vanhemmilleen. Koiran-tai kissanpentuja voi mennä katsomaan oman äidin kanssa naapuriin-ei ykin.

Kukaan nomaali aikuinen ei pahoita mieltään siitä, että laps ei ota tarjottua karkkia tai mene vieraan kotiin yksin ilman omaa vanhempaa.

Jos aikuinenkuitenkin on niin herkkähipiäinen, että moisesta loukkaantuu, ei asialla kuitenkaan ole mitään väliä. Aikuinen saa luvn kestää lapsen käytöksen. Lapsen kannalta on kuitenkin parempi, jos hän tekee muutaman tämänkaltaisen väärän arviointivirheen kuin että hän joutuu pedofiilin virittämään ansaan.

9.Lapsen ei pidä aloittaa vieraan kanssa keskustelua.

10.Anna lapsellesi asiallista ja ikätasoon kuuluvaa seksuaalivalistusta. Vastaa lapsen esittämiin kysymyksiin äläkä  tee asiasta tabua. Jos sinä et kerro lapsellesi, joku muu kertoo.

Omakohtaiset kokemuksesi 1970-luvulta omasta nuoruudestasi olivat sellaisia että vanhemmat eivät kertoneet seksuaalisuuteen liittyvistä asioista mitään, jolloin pedofiili kertoi ja yritti samalla käyttää hyväkseen.

Seksuaalivalistus antaa pedofiilille hyvän syyn kosketella lasta genitaalialueelta ja pyytää lasta koskettelemaan itseään.

11.Seuraa lapsesikäyttäytymistä. Jos se muuttu jollainlailla, yritä selvittää ja kysellä lapselta mitä hänelle on tapahtunut. Hyväksikäytetyn lapsen käytös saattaa muuttua pelokkaaksi tai agresiiviseksi läheisiään kohtaan. Lapsi saattaa muuttua masentuuneksi, sulkeuuneeksi, yliatkiiviseksi tai ahdistuneeksi.

12.Tiedä missä lapsesi viettää aikaansa ja tutustu hänen kavereihinsa ja heidän vanhempiinsa. Jos lapsesi menee kaverilleen yökylään, sovi asiasta kaverin vanhempien kanssa. Älä anna lasten sopia keskenään tällaisia asioita.

Lapsi, joka on paljon yksin tai kavereidensa kanssa ilman vanhempien aikaa ja huomiota, on alttiimpi joutumaan pedofiilin uhriksi kuin sellainen lapsi, joka saa paljon vanhempiensa huomiota ja rakkautta.

13.Lapsen pitää osata käyttää sanaa "ei". Opeta sitä hänelle. Jos pedofiili ehdottaa asioita joita lapsi ei halua, hän tietää, että on lupa sanoa ei.

14.Keskustele lapsesi mitä tehdä, jos joku lähtee häntä seuraamaan. Kerro hänelle, että hänen on mentävä johonkin paikkaan, jossa on tuttuja aikuisia.

Kännykkä on myös tietyllä tavoin lapsen suoja, hän voi soittaa vanhemmilleen tai poliisille. Jos lapsi on ehtinyt jo kotiovelleen ja vieras ihminen on tullut sinne asti hänen perässään, lapsen ei pidä mennä sisälle, jos ketään ei ole kotona, vaan johonkin naapuriin, jossa tietää aikuisten olevan paikalla.

Seuraajista koulumatkoilla pitää kertoa heti kotona ja koulussa, jolloin aikuiset voivat ottaa yhteyttä poliisiin.

15.Lapsen kanssa on hyvä keskustella erilaisista tilanteista, joihin lapsi saattaa joutua elämässään. Lapselle voi esittää "mitä tekisit jos"-kysymyksiä.

"Mitä tekisit, jos joku vieras aikuinen antaisi sinulle ison summan rahaa ja pyytäisi lähtemään mukaansa?"

16.Opeta lapselle internetin käytön pelisäännöt. Lapset ja nuoret osaavat taitavasti käyttää nettiä, mutta voivat joutua pedofiilin uhriksi myös tätä kautta.

Lasten ei pidä kertoa nimeään, osoitettaan, puhelinnumeroa, sähköpostiosoitetta tai koulunsa nimeä internetissä tapaamalle henkilölle. Valokuvien lähettämiseenkin liittyy tiettyjä riskejä.

Lapsen täytyy ymmärtää myös, että ketään verkkotuttavaa keskusteluryhmästä tai vastaavasta ei pidä mennä missään nimessä tapaamaan ilman, että vanhemmat tietävät asiasta.

Lapsi saattaa tutustua netin kautta ihan oikeaan kaveriinkin, mutta lapsen vanhempien pitää mennä lapsen mukaan ensimmäiselle tapaamiselle ja tarkistaa, mihin ja ketä tapaamaan lapsi menee.

Viime aikoina on poliisin tehostuneen toiminnan ansiosta paljastunut erityisen paljon juuri nettipedofiilejä, jotka usein esiintyvät lasten ikätovereina ja saavat näin houkuteltua lapsia erilaisiin tapaamisiin.

Sutautuminen pedofiliaan ja pedofiileihin

Ihmisten suhtautuminen pedofiileihin ja pedofiliaan vaihtelevat huomattavasti. Seurattuamme vuosia nettikeskusteluja, kehtien yleisönosastoja jne. sekä käytyä tuhansia keskusteluja ihmisryhmien kanssa, olemme jakaneet ihmiset seuraaviin tyyppeihin.

Tämä tyypitys ei tietenkään ole mitenkään tieteellisesti perusteltu eikä varmaan kattavakaan, mutta vastaa kuitenkin kokemuksia arkielämästä.

Julki-ja piilopedofiilit

Julkipedofiileiksi nimitämme tässä henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet laittomiin tekoihin, siis esim. lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Lapsipornon tuottamiseen tai levittämiseen jne.

Piilopedofiileilla tarkoitamme henkilöitä, jotka eivät varsinaisesti tee mitään, mistä heidät voitaisiin vetää vastuuseen tai syytteeseen, mutta tuntevat niin voimakasta viehtymystä pedofiliaan, että puolustelevat sitä sekä yksityisesti että myös julkisesti esim. netin keskustelupalstoilla, lehdissä joskus jopa koulujen oppitunneilla.

Pedofiileille on ominaista, että he pyrkivät löytämään tutkimuksia, jotka osoittavat ettei pedofilia olekaan lapselle vahingollista tai edes vastenmielistä. Koska käytännössä kaikki tutkimustieto kuitenkin yksiselitteisesti osoittaa pedofilian vaarallisuuden ja tuhoisuuden, pedofiilit usein siteeravat ja tulkitsevat tutkimuksia tietoisesti väärin.

Koska suurin osa ns. tavallisista ihmisistä ei koskaan paneudu alkuperäisiin tutkimusraportteihin, on tällaisen väärän tiedon levittämään omiaan aiheuttamaan pedofiilien toiminnalle suotuisaa hämmennystä.

Räikein esimerkki pedofiilien toiminnasta on Hollannin pedofilia-puoluehanke. Haagin käräjäoikeus on antanut sananvapauden, kokoontumisvapauden sekä järjestäytymisvapauden nimissä perustaa PNVD-pedofiilipuolueen Euroopan Unionin jäsenmaahan Hollantiin.

Puolue asettaa tavoitteekseen: seksuaalisen alaikäisyyden laskemisen 12(kahteentoista) ikävuoteen, lapsipornografian ja eläimiin sekaantumisen laillistamisen.

Toistaiseksi puolue on siis onneksi "hyväksytty" vain sananvapausperustein ja onkin toivottavaa, että sekä Hollannin hallitus sekä EU:n ihmisoikeuksista vastaavat tahot puuttuvat pikaisesti asiaan, vaikka lieneekin päivänselvää, ettei tälläinen puolue voi koskaan saada sellaista kannatusta että sillä voisi olla merkitystä esim. lainsäädännössä.

Ajatus siitä, että pedofiilinen seksisuhde olisi lapselle haitaton tai jopa hyvä tai nautinnollinen ei kestä alkeellisintakaan älyllistä tarkastelua. Kyse on aivan samanlaisesta asetelmasta kuin jos vastasyntyneelle lapselle alettaisiin syöttää wieninleikelettä, ranskalaisia perunoita, hernekeittoa tai joulukinkkua vain siksi, että ne ovat aikuisten mielestä herkullisia. Miten mahtaisi vauavn käydä? Kokisi ainakin hyvin tuskallisen ruuansulatuskanavan sairauden, joka joko tappaisi hänet tai aiheuttaisi elinikäisen vaurion.

Luonto kuitenkin ilmoittaa meille, milloin lapsi on valmis siirtymään kiinteään ruokaan. Pureskeluun lapsi tarvitaan hampaat, niiden puhkeaminen on merkki siirtymisestä uuteen elämänvaiheeseen.

Samalla tavoin seksi on tarkoitettu olennoille, jotka ovat kypsyneet lisääntymiskykyisiksi. Näin on sekä eläimillä että ihmisillä. Eläinten maailmassa vain poikasia suojellaan paremmin kuin monissa ihmispopulaatioissa.

Joskus tuntuu, että tietyissä ryhmissä seksuaalisuuden alkuperäinen merkitys onkin kokonaan unohtunut.

Ymmärtäjät, hyssyttelijät

Ymmärtäjä-hyssyttelijä on henkilö, joka pukee hiljaisen pedofilian tukemisena humaaniuden kaapuun.  "...mutta, kyllä meidän on ymmärrettävä, että pedofiili itse on uhri.... Mitä hänelle on mahdettu tehdä lapsena....."

Sinänsä aivan oikea toteamus. Useimmat pedofiilit ovat itsekin pedofilian uhreja. Tämän tiedon pitäisi tietenkin näkyä esim. pedofiilien hoitokäytäntöjen kehittämisessä. Näin ei kuitenkaan ole.

Kuten aiemmin jo todettiin, suomalaisessa lääketieteellisessä kirjallisuudessa ei käytännössä ole juuri lainkaan käsitelty pedofilian hoitoa.

Jos sen sijaan pedofiilin uhritaustaa käytetään hänen tekojensa ja niiden seurausten vähättelyyn tai hyväksytyksi tekemiseen, ollaan täysin väärällä ja vaarallisella tiellä.

Yhteiskunnassa ei voida hyväksyä sellaista menettelyä, jossa sairaalle ihmiselle olisi sairauden perusteella luvallista vahingoittaa ja häiritä kanssaihmisiään. Jos tälle tielle lähdetään, pitää myös vaatia esim. alkoholistien vapauttamista rattijuoppoussyytteistä, sillä alkoholismihan on sairaus.

Kieltäjä, vähättelijä

Pedofilia on vaikea ja ahdistava asia ja kuitenkin jokainen pohjimmiltaan tietää, että lasten suojeleminen on aikuisten velvollisuus. Tämä asetelma voi tuottaa tietyille ihmisille henkisesti lähes kestämättömän ristiriidan ja silloin yksi tapa paeta vaikeaa ahdistavaa asiaa on joko sen kieltäminen tai etäännyttäminen.

Olemme lukemattomia kertoja kuluneiden vuosien aikana kuulleet lausahduksia: ".... Mä en kyllä usko, että tollasta tapahtuu...." tai "... Ei varmaan meillä täällä..." Usein nämä lausahdukset on kuultu tilanteissa, joissa päivän lehtien otsikot ja lööpit kertovat pedofiilien kiinni jäämisestä tai tuomitsemisesta.

Ahdistavien asioiden kohtaaminen on työlästä, varsinkin, jos taustalla ovat omat traumaattiset kokemukset. Kuitenkin ainut tapa suojella lapsia on uskaltaa nähdä todellisuus sellaisena kuin se on, myös kaikkein iljettävimmissä muodoissaan, samalla kuitenkin aina muistaen, että myös kauneutta ja hyvyyttä on maailmassa ja siitä me voimme löytää voimia elämäämme.

Tuomitsija

Tuomitsija haluaa kaikki pedofiilit tuomiolle ja heille riittävän kovat rangaistukset. Tuomitsijat ovat periaatteessa aivan oikealla asialla.

Ylilyönteinä tässä ryhmässä voi kuitenkin ilmetä syyttömienkin leimaamista ja tuomitsemista pelkkien epäilyjen perusteella.

Tuomitsijat pyrkivät usein ajamaan lainmuutoksia, joilla uhrien asemaa parannettaisiin. Erinomainen esimerkki tällaisesta on psykiatri  Ilkka Härkösen ehdotus, että pedofilia rinnastettaisiin murhaan siinä mielessä, että teko ei vanhentuisi. Pedofiilin uhri tarvitsee usein vielä vuosikymmenienkin jälkeen apua ja terapiaa traumojensa hoitoon ja näiden hoitojen korvausvelvollisuuden tulisi Härkösen ehdotuksen mukaan aina kuulua pedofiilille, siis vahingon aiheuttajalle.

Kostaja

Kostaja suhtautuu pedofiileihin erittäin agresiivisesti. Tyyppiesimerkki tästä voisi lla kansanedustaja Tony Halmeen puhe eduskunnassa: "Arvoisa puhemies! Kyllä alaikäisten seksuaalisen hyväksikäytön tuomion pitäisi olla kovempi kuin vuosi. Kyllä pelotteen pitäisi olla paljon suurempi, kun lapsia ruvetaan käyttämään hyväksi. Omana mielipiteenäni tässä lopuksi haluaisin sanoa, että jokaikiseltä pedofiililtä pitäisi leikata munat irti, lyödä ne tapilla perseen ja heittää ne loppuiäksi vankilaan."
Lähde: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/puh_3_2006_vp_9_61_p.htm

Kostajat kannattavat usein esim. nettikeskusteluissa kuolemantuomiota tai pedofiilien kuohitsemista. Kostajan asenteiden takana voi olla luonnollisesti monenlaisia vaikkutteita; omia traumoja, oman lapsen joutuminen hyväksikäytön kohteeksi, yleistä erilaisuuden sietämisvaikeutta jne.

Ilmeisesti vankilaolosuhteissa pedofiilit kohtaavat usein kostajia ja heille on järjestettävä erilaisia turvajärjestelyjä esim. tuomion suorittaminen ns. "pelkääjänä", erossa muusta vankijoukosta.


Rikoslaki

18 § (24.7.1998/563). Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

18 § (9.7.2004/650) Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen.
 Joka pitää kaupan tai vuokrattavana tai levittää taikka siinä tarkoituksessa valmistaa tai tuo maahan kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään

1) lasta
2) väkivaltaa tai
3) eläimeen sekaantumista

on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

Mitä 17 §:n 2 momentissa säädetään, koskee myös tässä pykälässä tarkoitettua kuvaa tai kuvatallennetta.

Lapsena pidetään kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä sekä henkilöä, jonka ikää ei voida selvittää mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan kahdeksaatoista vuotta nuorempi.

18 a § (9.7.2004/650) Törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen Jos sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisessä 

1) lapsi on erityisen nuori, 

2) kuvassa esitetään myös vakavaa väkivaltaa tai lapsen kohtelua erityisen nöyryyttävästi, 

3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai 

4) rikos on tehty osana 1 a §:n 4 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

19 § (9.7.2004/650) Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito Joka oikeudettomasti pitää hallussaan valokuvaa, videonauhaa, elokuvaa tai muuta todellisuudenmukaista kuvatallennetta, jossa esitetään 18 §:n 4 momentissa tarkoitettua lasta sukupuoliyhteydessä tai siihen rinnastettavassa seksuaalisessa kanssakäymisessä taikka muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Rikoslaissa 20 luvussa lapsiin kohdistuvista rikoksista säädetty seuraavasti: 6 § (24.7.1998/563) Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Joka 1) on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, 

2) koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään, tai 

3) saa hänet ryhtymään 2 kohdassa tarkoitettuun tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei kuitenkaan pidetä 1 momentissa tarkoitettua tekoa, jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka menettelee 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa.

Yritys on rangaistava. 

20 § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaava markkinointi

Joka ansiotarkoituksessa

1. luovuttaa 15 vuotta nuoremmalle,
2. asettaa julkisesti yleisön nähtäville,
3. toimittaa toiselle tämän suostumuksetta tai
4. yleistä pahennusta herättävällä tavalla julkisesti ilmoituksessa, esitteessä tai julisteessa tai muulla tavoin mainostaen tarjoaa myytäväksi tai esittelee kuvan, kuvatallenteen tai esineen, joka sukupuolisiveellisyyttä loukkaavana on omiaan herättämään yleistä pahennusta, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista tuomitaan myös se, joka 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla tarjoaa myytäväksi tai esittelee tekstiä tai ääntä sisältävän tallenteen, joka sukupuolisiveellisyyttä loukkaavana on omiaan herättämään yleistä pahennusta.

21 § Sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen(24.7.1998/653)

Joka tekee julkisesti sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan teon siten, että se aiheuttaa pahennusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä rangaistusta, sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

22 § Sukupuoliyhteys lähisukulaisten kesken(24.7.1998/653)

Joka on sukupuoliyhteydessä oman lapsensa tai tämän jälkeläisen kanssa, oman vanhempansa tai tämän vanhemman tai isovanhemman kanssa taikka veljensä tai sisarensa kanssa, on tuomittava sukupuoliyhteydestä lähisukulaisten kesken sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Sukupuoliyhteydestä lähisukulaisten kesken ei tuomita henkilöä, joka on ollut sukupuoliyhteydessä oman vanhempansa tai tämän vanhemman kanssa ollessaan kahdeksaatoista vuotta nuorempi, eikä henkilöä, joka on pakotettu tai lainvastaisesti taivutettu sukupuoliyhteyteen.

23 § Seuraamuksia koskevia säännöksiä(24.7.1998/653)

Joka tuomitaan eläinsuojelurikoksesta tai lievästä eläinsuojelurikoksesta, voidaan samalla tuomita menettäneeksi oikeutensa pitää tai hoitaa eläimiä taikka muuten vastata eläinten hyvinvoinnista. Eläintenpitokielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka tuomitaan eläinsuojelulain 54 §:n 1 momentin nojalla eläinsuojelurikkomuksesta ja jota voidaan pitää soveltumattomana tai kykenemättömänä huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Kielto voidaan antaa määräajaksi tai pysyvästi. Kielto voi koskea määrättyjen eläinlajien pitämistä tai eläinten pitämistä yleensä. Eläintenpitokielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka jätetään rangaistukseen tuomitsematta 3 luvun 3 §:n nojalla. Kielto on voimassa muutoksenhausta huolimatta, kunnes asia on ratkaistu lainvoimaisesti.

Kuljetusväline, jota on käytetty laittoman maahantulon järjestämiseen ja johon on tehty rikoksen tekemistä edistäviä rakennemuutoksia taikka jota on pääasiallisesti käytetty sellaisen rikoksen tekemiseen, voidaan tuomita valtiolle menetetyksi. Seuraamukseen sovelletaan, mitä 46 luvun 9―11 §:ssä säädetään.

Valtiolle menetetyksi on tuomittava väkivaltakuvauksen levittämisen kohteena ollut elokuva tai muu tallenne, joka on rikoksentekijän hallussa, kuva tai kuvatallenne, jossa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta tai väkivaltaa taikka eläimeen sekaantumista, sukupuolisiveellisyyttä loukkaava lasta esittävä kuva ja kuvatallenne, sukupuolisiveellisyyttä loukkaava kuva, kuvatallenne tai esine, jota on käytetty sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan markkinointiin, sekä uhkapelipankki ja muu järjestetyssä uhkapelissä oleva raha ja rahanarvoinen esine. Menettämisseuraamus tuomitaan siitä riippumatta, kenen omaisuutta menetetyksi tuomittava omaisuus oli.

Jos 3 momentissa mainittu kuva, tallenne tai sukupuolisiveellisyyttä loukkaava esine on siirtynyt toiselle, hukattu tai hävitetty, sen arvo on tuomittava kokonaan tai osaksi menetetyksi. Lisäksi on sovellettava, mitä taloudellisen hyödyn menettämisestä säädetään 2 luvun 16 §:ssä.

24 § Oikeushenkilön rangaistusvastuu(9.7.2004/650)

Laittoman maahantulon järjestämiseen, eläinsuojelurikokseen, uhkapelin järjestämiseen, väkivaltakuvauksen levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan markkinointiin sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.

20 luku(24.7.1988/563)

Seksuaalirikoksista

1 § Raiskaus

Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka saatettuaan toisen tiedottomaksi taikka pelkotilaan tai muuhun sellaiseen tilaan, jossa hän on kykenemätön puolustamaan itseään, käyttämällä puolustuskyvyttömyyttä hyväkseen on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Yritys on rangaistava.

2 § Törkeä raiskaus

Jos raiskauksessa

1. aiheutetaan tahallisesti toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2. rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,
3. rikos tehdään erityisen raa'alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai
4. käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla

ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

6 § Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Joka

1. on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa,
2. koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään, tai
3. saa hänet ryhtymään 2 kohdassa tarkoitettuun tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstävankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei kuitenkaan pidetä 1 momentissa tarkoitettua tekoa, jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka menettelee 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Yritys on rangaistava.

7 § Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Jos lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä

1. kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa,
2. rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai
3. rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

10 § Määritelmät

Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä luvussa sukupuolielimellä tapahtuvaa tai sukupuolielimeen kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon.

Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä luvussa sellaista tekoa, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

11 § Syyteoikeus

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 3 tai 4 §:ssä eikä 5 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa tarkoitetuista rikoksista, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

12 § Toimenpiteistä luopuminen

Jos 1 §:ssä, 5 §:n 2 momentissa tai 6 §:ssä tarkoitetun rikoksen asianomistaja omasta vakaasta tahdostaan pyytää, ettei syytettä nostettaisi, virallisella syyttäjällä on oikeus jättää syyte nostamatta, jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista.

8 § Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta

Joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, on tuomittava seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Yritys on rangaistava.

9 § Paritus

Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä

1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten,

2) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai

3) viettelee tai painostaa toisen sellaiseen tekoon,

on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.

10 § Määritelmät

Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä luvussa sukupuolielimellä tapahtuvaa tai sukupuolielimeen kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon.

Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä luvussa sellaista tekoa, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on asia, mistä ei useimmiten haluta kuulla eikä puhua. Aihe koetaan epämukavaksi ja siihen puuttuminen vaikeaksi. Tämä on yksi keskeisimmistä esteistä hyväksikäytön ennaltaehkäisyssä. Vaikeneminen ja hiljaisuus eivät tue lapsen oikeutta tulla suojelluksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Tutkimusten mukaan lapset joutuvat seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi usein lähipiirissään: perheissä, suvussa tai arkisissa lähikontakteissa. Usein lapsen hyväksikäyttäjä on tuttu, toinen nuori tai aikuinen, johon lapsi luottaa ja jolta hänen kuuluisi saada hoivaa ja turvaa.

Läheisen tekijän on helppo luoda manipulatiivinen valtasuhde lapseen. Lasta hyväksikäyttävät toiset nuoret ja aikuiset hyödyntävät lapsen hämmennystä ja tietämättömyyttä.

Lapselle lähisuhteissa koetun seksuaalisen teon käsittäminen ja käsitteleminen on hankalaa. Lapsi voi kokea hyväksikäyttäjän hetkittäin läheisenä ja turvallisena ja toisinaan satuttavana ja turvattomana. Lapsen on äärimmäisen vaikea ymmärtää itselleen läheisen ja tärkeän henkilön tekemää seksuaalista hyväksikäyttöä.

Lapselle on luontaista yrittää selkeyttää kokemaansa etsimällä selitystä tapahtuneeseen. Lapsi syyttää usein tapahtuneesta itseään ja omaa toimintaansa. Lapsen tulkitessa itsensä syylliseksi, tapahtuma selkeytyy ja satuttava hyväksikäyttö saa vääristyneen selityksen.

Itsesyytösten kautta lapselle rakentuva syyllisyyden ja häpeän taakka on raskas ja se kannetaan valitettavan usein yksin. Lapset harvoin kertovat läheisten tekemistä seksuaalisista teoista. Häpeä on valitettavan tehokas vaientaja ja todellista lapsiuhrien määrää on vaikea arvioida.

Hyväksikäyttö on piilorikollisuutta ja tulee ilmi usein vasta paljon myöhemmin, nuoruudessa tai aikuisena.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisy lähtee turvataitokasvatuksesta. Lapselle tulee jo alle kouluikäisenä puhua ikätasoisella ja lapsiystävällisellä tavalla turvataidoista ja oikeudesta oman kehon koskemattomuuteen.

Hyväksikäytön määrittelyä

Hyväksikäyttöä on aikuisen lapseen kohdistama henkinen, hengellinen tai fyysinen väkivalta, joka vahingoittaa, kiroaa, repii tai likaa lasta. Tällaisen voimankäytön sijaan aikuisen tulisi toimia tavalla, joka suojelee, siunaa ja rakentaa lasta.

Hyväksikäytön muotoja:
Fyysinen hyväksikäyttö

Lasta on lyöty tai muuten pahoinpidelty niin, että pahoinpitelystä on jäänyt kehoon pitkäaikaiset jäljet.

Henkinen väkivalta

Lasta on vähätelty, rienattu, manipuloitu tai nimitelty.

Laiminlyönti

Lapsi ei ole saanut riittävästi ohjausta, lääkärinhoitoa, ravintoa tai sanoin ja kosketuksin välitettyä hellyyttä.

Seksuaalinen hyväksikäyttö

Mikä tahansa avoin tai kätketty alle 18-vuotiaaseen kohdistunut seksuaalinen alistaminen. Aikuisen lapseen kohdistama seksuaalinen viesti: vihjailu tai seksuaalinen aie, sanoiksi puettu halu sekä sukuelimiin kohdistunut toiminta.

Aikuinen pitää lasta eroottisena kohteena. Vanhemmat lapset viettelevät nuoremman. Altistuminen pornografialle ja koko kulttuurin yleiselle seksuaaliihanteiden latistamiselle.

Tärkeitä näkökohtia

Hyväksikäyttöä tarkastellaan siinä valossa, miten sen uhri tapahtuneen vahingon tulkitsee. Muutamat selkeästi havaittavat merkit auttavat määrittelemään hyväksikäytön vakavuuden:

Hyväksikäytön toistuvuus
Hyväksikäytön kohteeksi toistuvasti joutuva uhri on ehtinyt tottua rajojensa jatkuvaan rikkomiseen ja saattaa pitää sitä asiaan kuuluvana. Vain kerran uhriksi joutunut kokee tapahtuneen tuhoisampana ja merkityksellisempänä.

Uhrin ikä
Hyväksikäytön seuraukset ovat sitä tuhoisammat mitä nuorempi uhri on. Mitä nuorempi uhri on, sitä kypsymättömämpi ja muodottomampi on muurien sisäpuolelta paljastuva elämä.

Hyväksikäyttäjän henkilöllisyys
Mitä tärkeämpi ja läheisempi ihminen hyväksikäyttäjä uhrille on, sitä syvemmälle väkivalta sattuu. Tällöin vahingoittuu myös uhrin kyky luottaa toisiin ihmisiin, tuntea turvallisuutta ja kunnioittaa auktoriteetteja.

Muiden reaktio hyväksikäyttöön

Uhrille on tärkeää se, kuinka vakavasti muut ovat uskoneet häntä tapahtuneen jälkeen. Jos häntä ei ole otettu vakavasti, pelko ja turvattomuus lisääntyy. Kun uhri ei kerro tapahtuneesta, muurit ympärillä kasvavat, ja niiden sisäpuolella lapsi ei suostu käsittämään, miksi kukaan ei tullut pelastamaan häntä hyväksikäytöltä tai sen jälkeen.

Totuuden selvittäminen

Hyväksikäytetyn haavoittunut sydän paljastaa tapahtuneen ilman ponnistelua ja itsetarkkailua omassa aikataulussaan. Katsoessaan Jeesukseen ja saadessaan tukea ulkopuolisilta osaavilta ja luotettavilta auttajilta hyväksikäytetyn sisimmästä nousevat ne selkeät muistot, jotka kertovat totuuden. Uhrin tulee vastustaa kiusausta tehdä päätelmiä tunteista ja muistojen hitusista siihen saakka kunnes muistot selkiintyvät ja niitä käsittelemässä on luotettavia avustajia. Parantumien terapiassa ja Jeesuksen läsnäolossa on mahdollista myös siinä tapauksessa, että muistot eivät koskaan selkiinny tai niitä ei ole lainkaan.

Hyväksikäytön vaikutuksia
Vaikutukset hyväksikäytetyn sisimpään:

Toisen ihmisen synnin ja kieroutuman seurauksena uhrille tulee itsevihaa, syyllisyyttä, pelkoa, häpeää ja tukahdutettuja tunteita. Uhri saattaa uskoa, että hän itse, eikä suinkaan hyväksikäyttäjä, on paha. Uhri katkaisee yhteyden sisimpäänsä ettei muistaisi tai ainakaan tuntisi tuskan suuruutta, ja osa hänen sisimmästään kuolee.

Rajojen rikkoutumisesta seuraavat vaikutukset ihmissuhteissa:

Kyvyttömyys solmia ehjiä ihmissuhteita. Toistuva uhriksi joutuminen uusissa ihmissuhteissa. Hyväksikäytöstä alkanut malli toistaa itse itseään. Läheisyyden tarve sekoittuu rikkinäiseen seksuaalisuuteen ja erotisoituu. Uhri tuo väkivallan pelkonsa aviovuoteeseen ja kieltäytyy seksuaalisesta läheisyydestä.

Puolustusmekanismeista kiinnipitäminen.

Hyväksikäytetty pyrkii hallitsemaan tuskallista totuutta kehittämällä omia ajatusrakennelmiaan ja käyttäytymismallejaan tuskallisen totuuden kieltämiseksi tai korvaamiseksi. Näitä puolustusmekanismeja ovat mm. salaaminen, järkeily, vastuun ottaminen tapahtuneesta sekä erilaiset riippuvuudet, jotka antavat uhrille tunteen, että hän voi hallita omaa nautinnon kokemistaan. Uhri on päättänyt, että häntä ei enää alisteta, joten hän yrittää tehdä itsestään haavoittumattoman lihomalla, vihastumalla ja oman kohtalon, tilanteiden ja muiden ihmisten hallitsemisella, varsinkin jos nämä muistuttavat hyväksikäyttäjää. Tämä kaiken kattava kontrolli pitää yllä turvallisuudentunnetta: ”Minua ei päästä yllättämään”. Rikkinäinen tapa suhtautua hyväksikäyttöön aiheuttaa vihollisuutta sukupuolten välille.

Hyväksikäyttöä kokeneella saattaa olla kiusaus hylätä oman sukupuolensa hyvät ja tyypilliset ominaisuudet. Uhri kieltäytyy kaikista merkityksellisistä suhteista vastakkaiseen sukupuoleen. Vastakkaisen sukupuolen taholta hyväksikäytön kohteeksi joutunut saattaa vannoa valoja, jotka yleistyvät koskemaan koko sukupuolta ja näin vääristävät näkemyksen toisesta sukupuolesta, esim.: ”en enää koskaan luota naiseen” tai ”kaikki miehet ovat sikoja”. Valat estävät antamasta ja vastaanottamasta rakkautta oikealla tavalla. Vihamielisyys sukupuolten välillä estää miestä ja naista rohkaisemasta toinen toistaan eheytymiseen. Kristus saa meidät luopumaan vihollisuudestamme.

Lapsen seksuaalinen riisto ja hyväksikäyttö ovat vakavia loukkauksia lapsen ruumiillista koskemattomuutta, hyvinvointia ja kehitystä kohtaan. On tärkeää, että lapsen seksuaalisen riistosta ja hyväksikäytöstä annettavien rikosten enimmäisrangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa näiden tekojen vakavuuteen. Kuten hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tekotapojen kirjo on laaja. Tämä edellyttää myös, että myös rangaistusasteikko on laaja ja että törkeimmistä teoista voidaan antaa tekojen vakavuuteen nähden riittävän ankaria rangaistuksia.

Lapsen oikeus tulla suojelluksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä on kirjattu sekä YK:n että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksiin.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan 1 kappaleessa edellytetään, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 34 artiklan mukaan sopimusvaltio sitoutuu suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltion on ryhdyttävä kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen: a) lapsen houkuttelemisen tai pakottamisen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin; b) lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaalisen toiminnan harjoittamisessa; c) lasten hyväksikäytön pornografisissa esityksissä tai aineistoissa.

Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (Lanzaroten sopimus) asettaa laaja-alaiset velvoitteet sopimusvaltiolle a) ehkäistä ja torjua lasten seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä; b) suojella seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden lapsiuhrien oikeuksia ja c) edistää kansallista ja kansainvälistä yhteistoimintaa lasten seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Lanzaroten sopimus edellyttää kaikkien lapsiin kohdistuvien seksuaalisen hyväksikäytön muotojen kriminalisoimista, ennaltaehkäiseviin toimiin sitoutumista ja lapsiuhrien suojelemista.

Lanzaroten sopimuksen 27 artiklan 1 kappaleessa edellytetään, että sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että Lanzaroten sopimuksen perusteella kriminalisoidut rikokset voidaan rangaista tehokkain, suhteellisin ja varoittavin rangaistuksin ottaen huomioon niiden vakavuus. Näiden rangaistusten tulee sisältää vapausrangaistuksia, jotka voivat johtaa rikoksentekijän luovuttamiseen.

Lapsen seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön ehkäisemisessä näiden tekojen kriminalisointi ja riittävän ankara rangaistustaso sekä riittävän matala kiinnijäämisen riski ovat tärkeitä tekijöitä. Tämän lisäksi tarvitaan kuitenkin paljon muita toimenpiteitä, kuten Lanzaroten sopimuksessa edellytetään.

Lähde:
Seidi Saarinen, Timo Heinonen, Miten suojelen lasta hyväksikäytöltä-Opaskirja vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville.2006
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=7AB52DB2614EC461A486A1D981B154D7?id=nix00183
https://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/2996098/Seksuaalisesti+hyvaksikaytetty+lapsi+++tarvitsee+rohkean+aikuisen+tukea
https://elavatvedet.fi/seksuaalinen-hyvaksikaytto/hyvaksikayton-kohtaaminen/
https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/lapsirikoksenuhrina/esitteen_tulostus.html
https://www.tukinainen.fi/vayrynen.pdf
https://www.mll.fi/kannanotot-ja-lausunnot/lapsiin-kohdistuvat-seksuaalirikokset-mlln-lausunto-hallituksen-esitysluonnokseen/
http://je.org/nettiesto/Rikoslain_17_luku_lapsipornografiaan_liittyvat.pdf

Hyve-malli

Hyven malli päiväkodin ja neuvolan välillä.

Lastenneuvolan tavoitteena on turvata lapsen terveys ja tukea vanhempia, jotta lapsella olisi hyvät edellytykset terveeseen kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin. Lastenneuvolassa seurataan ja tutkitaan lapsen kasvua ja kehitystä, keskustellaan perheen terveystottumuksista sekä perhettä mahdollisesti askarruttavista kysymyksistä. Neuvolassa annetaan kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset.

Lapsen suun terveystarkastukset

Terveydenhoitaja tekee lapsen suun terveydentilan arvion lapsen neuvolatarkastuksessa ½ ja 2-vuotistarkastuksessa. Määräaikaiset lapsen suun terveystarkastukset tekee hammashoitaja tai suuhygienisti 1-. 3-ja 5-vuotiaille. Kirjeen saatuaa perhe huolehtii ajan varaamisesta itse.

Lääkärin vastaanotot lastenneuvolassa

Käyntikerta	Lapsen ikä
1.	4—6 vkoa
2. laaja terveystarkastus	4 kk
3.	8 kk
4. laaja terveystarkastus	18 kk
5. laaja terveystarkastus	4 v

Käyntikerta Lapsen ikä 1. 1—4 vkoa 2. 4—6 vkoa 3. 2 kk 4. 3 kk 5. laaja terveystarkastus 4 kk 6. 5 kk 7. 6 kk 8. 8 kk 9. 12 kk 10. laaja terveystarkastus 18 kk 11. 2 v 12. 3 v 13. laaja terveystarkastus 4 v 14. 5 v 15. 6 v

Avoin neuvola

Avoimeen neuvolaan voi tulla ilman ajanvarausta.

Lastenneuvolasta ohjataan tarvittaessa palveluihin, joihin tarvitaan lähete.

Fysioterapia

Fysioterapia on tavoitteellista kuntoutusta, jossa toimintaterapeutti yhteistyössä asiakkaan kanssa auttaa suunnitelemaan kuntousta tukevaa varten.

Lasten puheterapia

Lasten puheterapiassa tutkitaan ja kuntoututetaan 0-16-vuotiaita lapsia ja nuoria, joilla on tai epäillään ongelmia kielen ja/tai puheen kehityksessä.

Ravitsemusterapia

Ravitsemusterapeuttien vastaanotolle pääsee lähetteellä ravitsemushoidon erityisosaamista vaativissa tilanteissa.

Neuvolan psykologiaplvelu

Neuvolan psykogin työn tavoitteena o tukea lapsen kehitystä ja vanhemmuutta sekä havaita lapsen ja perheen ongelmat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja järjestetää muiden tahojen kanssa tarvittavaa tukea.

Hyve-malli


Päivähoidon ja neuvolan yhteistyön tavoitteena on tukea lasten ja perheiden hyvinvointia. Käytännössä yhteistyön haasteena  on usein vaikeus koota kaikkien osapuolien tieto ja kokemus lapsen asioista yhteiseksi näkemykseksi. Vaarana on, että hienot prosessit kilpistyvät viranomaisten väliseksi mekaaniseksi tiedonsiirroksi, jolloin lapsen ja perheen osallisuus ei toteudu.

Alle kouluikäisen lapsen elämässä koti ja päivähoito ovat keskeiset toimintaympäristöt, joissa lapsi kasvaa, kehittyy ja vuorovaikutuksen avulla oppii uutta. Hyve-mallin avulla on erityisesti haluttu nostaa esiin vanhempien ääntä ja vahvistaa kasvatuskumppanuutta. On tärkeää, että vanhempien näkemys omasta lapsesta tulee kuulluksi sekä päivähoidossa että neuvolassa ja että vanhemmat ja kasvattajat jakavat havaintojaan lapsesta säännöllisesti keskustellen. Näin erilaisista näkökulmista muodostuu kokonaiskuva lapsen vahvuuksista ja mahdollisista tuen tarpeista, mikä on arvokasta taustatietoa nevolan 4-vuotistarkastukseen.

Päivähoidossa käydään läpi neuvolasta saatu palaute ja tarvittaessa pohditaan yhdessä vanhempien kanssa, miten lasta voisi auttaa ja tukea arjessa. Sovitut asiat kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Sovi päivähoidossa aika varhaiskasvatuskeskustelulle (vasu) ennen lapsen 4-vuotissyntymäpäivää. Varaa aika 4-vuotistarkastukseen terveydenhoitajalle niin, että se on aikaisintaan kaksi viikkoa varhaiskasvatuskeskustelun jälkeen. Samalla saat tietoa muusta perheen hyvinvointia kartoittavasta materiaalista. Varaa lääkäriaika vasta terveydenhoitajan tarkastuksen jälkeen.

Varhaiskasvatuksen ja neuvolan yhteistyömalli
Hyve 4

Nelivuotiaat lapset kuuluvat valtakunnallisesti laajan hyvinvointitarkastuksen piiriin, joka toteutetaan Vantaalla pääkaupunkiseudullisen Hyve-mallin mukaisesti. Mallissa varhaiskasvatuksen ja perheen välillä käytäviä varhaiskasvatuskeskusteluja hyödynnetään neuvolassa siirtämällä tietoa huoltajien luvalla terveydenhoitajan ja lääkärin tekemiin tarkastuksiin. Tarkastuksen jälkeen lapsesta kerätty tieto palaa neuvolan täydentämänä varhaiskasvatukseen.

Kun lapsi täyttää neljä vuotta, käydään lapsen varhaiskasvatuskeskustelu Hyve -mallin mukaisesti. Lastentarhanopettaja tai lastenhoitaja käy vanhempien kanssa varhaiskasvatuskeskustelun, jossa pohditaan yhdessä lapsen hyvinvointia, kasvua, kehitystä, taitoja ja tuen tarpeita. Keskustelun pohjalta täytetään yhteenvetolomake, joka toimitetaan neuvolaan ennen nelivuotistarkastusta. Neuvolan terveydenhoitaja tutustuu varhaiskasvatuksen yhteenvetoon ja kirjaa siihen oman palautteensa nelivuotistarkastuksen jälkeen. Terveydenhoitaja toimittaa täydennetyn lomakkeen takaisin varhaiskasvatukseen.

Hyve-mallin avulla lisätään lapsiperheiden hyvinvointia sekä vahvistetaan vanhempien, päivähoidon ja neuvolan yhteistyötä. Tarvittaessa tarjotaan myös tukea oikeaan aikaan.


Lähde:
https://www.hel.fi/static/sote/perheentuki/pdf/Hyve-esite.pdf
http://www.socca.fi/files/3130/Hyve_hallussa_-opas.pdf
https://www.hel.fi/sote/perheentuki-fi/1-6-vuotiaat/lapsen-kasvu-ja-kehitys/4-vuotiaat/
https://www.hel.fi/sote/perheentuki-fi/vanhemmuus-ja-parisuhde/palveluita-lapsiperheille/
https://www.otakoppi-ohjelma.fi/sites/default/files/inline-files/ota-koppi-tutkimus-3-12-2012.pdf
https://www.vantaa.fi/varhaiskasvatus_ja_koulutus/varhaiskasvatus/lapsi_varhaiskasvatuksessa/lapsen_hyvinvointi_ja_terveys
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/hyveet-leviavat-paivakoteihin-rohkea-puolustaa-toista-ja-reilu-leikkii-kaikkien-kans-1

Lähihoitajan ammatti

Lähihoitajan ammatti

Lähihoitaja työskentele päivittäin henkisesti ja fyysisesti lähellä potilaana ja asiakkaana olevaa ihmistä. Lähihoitaja tukee, ohjaa, auttaa ja hoitaa kaikenikäisiä, kulttuuritaustaltaan ja elämäntilanteeltaan erilaisia asiakkaita. Työ on ihmisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin tukemista, terveyden edistämistä, huolenpitoa ja hoivaa sekä sairauksien hoitamista. Lähihoitaja tekee työtä työryhmän jäsenenä ja itsenäisesti yhdessä asiakkaan, potilaan ja heidän läheistensä kanssa tai heidän puolestaan. Asiakaslähtöisyys on eettisen toiminnan perusta ihmisen kohtaamisessa. Kunnioittava kohtaaminen vaatii lähihoitajalta hienotunteisuutta ja kykyä kuunnella asiakkaita ja potilaita sekä heidän omaisiaan ja läheisiään. Lähihoitaja tekee työssään päätöksiä, jotka vaikuttavat toisten ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Päätökset koskevat osin pieniä ja huomaamattomia valintoja potilaiden ja asiakkaiden puolesta tai heidän kanssaan, mutta niillä voi olla suuri merkitys yksilön elämässä. Siksi potilaalla ja asiakaalla on oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa. Työntekijän tulee välttää potilaan ja asiakkaan yksityisyyden ja itsemääräämisoikeuden loukkaamista. Lähihoitajan työssä kohtamaat tilanteet ovat usein haastavia ja monimutkaisia, eikä niihin löydy aina yksiselitteisiä vastauksia. Eettisissä ristiriitatilanteissa korostuu ammatillinen ja vastuullinen toiminta. Työ vaatii jatkuvaa halua ja valmiutta tunnistaa, pohtia ja ratkaista työhön liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Työtehtävät
Sairaanhoitoon ja huolenpitoon suuntautunut lähihoitaja osallistuu eri-ikäisten potilaiden sairauksien hoitoon sekä huolehtii heidän perustarpeista. Työn sisältö painottuu eri tavoin eri laitos- ja työyksiköissä. Käytettäviä ammattinimikkeitä ovat lähihoitaja ja perushoitaja.
Lähihoitajan työ on kokonaisvaltaista hoitamista, terveyden edistämistä, sairauksien ennaltaehkäisyä, sairaan ihmisen hoitoa ja tukemista sekä kuntoutusta. Työhön kuuluu myös kuolevan potilaan ja omaisten tukemista.

Hoitotyöhön kuuluu esimerkiksi potilaan auttamista ruokailussa, peseytymisessä, pukeutumisessa ja liikkumisessa. Tarkoituksena on kannustaa potilasta mahdollisimman omatoimiseen selviytymiseen.
Lähihoitaja osallistuu myös hoidon suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Hän valmistaa potilaan erilaisia hoitotoimenpiteitä varten, kertoo potilaalle, mitä toimenpiteen aikana tehdään ja rauhoittaa potilasta. Hän myös esimerkiksi puhdistaa ompelua vaativan haavan ja ottaa lääkäriä varten esille steriilit ompelutarvikkeet ja puudutusaineet.
Lähihoitaja osallistuu hoitotoimenpiteisiin, avustaa lääkäriä, tarkkailee potilaan tilaa sekä antaa potilaalle jatkohoito-ohjeet. Hän osallistuu myös lääkehoitoon, ottaa näytteitä ja sydänfilmejä sekä mittaa kuumeen ja verenpaineen.

Lähihoitaja on hoitohenkilökunnasta lähinnä potilasta. Siten tärkeän osan työstä muodostaa vuorovaikutus potilaan kanssa. Hän keskustelee potilaan kanssa hänen hoidostaan, ja niiden aiheuttamista kokemuksista, sekä hänen kuntoutuksestaan ja muista elämään liittyvistä asioista.
Hoitotyöhön kuuluu entistä enemmän kokonaisvaltaista elämänhallintaan auttamista, koska ihmisten sosiaalisia, psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia ei voida erottaa toisistaan. Keskustelemalla potilaan kanssa lähihoitaja saa myös tietoa potilaasta hoidon suunnittelua ja arviointia varten. Työhön kuuluu myös potilaan omaisten ohjaamista ja tukemista.

Lähihoitajat myös ottavat potilaat vastaan, tekevät erilaisia toimistotöitä ja antavat potilaille puhelinneuvontaa. He saattavat vastata myös instrumenttien huollosta sekä tarviketilauksista. Avohoidossa työskentelevä lähihoitaja hoitaa potilaita heidän kotonaan, ja työhön sisältyy tällöin enemmän itsehoidon tukemista, ohjausta ja neuvontaa.

Lähihoitaja työskentelee tiiviissä yhteistyössä osana moniammatillista työryhmää, johon voi kuulua mm. lääkäri, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja sekä sosiaalityöntekijä ja kodinhoitaja. Työssä käytetään entistä enemmän tietotekniikkaa. Esimerkiksi tietokoneella tilataan laboratorionäytteitä, vastaanotetaan koetuloksia, rekisteröidään potilaiden hoito- ja käyntitietoja ja hoidetaan ajanvarauksia.
Lähihoitajan työ on nopeatempoista, eikä työtilanteita voi aina ennakoida, sillä ne määräytyvät potilaiden tilan ja hoitotarpeen mukaan. Kiireinen työtahti saattaa rajoittaa kanssakäymistä potilaan kanssa. Työ sairaaloissa on pääsääntöisesti kolmivuorotyötä.

Työpaikat

Lähihoitajat työskentelevät sairaaloiden ja terveyskeskusten eri osastoilla, yritysten työterveyshuollossa, yksityisillä lääkäriasemilla, vanhainkodeissa, kotisairaanhoidossa ja avohoidossa sekä erilaisissa terveys- ja sosiaalialan hoitolaitoksissa. Osa toimii ammatinharjoittajina sekä yrittäjinä.

lähihoitajan eettiset periaatteet

Ihmisarvon kunnioittaminen
Lähihoitajan työ perustuu ihmisarvon ja elämän kunnioittamiseen. Jokaisella ihmisellä tulee olla elämäntilanteesta riippumatta mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen sekä oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään. Lähihoitaja hoitaa työssään hyvin ja arvokkaasti jokaista ihmistä, puhutellen ja kohdellen häntä ainutkertaisena yksilönä. Hän kunnioittaa ja suojaa ihmisen yksityisyyttä ja omaisuutta huomioiden kunkin henkilökohtaiset elämänarvot ja elämäntyylit. Lähihoitaja puhuttelee potilasta ja asiakasta hänen toivomuksensa mukaisesti.

itsemääräämisoikeus
Lähihoitaja kunnioittaa ihmisen itsemääräämisoikeutta ja edistää ihmisen oikeutta itsenäiseen, hyvään elämään ja itseään ja hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Lähihoitaja huolehtii omalta osaltaan siitä, että asiakasta ja potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hän ei tarpeettomasti rajoita asiakkaiden itsemääräämisoikeutta ilman sovittuja ja kirjallisia hoitoon tai turvallisuuteen liittyviä perusteita.


oikeudenmukaisuus
Lähihoitaja hoitaa yhteiskunnan hänelle antamaa tehtävää ja on tietoinen asiakkaiden ja potilaiden oikeuksista ja niihin liittyvistä keskeisistä säädöksistä. Hän edistää asiakkaiden ja potilaiden sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia. Hän puolustaa heidän osallisuuttaan niin pitkälle kuin se käytettävissä olevien voimavarojen mukaan on mahdollista.

tasa-arvo
Lähihoitaja edistää omalta osaltaan tasa-arvon toteutumista työssään ja työyhteisössä. Hän kohtelee kaikkia asiakkaita ja potilaita sekä omaisia ja työtovereita tasa-arvoisesti heidän asemastaan, elämäntilanteestaan, sukupuolestaan, iästään, uskonnostaan, kulttuuristaan, rodustaan, vakaumuksestaan tai mielipiteestään riippumatta.

vastuullisuus
Lähihoitaja vastaa työryhmän jäsenenä omasta työstään ensisijaisesti asiakkaalle, potilaalle ja työnantajalle sekä huolehtii oman ammattitaitonsa ylläpitämisestä. Hän kantaa eettisen vastuun työhönsä liittyvistä päätöksistä. Hän vastaa omalta osaltaan asiakkaiden ja potilaiden sekä työympäristön turvallisuudesta. Lähihoitaja toimii luottamuksellisesti ja noudattaa salassapitovelvollisuutta.

yhteisöllisyys
Lähihoitaja toimii rakentavassa yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa asiakkaiden ja potilaiden hyväksi. Hän tuo esille näkemyksensä työn ja työyhteisön kehittämiseksi ja ottaa puheeksi myös vaikeita asioita. Lähihoitaja huolehtii omasta työhyvinvoinnistaan ja edistää omalta osaltaan työyhteisönsä hyvinvointia. Lähihoitaja osallistuu aktiivisesti oman alansa ja ammattinsa kehittämiseen työyhteisössä ja yhteiskunnassa. Hän viestii työstään arvostavasti eri yhteyksissä.

Etiikka hoitotyössä

Asiakaslähtöisyys on eettisen toiminnan perusta. Kunnioittava kohtaaminen vaatii lähihoitajalta kykyä kuunnella asiakkaita ja potilaita sekä heidän läheisiään. Kunnioittava kohtaaminen edellyttää hoitajalta hienotunteisuutta.

Lähihoitaja tekee työssään päätöksiä, jotka vaikuttavat asiakkaiden ja potilaiden sekä heidän läheistensä hyvinvointiin. Päätökset ovat usein pieniä ja huomaamattomia valintoja potilaiden ja asiakkaiden puolesta tai heidän kanssaan, mutta niillä voi olla suuri merkitys. Potilaalla ja asiakkaalla on oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa ja lähihoitajan tulee kunnioittaa ja edistää potilaan ja asiakkaan yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta.

Lähihoitajan työssä kohtamaat tilanteet ovat usein haastavia ja monimutkaisia, eikä niihin löydy aina yksiselitteisiä vastauksia. Arjen työssä kohdataan usein kysymyksiä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Näissä tilanteissa korostuu ammatillinen ja vastuullinen toiminta. Vastausta etsittäessä on tärkeää tunnistaa toimintaa ohjaavat arvot, periaatteet ja päämäärät. Kaikkiin työelämän ja asiakas- tai potilassuhteiden eettisiin ongelmiin ei löydy valmista ratkaisua. Etiikka antaa välineitä eettiseen pohdintaan ja päätöksentekoon.

Lähihoitajan työ vaatii jatkuvaa halua ja valmiutta tunnistaa, pohtia ja ratkaista työhön liittyviä eettisiä kysymyksiä. Sosiaali- ja terveysalan yhteisten sekä lähihoitajan omien eettisten ohjeiden tarkoituksena on auttaa löytämään yleisesti hyväksyttäviä periaatteita ja oikeita toimintatapoja suhteessa asiakkaaseen.
Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE käsittelee sosiaali- ja terveysalaan sekä potilaan ja asiakkaan asemaan liittyviä eettisiä kysymyksiä periaatteelliselta kannalta ja antaa niistä suosituksia.

Tehyn eettistä toimikuntaa ohjaavat periaatteet, joita ovat riippumattomuus, käytännönläheisyys ja ajankohtaisuus. Riippumattomuudella tarkoitetaan sitä, että toimikunta ei ole osa Tehyn edunvalvontaa tai ammattien toimintaa, vaikka se on Tehyn asettama ja toimii Tehyn resursoimana. Kaikilla Suomen terveydenhuollon ammattiryhmillä on omat kirjatut eettiset periaatteensa, joiden tarkoitus on tukea eettistä päätöksentekoa. Tehyn eettisen toimikunnan tarkoituksena on puolestaan tarkastella terveydenhuollon kysymyksiä sitoutumatta ja riippumattomasti suhteessa Tehyn kannanottoihin tai näkökulmiin. Näin ollen toimikunnan työnantajana ovat sekä hoitaja tai työntekijä että potilas tai asiakas, ei Tehy. Eettisen tarkastelun kohteena on hyvä hoito.

Tarkastelussa toimikunta pyrkii puolueettomuuteen myös suhteessa vallitseviin hoitoideologioihin ja poliittisiin katsantoihin. Toimikunnan riippumattomuuden periaate on siten arvolähtökohta, ei toiminnan valinta. Toinen periaate eli käytännönläheisyys tarkoittaa sitä, että kiinnostus kohdistuu käytännön kysymyksiin, jotka nousevat esille henkilökunnan ja potilaiden tai asiakkaiden kohtaamisessa ja ammattietiikassa. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että eettinen pohdinta olisi arjen armoilla, vaan arjen itsestään selvänäkin pidetyt kysymykset nostetaan eettisen pohdinnan kohteeksi.

Käytännönläheisyys tarkoittaa myös sitä, että arjen eettisten kysymysten yleisimmät pohdinnat pyritään palauttamaan takaisin käytäntöön – ja siten luomaan keskustelevaa eettistä kulttuuria. Toiminnan periaatteena ajankohtaisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että toimikunta pyrkii avoittamaan tai jopa ennakoimaan sekä terveydenhuollossa että laajemmin yhteiskunnassa esiin tulevia kysymyksiä. Sen tarkoituksena on osaltaan toimia hyvän ja eettisesti kestävän hoidon rakentajana. Silloin tehtävään kuuluu tukeminen, kysyminen, asioiden esille nostaminen ja keskusteluttaminen. Valmiita vastauksia ei useinkaan ole, kuten eettisille kysymyksille tunnusomaista on.



Lähde:
https://www.superliitto.fi/site/assets/files/4599/9938_super_lahihoitajan_eettiset_ohjeet2013.pdf
https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2013/2013_f_1_lahietiikan_lahteilla_id_58.pdf
http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/15/3/231_ammatti

Ravitsemus

Ravitsemus ja ruokailu

Ruoka on tietysti ravinnon lähde, mutta itse ruokailuunkin voi liittyä monia mielihyvän tuntemuksia. Imeväisiässä oleva vauv saa ravintonsa lähinnä äidinmaidosta. Lasta ruokitaanrintaruokinnalla noin puolen vuoden ikään. Rintaruokinnan jatkaminen aina 8-9 kuukauden ikään on lapselle hyödyllistä, koska rintamaito sisältää kaiken, mitä vauva tarvitsee ja on todettu, että se suojelee lasta muun muassa sairauksilta. Kasvavan ja kehittyvän vastasyntyneen ravinnon tarve on suuri ja pieni vauva syökin 2-3 tunnin välein. Rintaruokittaessa äidin syömis-ja elämäntavoilla on suuri merkitys. Hyvä vaihtoehto rintaruokinnalle ovat äidinmaidon vastikkeet, koska niissä on kaikki vauvan tarvitsema ravinto vitamiini-ja lisäaineineen.

Lapsella on imemisrefleksi jo syntyessään. Vastasyntynyt syö keskimäärin 5-6 rintamaitoateriaa päivän aikana, mutta tarpeen mukaan aterioita voidaan antaa useampiakin.
Parin ensimmäisen kuukauden aikana lapsi syö lisäksi kerran tai kahdesti yöllä. Vähitellen muttei kuitenkaan ennen kolmen kuukauden ikää, lapsi on valmis maistamaan kiinteää ravintoa, tavallisimmin jotain marja-tai hedelmäsosetta. Noin neljän kuukauden iässä aloitetaan kiinteän ruoan antaminen, mutta asialla ei ole kiirettä ja aloittamista voi hyvin siirtää puolen vuoden ikään asti jos lapsi kasvaa hyvin pelkällä rintamadolla. Kiinteän ruoan antamisen aloittamisen jälkeen yösyöminen jää vähitellen tavallisesti pois. Imetystä suositellaan kuitenkin jatkettavaksi 6-12 kuukauden ikään. Jos kiinteän ravinnon aloittamista siirretään myöhempään, lapsi saattaa tarvita äidinmaitoaterioita edelleen kerran yössä. Jos äidinmaito vähentyy tai loppuu, se on syytä korvata äidinmaidonkorvikkeella yhden vuoden ikään asti. Viiden kuukauden iästä alkaen äidinmaidonkorvike voidaan korvata osittain tai kokonaan lastenvellillä.

Janojuomaksi lapselle suositellaan vettä. Alle vuoden ikäiselle suositellaan kokomaitoa ja yli vuoden ikäiselle ruoan ohessa kevytmaitoa. Hapanmaitotuotteiden antaminen aloitetaan vähän ennen vuoden ikää. Monissa perheissä kiinnitetään rasvojen käyttöön nykyuisin tarkkaa huomiota. Alle kolmituotiaan ravinnossa rasvoilla on kuitenkin tärkeä merkitys ja jos perhe käyttää rasvatonta maitoa, lapsen puuroon on hyvä lisätä 1-2 ruokalusikallista ruokaöljyä.

Puolen vuoden iässä lapsi pystyy jo istumaan tuettuna. Häntä voi tällöin edelleenkin syöttää sylissä tai babystitterissä, mutta häntä voi totuttaa myös omaan syöttötuioliin. Tässä iässä lapsi osaa jo tarttua esineeseen yhdellä kädellä, siirtää sen kädestä toiseen ja viedä sen suuhunsa. Kiinten ravinnon antamisen aloittamisen yhteydessä on hyvä antaa lapselle oma lusikka käteen.

Samoihin aikoihin voi aloittaa tutista vieroittamisen, sillä lapsen imemisen tarve vähenee kehityksen mukana yhden vuoden ikään tultaessa. Tuttia saatetaan tarvita edelleen esimerkiksi nukahtamisen yhteydessä ta hätätilanteessa. Anatomisesti muotoiltu tutti nahdollistaa taavallista tuttia paremmin hammaskaarien luonnollisen kehittymisen. Peukalon ja pyöreän tutin imeskelyssä kieli ei pääse painumaan suulakeen, jolloin se jää kapeaksi ja hampiden asento huonoksi. Ylä-ja alahampaiden väliin jää myös niin sanottu tuttirako, jos tutin käyttö on yli yksituotiaana runsasta ja jatkuu 3-4-vuotiaana.

Noin 9-10 kuukauden ikäinen lapsi hallitsee pintsettiotteen ja on taitava napostelemaan etusormi-peukalo-otteella suuhunsa rusinoita, herneitä tms. Tämän ikäinen osaa jo juoda myös kupista. Noin puolentoista vuoden ikäinen osaa syödä lusikalla jo itse varsin taitavasti, jos hän on saanut tilaisuuden harjoittaa taitoaan.

Kolmevuotiaana lapsi oppii syömään veitsellä ja haarukalla. 2-3-vuotias osaa voidella leipänsä ja ottaa itse ruokansa. Aikuista tarvitaan antamaan turvallisuutta ja mallia sekä neuvomaan rauhallisesti ja konkreettisesti. Kolmen vuoden iästä lähtien on aika opetella palauttamaan ruokailuvälineet ja roskat niille varatuille paikoille. Aikuinen on taas tärkeä esikuva joka auttaa, neuvoo ja tukee. Lapsi tarvitsee myös aikaa, jotta hän selviytyisi toimistaan.

Viisivuotias harjoittelee entistä siistimpiä ruokailutapoja ja esimerkiksi perunoiden kuorimista. Omatoimisuuden harjoittelun ohella tämä on mainio hienomotoriikan ja keskittymiskyvyn harjaannuttamistapa, jossa toiminnan loppuun suorittamisella on lapselle välitön konkreettinen merkitys.

Ravinnon tarve vaihtelee samanikäisten lasten kesken ja samallakin lapsella eri kausina. Nopean kasvun ja kehityksen aikana se on yleensä suurin. Toisella ikävuodella lapsen ruokailu keskeytyy helposti pienistäkin ympäristön tapahtumista ja äänistä. Tutun, häiriöttömän ja kaikilla tavoin turvallisen ruokailuympäristön luominen on aikuisten vastuulla.

Lapselle ei tule tuputtaa ruokaa, eikä häntä saa pakottaa syömään. Myöskään näkkileipä tai jälkiruoka ei saisi olla missään tilanteessa palkkio tai rangaistus. Jos lapsi saa sopivan ruoka-annoksen ja häntä kannustetaan itse pyytämään tarpeen mukaan lisää, hän oppii vähitellen itse säännöstelemään ruoka-annoksiaan. Isoissa 3-6-vuotiaiden päiväkotiryhmissä asiat sujuvat parhaiten, jos lapset syövät muutamassa pöytäryhmässä jossa kussakin on tarjolla päivän ruokalajit. Isompien lasten kanssa käytävissä pöytäkeskuteluissa on luontevaa selvittää kulloisenkin ruoan ravinto-ominaisuuksia sekä eri ruokalajien merkitystä terveydelle ja hyvinvoinnille. Jo pienenkin lapsen kanssa tulee kuitenkin keskustella ruokailun yhteydessä.

Pienellä vauvalla elämän perusaistimukset, kuten nälän tunne, täyttävät lapsen tajunnan kokonaan ja johtavat välittömään ja voimakkaaseen toimintaan, nälkäitkuun. Hyvän ja pahan olon tunne eivät ehdi olla tunteita, vaan ne muuttuvat suoraan tahtomiseksi. Myöhemmin lapsi oppii luottamaan aikuiseen ja pystyy odottamaan pienen hetken ennen ruoan saamista.

Motoristen taitojen, liikkumisen ja käden ja silmän yhteistyön kehittyessä lapsen itsetunnon kasvu helpottuu, jos hän saa suorittaa joitakin pieniä ruokailuun liittyviä askareita itse. Hän voi esimerkiksi olla apulaisena pöydän kattamisessa ja avustaa leipien voitelussa, hedelmien pilkkomisessa tai raasteiden tekemisessä. Leikki-ikäinen on myös kiinnostunut leipomisesta. Lapsi kannattaa ottaa mukaan toimintoihin ja hän onkin yleensä innokkaasti mukana heti kun kykenee.

Kun lapsi on 2-3 kk ikäinen, hän katsoo tarkkaavaisesti vanhempaansa. Ruokailuhetkistä voi tällöin rakentaa erinomaisen seurusteluhetken, jossa fyysisen läheisyyden lisäksi lapsi on vastavuoroisessa suhteessa aikuiseen. Syöttäessään lasta sylissä tai tuolissa aikuisen tulee olla kasvot lapseen päin. Tällöin syöttäminen on helpompaa ja luonteva kanssakäyminen on mahdollista. Ruokailuhetket ovat pöytätapojen opettelun lisäksi hyviä tilanteita laajentaa myös tietoja ja kokemuksia. Kun maistellaan ja totutellaan syömään monipuolisesti ja erilaisi ruokia. Lapset myös keskustelevat mielellään keskenään, mikä on hyvä alku henkeville, mukaville pöytäkeskusteluille. Lapsi on tärkeää ottaa mukaan perheen yhteisiin ruokailuhetkiin aivan vauvaiästä lähtien.

Odottavan äidin ei tarvitse syödä kahden edestä vaan pikemminkin kahta ajatellen. Kolmena ensimmäisenä raskauskuukautena äidin paino pysyy lähes lähtölukemissa. Tämän jälkeen paino nousee raskauden aikana normaalisti noin 15 % eli 8-12 Kg.
Tämä painonnousu  on myös sikiölle hyväksi. Äidin liian vähäinen painonnousu saattaa hidastaa sikiön kasvua ja liiallinen taas voi altistaa äitiä raskauden aikaisille lisävaivoille ja sairauksille, kuten verenpaineen nousulle.Raskauden aikana kertyneitä liikakiloja voi olla myös työlästä saada putoamaan lähtölukemiin.

Raskauden aikana ravitsemuksella edistetään sikiön normaalia kehitystä ja annetaan riittävästi rakennusaineita äidin elimistön muutoksille. Tasapainoinen ravinto ylläpitää raskaana olevan naisen normaaleja elintoimintoja, antaa hänelle hyvinvoinnin tunteen ja ehkäisee raskausajan häiriöitä. Odotusajan alkuun liittyy usein pahoinvointia, mutta se hellittää yleensä viimeistään 3 kk kuluttua raskauden alkamisesta. Pahoinvointiin auttavat pienet välipalat päivän aikana sekä ulkoilu. Pahoinvointi yllättää erityisesti kun mahalaukku on tyhjä, joten aamupala kannattaa nauttia vuoteessa mahdollisuuksien mukaan.

Raskauden aikana energian tarve ei mainittavasti kasva. Ravinnon tulee kuitenkin olla tavallista monipuolisempaa. Kasvisten ja vihannestenosuutta on syytä lisätä niiden sisältämien vitamiinien sekä hiven-ja kuituaineiden vuoksi. Rasvaisia ja sokerisia ruoka-aineita on syytä välttää, jottei liikakiloja kertyisi tarpeettomasti. Valkuaisaineiden saanti on erityisen tärkeää ja myös nesteiden tarve lisääntyy huomattavasti raskauden aikana. Makeissa juomissa on turhaa energiaa ja ne vaurioittavat äidin hampaita. Vesi on paras janojuoma, ja ruokajuomaksi suositellaan maitotuotteita, jotta äiti saisi riittävästikalsiumia ja rasvaliukoisia vitamiineja. Runsas suolan käyttö ruoanvalmistuksessa aiheuttaa nesteen kertymistä äidin elimistöön.

Rauta on tärkeä elimistön hapenkuljetusjärjestelmälle. Neuvolassa seurataan äidin veren hemoglobiinipitoisuutta säännöllisesti ja ja suositellaan rautavalmisteiden käyttöä tarpeen mukaan. A-vitamiinin liikasaantia tulee välttää, sillä se voi aiheuttaa sikiölle epämuodostumia ja lisää keskenmenonriskiä. Tämän takia raskausaikana syytä välttää maksaruokia. D-vitamiinivalmisteiden käyttö on suositeltavaa lokakuun alusta maaliskuun loppuun kaikille raskaana oleville ja imettäville naisille. Raskaus-ja imetysajan aiheuttamaa D-vitamiinin lisätarvetta on nimittäin vaikea tyydyttäähyvälläkään ruokavaliolla ja lisäksi talvella D-vitamiinia ei muodosturiittävästi iholla vähäisen auringonvalon vuoksi.



Leikki-ikäiset

Leikki-ikäisille lapsille hyvä tavoite on viisi kasvis-, hedelmä- tai marja-annosta päivässä. Yksi annos voi olla pieni tomaatti tai porkkana, hedelmänpuolikas tai vaikkapa 1 dl kasvisraastetta. Hedelmät ja marjat ovat tärkeitä ravintokuidun, C-vitamiinin ja muiden ravintoaineiden lähteitä. Suositusten mukaan leikki-iässä lapsille riittää 20–30 g näkyvää rasvaa päivässä. Ruoanlaittorasvaksi sopii parhaiten öljy ja leivän päälle kasviöljypohjainen levite.

Lasten ruokavalio ennen kouluikää -tutkimuksen lapset saivat viidestä päivittäisestä kasvis-, hedelmä- ja marja-annoksesta keskimäärin kaksi annosta. Tutkimusraportissa kuvataan Tyypin 1 diabeteksen ennustaminen ja ehkäisy (DIPP) -projektin ravintotutkimukseen osallistuneiden imeväisikäisten ja 1–6 -vuotiaiden lasten ruokavalioita. Näiden lasten ruokapäiväkirjat (n=2535) oli kerätty vuosina 2003–2005.

Pehmeän rasvan saanti jäi Lasten ruokavalio ennen kouluikää -tutkimuksen lapsilla alle suositusten, minkä vuoksi monityydyttymättömien rasvahappojen ja E-vitamiinin saanti oli lapsilla niukkaa. Kalan viikoittaista käyttöä suositellaan sen sisältämien pehmeiden rasvojen ja D-vitamiinin vuoksi.

Rajoitetusti sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa

Runsaasti sokeria, suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa sisältävät elintarvikkeet ovat usein napostelutuotteita, jotka koostuvat lähinnä puhdistetusta tärkkelyksestä ja rasvasta. Energian ja tyydyttyneen rasvan saanti on alle kouluikäisillä lapsilla vähentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta ruokavalio sisältää edelleen liikaa sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa. Lapset saavat lisättyä sokeria eniten mehujuomista, jogurtista, suklaasta, makeisista, maitojälkiruoista ja makeista leivonnaisista.

Ruoan runsas sokeripitoisuus huonontaa ruoan ravintoainetiheyttä. Tyydyttynyttä rasvaa lapset saavat eniten maitovalmisteista, liharuoista, viljavalmisteista ja rasvalevitteistä. Aterioiden juomana tulisi tarjota rasvatonta maitoa ja janojuomana vettä runsasrasvaisten maitojen ja sokeripitoisten mehujen sijasta.

Lapselle annetaan D-vitamiinivalmistetta kahden viikon iästä lähtien ympärivuotisesti. Imeväisikäisille, 0–12 kuukauden ikäisille, lapsille D-vitamiinivalmistetta annostellaan yksilöllisesti sen mukaan, onko lapsi täysimetetty vai saako hän ravinnokseen äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta. Yksivuotiaille lapsille annetaan D-vitamiinia valmisteena 10 mikrogrammaa (μg) vuorokaudessa. Kaksivuotiaasta ylöspäin täysi-ikäiseksi asti suositellaan D-vitamiinivalmisteen y mpärivuotista käyttöä 7,5 μg / vuorokausi. Suositeltuun D-vitamiinin saantiin on vaikea yltää ilman ravintoainevalmisteiden käyttöä maitovalmisteiden ja levitettävien rasvojen D-vitaminoinnista huolimatta. Lapsen ruokavalio ennen kouluikää -raportissa D-vitamiinin saanti oli riittämätöntä suurella osalla alle kouluikäisistä lapsista, eivätkä yli 1-vuotiaat lapset käyttäneet säännöllisesti D-vitamiinivalmisteita.

Lähde:
Ojanen, T., Ritmala, M., Siven, T., Vihunen, R.&Vilen, M. 2013. Laosen aika. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Lapsen aika-kirja
https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/suomalaisten-ravitsemus-ja-ruokailu/leikki-ikaiset